Nyt oli sellainen aihe, että pää jäi tyhjäksi. Mutta onneksi Tetris puki sanoiksi nuo epätoivoisen needyn rouvan ajatukset.
Ei se ilta ihan täysin harmonia ja onni ollut. Karhu nimittäin ei ollut täysin tyytyväinen päivän hommiin, jotka minulla jäi ikäänkuin puolitiehen. Ilmoitin epäonnistumisesta jo ajoissa Karhulle, kun tiesin etten tule ehtimään, ja sainkin erittäin inspiroivan viestin takaisin; "et kyllä nyt epäonnistu, vai pääsenkö kokeilemaan sitä nahkavyötä?"
Tulipa pikkurouvaan vauhtia, ja näin saatiin noin puolet hommasta valmiiksi. Kotiin tullessaan Karhu oli kuitenkin väsynyt. Yritin myös paikkailla epäonnistumista muilla pikkuhommilla, ja viinissä haudutetulla naudanlihalla, joten tunnelma oli aivan liian iloinen ja rakastava rangaistuksiin. Sainkin kehuja siitä miten hienosti olen pärjännyt, vastoinkäymisistä huolimatta, ja lupauksen vaihtaa nahkavyö vielä toistaiseksi pehmeämpään mokomaan, jota Karhu itse on hypistellyt pahat mielessään.
Tosin munasin hitusen vielä myöhemmin, kun Karhu huomautti minulle jotain lämpöpattereista. Minä päätin olla omassa mielipiteessäni yhtä oikeassa kuin Karhu. Ajattelin että tämä on sellainen asia jonka voin päättää niinkuin katson että minulle on käytännöllisintä. Eli kinasin, ja kinasin. Karhu ei hermostunut, ja oli kovin ymmmärtäväinen, mutta aamulla sain kuulla että illalla keskustellaan taas vähän että miten nämä säännöt sitten oikein menevät.
Olisiko Karhun pitänyt lopettaa kinaaminen tiukoin ottein? Varmasti olisi. Karhulla oli pointti, ja se oli oikeassa. Se että jokin muu tapa on käytännöllisempää mulle, ei mene taloudellisuuden ohi. Mutta Karhu sanoi että näki minusta, etten välttämättä ollut valmis, ja tilanne olisi voinut mennä ikäväksi jos hän olisi toiminut siinä. Saattaa olla että olisikin, ja jäinkin miettimään että olenko valmis, tai milloin mahdollisesti olen valmis?
En usko että minusta tulee sen valmiimpaa kuin olen. Kaikki tähän asti kokemani on ollut vain hyväksi, ja muutos ollut vain parempaan. En näe mitään syytä miksi meidän pitäis jatkaa typeriä pikkuriitoja, jotka voisi yhtä hyvin jäädä väliin, kun Karhu nyt näin sanoo. Enkä minä voi päättää sitä milloin olen valmis alistumaan. Enhän minä ole, jos tuollaisessa tilanteessa kysytään, kuka nyt olisi!
Minä en halua alistua, haluan että minut alistetaan.
Onneksi Karhu tuntuu koko ajan varmemmalta ja määrätietoisemmalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti