Siis mulla olisi niiiin paljon kerrottavaa. Mutta vieläkään ei ole onnistunut netti muuttamaan uuteen asuntoomme. Täällä ulkomailla asiat ei aina luonnistu samoin kuin suomen kamaralla.
Suomen kamaralla olin käymässäkin, ja vaikka nautin tietysti tuttujen näkemisestä, niin oli ikävä aivan hirveä kotiin, ja oman nallen kainaloon.
Tulin kotiin myöhään yöllä, ja kävimme melko nopeasti nukkumaan. Aamulla Karhu oli painellut töihin ja heräilin ihanan hitaasti omasta sängystä, tosin sateiseen ropinaan. Käännyin selälleni, avasin silmäni ja niin näin katosta riippuvan ketjun. Hah. Mietin ja pähkäilin, mutta ei siinä kyllä ennen sellaista ollut!
Myös sängyn jalkoihin oli ilmestynyt pikalukoilla varustetut köydet, jotka huomasin kaivaessani sukkia sängyn alta.
Kylläpäs kouraisi vatsan pohjasta, ja vähän hymyilytti. Palailen jälleen kertomaan tarkemmin näistä edistysaskelista, joita Karhu otti aivan itse sillä aikaa kun minä olin poissa. Olen minä vaan niin onnentyttö!
