On todella tylsää yrittää keksiä, mistä nyt kirjottaisin. Suhde on taas, ehkä, vakaalla pohjalla. Ainakin vakaammalla. Mutta silti emme ole sitä mitä olimme ennen DD:tä, mutta emme todella myöskään sitä itseään.
Karhu on koittanut kepillä jäätä. Puhunut viljan syömisestä, asioiden hoitamisesta ja kunnioituksesta. Minä olen ilmeisesti peloissani, tai jotain. Huomasin yhtäkkiä etten ole lainkaan halukas alistumaan, en pätkääkään. Ja kun Karhu vihjaili että viljan syönti saisi taas loppua, minä vain ärsyynnyin; "mikä hitto sinä olet sanomaan mitä mä syön ja mitä en?"

Damn it!

Silti koen kaiken siihen kuuluvan edelleen järjettömän kiihottavana, mukavana ja järkeenkäypänä, haluaisin säännöt ja haluaisin Mieheni takaisin. En osaa edes kuvitella mitä kaikkea Karhu on käynyt läpi, tietysti vähättelemättä omia kokemuksiani tässä sotkussa, mutta luulen että hän kokee menettäneensä kunnioituksen, miehisyytensä. Se on osin totta. Minun on vaikea kunnioittaa miestä joka ei hoida asioita niinkuin pitää, ja lupaa. On vaikea katsoa ihailevasti Karhua, kun miesparasta paistaa kauaksi lannistuminen, pelko ja epävarmuus. Ja minulla ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin odottaa, mistä en pidä laisinkaan.
Toisekseen pelkään että se kunnioitus mikä on jäljellä, murenee sitä mukaa kun odotan. Sitä mukaa kun tulemme toimeen, hienosti, mutta hyvin platonisella tasolla, viehätys karisee, ja minä otan enemmän ja enemmän vahvaa roolia, en pelkästään itseni kanssa, mutta myös Karhun kanssa. Ei elämää voi jatkaa niin, että kaikki vaan lojuu, eikä kukaan ota ohjia..

Nyt lueskelen muiden ihanista sessiokokemuksista, vahvoista miehistä jotka ovat paikkansa tasalla, tyytyväisistä naisista jotka ovat saaneet sen mitä tarvitsevat, ja kaipaavat. Voisin innostua taas. Katsella vähän videoita.. Karhukin saattaisi taas innostua ja herätä.. mutta sitten minä tekisin sen taas. Ja minä en halua. Haluan miehen joka tietää mitä haluaa, ja tulee sitten kertomaan siitä minulle. Ei niin että minä ruikutan ja jankutan asiasta.

Eli odotan. Ilmeisen tuntematonta.

Nollapiste

Viittasin koko suhteeseemme, tai DD elämäntapaan edellisessä pelleilynä. Eihän se pelleilyä ole, vaan jotain mitä minä todella kaipaan.
Elämä painaa eteenpäin, on ollut riitoja, ollaan keskusteltu.. mikään ei kuitenkaan oikein mene minnekään. Karhu on erittäin passiivinen. Kaikessa. Ymmärrän että Karhukin sai kolauksen, ja tuntee olevansa huono isäntä, ja huono vähän kaikessa muussakin. Mutta jos koskaan olen kaivannut vahvaa miestä, tukea ja ohjausta niin se voisi olla nyt.

Sanon mitä tykkään, ruoka ei odota kun Karhu tulee töistä, lojun puolet päivästä sohvalla ja seksiä ei olekaan sitten harrastettu. Syön viljaa röyhkeästi Karhun nenän edessä, ja tiedän että se ottaa sitä päähän. Joskus teen kaikkea tällaista korostetusti, ikäänkuin sanoakseni, että tässä mennään, ota paikkasi niin voit tehdä asialle jotain! Kaipaan koskettelua jota oli paljon enemmän aikaisemmin. Kaipaan napakoita läpsäyksiä pyllylle, kaipaan että minut sidotaan, piiskataan ja naidaan hiljaiseksi!

Ehkäpä vielä. Saa nähdä.
Olen varovaisesti yrittänyt kysyä välillä, että kai Karhu ylipäätänsä vielä miettii näitä asioita..? Aiotaanhan me keskustella vielä? Tottakai me aiotaan!

Koska?

Elämä ilman DD:tä

TYLSÄÄ!!

Kaikki matelee, mikään ei huvita. Karhu on selvästi alamaissa, eikä oikein tiedä mihin suuntaan mennä. Seksiä ei harrasteta, ja suhde on tylsä, tasaisen masentunut ja väsyttävä.

Tottahan toki minä voisin kertakaikkiaan lakata ajattelemasta koko asiaa. Unohtaa, ja palata siihen minkälainen meidän suhde oli ennen. En vain oikein tiedä haluanko. Lisäksi tämä pelleily on opettanut aika paljon, ei pelkästään minusta itsestä vaan Karhusta ja meidän avioliitosta. Kun siirtyy jostain totutusta tavasta toiseen, huomaa uusia, erilaisia asioita joita ei ole tullut ajatelleeksi ennen.. ehkä meillä on tarpeeksi ongelmia sitten ilman elämäntapamuutoksiakin?

Nyt olen siinä vaiheessa että asioita täytyy alkaa ihan oikeasti työstämään ja hoitamaan alta. Olen odottanut ja varovaisesti tökkinyt, mutta nyt on päästävä eteenpäin. Katsotaan!

Hyvä kysymys

Tetris kyseli tuossa kommenteissa että nautinko DD suhteesta, ja alistumisesta. Hyvä kysymys.

Vastaus on monimuotoinen, enkä nyt todella ehdi syventyä asiaan sen enempää, mutta koen että olisi hyvä itse kullekin, joka tätä lukee, selvittää että kyllä. Minä halusin DD suhteen, ja haluan. Nautin niistä osista mitkä meillä toimi. Mutta se, että asiassa on niin monia epäselviä kohtia, epäselviä tilanteita ja ei tilanteita lainkaan, ei tee nautittavaa suhdetta. Haluan alistua. Minun tarvitsee alistua. Se että kuinka paljon nautin siitä, vaihtelee varmasti aivan hirveästi, tilanteesta riippuen mutta minun mielestäni se kuuluu asiaan. Kun haluaa jotain hyvää, saa väkisin jotain ikävää kylkiäisenä, ok.

Uskoisin että alamme toden teolla keskustella asiasta vasta tässä pian.. kun rauhoitumme. Karhu tarvitsi aikaa koota itsensä, ja ajatuksensa. Mutta molemmat kaipaavat DDtä elämään, se on selvä. Se miten homma saadaan, jää nähtäväksi.

Toivottavasti meidän nettikin alkaa pian ihan oikeasti toimimaan, jotta pääsen itsekin työstämään asioita enemmän. Minä tarvitsen tietoa, kokemuksia ja höpinää oman pääni jäsentämiseen ja tällä hetkellä sitä ei ole, koska netti ei ole toiminut.

Onneksi tuli kesä, ja perheen kesken on helppo tehdä kivoja asioita, jotka rentouttavat ilmapiiriä. Keskitytään siihen nyt, ja jatketaan niinkuin parhaalta tuntuu.

Sekaisin suhteesta

Meillä on ollut rankkaa. Meidän viimeinen vuosi, puolitoista vuotta on ollut älytöntä taistelua, jopa ihan elämisestä. Elämisestä täällä, yhdessä, lasten kanssa... Jossain vaiheessa, vuodenvaihteen aikoihin kaikki otti veronsa todella rankimman kautta. Kaikki hajosi, riitoja oli jatkuvasti ja minä ajattelin että olisi helpompaa olla yksin, kolmistaan, ilman Karhua. Kuitenkin ajatuskin siitä että Karhu olisi poissa, ei tässä, on niin pelottava, ja järkyttävä etten oikeastaan edes kykene menemään siinä skeemassa kovin pitkälle. Se sattuu.

DD, D/s ja tämä pelleily toi pelastuksen tilanteeseen, josta tuskin olisi meidän "perinteisillä" keinoilla kovin hienosti selvitty. Joo, olemme erityisen hyviä kommunikoimaan, ja hoitamaan suhdettamme mutta joskus asiat vaan ovat niin perseellään että tavan keinot ei riitä.
Nyt tämä on vaan todella mennyt niin pelleilyksi, etten tiedä onnistuuko tämä sittenkään, tämäkään? Hoidimme hommat viimeviikolla aivan todella huolellisesti päin helvettiä. Tilanne oli naurettaava, kyse siitä suunnilleen sanoinko puhelimessa sitä ja tätä, vai kuuliko Karhu väärin.. Eikä itse asia ollut edes mihinkään suuntaan tärkeä, mutta siitä saatiin aikaan kinastelu. Oikein todella ärsyttävä nahistelu jonka päätteksi painelin koiran kanssa ulos. Palatessani olin rauhoittunut, ja halusin pyytää anteeksi omasta puolestani, halusin että Karhukin olisi huomannut että tilannne on älytön, tullut vastaan ja olisimme jatkaneet iltaa mukavissa merkeissä. Karhu ei kuitenkaan ollut mukana tilanteessa, ja ilmeisesti miehetkin voivat tuntea typeriä, pikkumaisia "mutta kun minä haluan että minulta pyydetään anteeksi sillai toisella tavalla" tunteita. Niimpä Karhu kävi mykkäkouluun, ja minä tietysti olin pettynyt ja vihainen. Aloin ihmetellä hiljaisuutta, ja rehellisesti sanoien todella odotin että Karhu tulisi istumaan, ja asia todella selvitettäisiin vielä, mutta Karhupa oli kömpinyt marttyyrina sänkyyn ja jopa nukahtanut sinne, mikä aiheutti minussa niin suuren kuohauksen että minun itsehillintäni katosi jäljettömiin. Karhu oli herätetty ja nyt ikäänkuin vihainen minulle jostakin, mitä en tajunnut ja alkoi ärisemään mm. siitä että herätin hänet. Tämä kaikki johti siihen että makuuhuoneen pukeutumistuoli lensi seinää päin, jonka jälkeen poistuin parvekkeelle itkemään.

(tiedoksi tässä kohtaa, että tällainen toiminta meillä ei ole todellakaan tavallista, vaan tässä meni kaikki tunteet ja olotilat hyvin pahasti yli. Tämä EI ole kotikuria, eikä mitään muutakaan missä olisi mitään järkeä)
Unisessa hätääntyneessä tilassaan Karhu tempaisi parvekkeen oven auki ja kävi kimppuuni. Siis todella kävi kimppuuni. Tarkoitus oli käyttää niitä keinoja, mistä on puhuttu; ottaa tukasta kiinni ja lopettaa kiukkuilu, mutta tällä kertaa meni moni asia pahasti vinoon. Ensinnäkin, empä usko että MITÄÄN näistä asioista pitäisi tehdä vihaisena. Varsinkaan unisen sekaisena vihaisena. Toisekseen kävi juuri niinkuin olen pelännyt, että minun kohdallani tilanne oli mennyt jo ohi sen pisteen kun DD keinoja voi vielä käyttää, ja kun Karhu otti tukastani kiinni, sekosin totaalisesti.

Pari hetkeä tässä on liian sekavaa ja älytöntä kuvailtavaksi. Sanon vain että meteli oli aivan kamala, ja mikä hirveintä siihen heräsi isompi lapsi joka tietysti pelkäsi aivan järkyttävästi. Seuraavaksi Karhu jollain omituisella järjellään  ajatteli että hänen pitäisi lähteä pois. Sekosin siitä vain lisää, ja sitten kimpussa olikin naapurit ja poliisi. Voi luoja mikä häpeä, suru ja vitutus! Miten VOI mennä kaikki niin pieleen??

No, hommat tietysti rauhottui, poliisit lähti, naapuri toivotti parempaa illan jatkoa ja koska minä en vaan lakannut itkemästä, Karhu antoi minulle rauhottavat ja katsoi että alan nukkumaan. Pari seuraavaa päivää elin sumussa, välillä itkien, välillä raivoten.. Koko elämä tuntui menneen palasiksi hetkessä. Riidan aikana, tai lopussa todettiin vihaisena ja katkerana että tämä oli sitten tässä. DD ei ole tässä perheessä ja se teki minut vielä surullisemmaksi ja itkin vain lisää. Entä jos en halua muunlaista suhdetta? Oliko tämä silloin tässä koko liitto?

Nyt kaikki on hyllyllä. Tuntuu että jopa minun tunteet ovat jäähyllä, jossain säilössä odottamassa että pääsen johonkin lopputulokseen... Riita on jokseenkin unohdettu, ja rakastamme toisiamme niinkuin ennen. Tavallinen arki jatkuu, mutta suhteen laatu on yksi iso kysymysmerkki. Puhuimme lyhyesti parin illan jälkeen aiheesta, ja myös Karhu väittää edelleen haluavansa sitä, mihin olemme pyrkineet, mutta minua pelottaa ajatus siitä että jatkamme epämääräistä eloamme "vähän niinkuin" DD pari, mutta ei kuitenkaan...
Pahinta on, että nyt olen jo nähnyt, että alan pyristelemään Karhun käsistä, heti kun se jonkinlaisen otteen saa. Karhu on takuulla hämmentynyt, koska minä en tee sitä tahallani, en selkeästi kapinoiden tai mitään muuta konkreettista, vaan minun kapinointi on kiertelevää, manipuloivaa ja epämääräistä. Pyristelin jo viljansyöntirangaistuksesta, jonka MINÄ halusin. MINÄ en halua syödä viljaa ja MINÄ halusin rangaistuksen joka todella pistäisi minut ajattelemaan haluanko syödä sitä pirun sämpylää. Tiedän että jonkun korvaan peppupanorangaistus, jonka aikana saatan itkeä tms. voi kuulostaa pahalta. Ja ehkä asiaa pitäisi vielä miettiä. Mutta todellisuudessa kyse on vain siitä, että minä tajusin että rangaistus todella tulee joka kerta, ja minäpä en siitä tykkääkään. Tapahtui juuri se, mikä pitikin, mutta minä aloin vaikeaksi, koska en saakaan sitä mitä haluan. Aina.

Jälleen kerran olemme selvitystilanteessa ja pakostikin mietin, että todellako minä haluan DD suhteen? Miksi? Entä jos Karhu vain ei ole sellainen? Jos se ei onnistu, onnistuuko koko suhde?

Helvetti. Ei oikein muuta osaa sanoa.

Hetkiä

Hajottaa, hajottaa. Päässä sinkoilee kaikki mahdolliset ajatukset yhtäaikaa, eikä mitään. Rintaa puristaa ja pitäisi alkaa huokailemaan, hengittämään enemmän. Paniikki, ahdistus.
Silloin toivon että kaikki vaan menisi pois. Olisin pehmeässä, lämpimässä eikä minulla olisi mitään ajateltavaa, huolehdittavaa tai tehtävää.

Yleensä mietin, ennen kuin päädyn kuvailtuun tilaan, että tämä pitäisi pysäyttää nyt. Jonkun pitäisi sanoa, että kiukuttelu loppu tähän, mene tekemään asiaa x.  Sillä selvä.
Harmi vaan, luulen ettei se Karhun mielestä ole niin yksinkertaista. Raja on niin hienon hieno, milloin putoan siihen hysteeriseen tilaan, että ei enää kannata.

---

Se hiton patongin pala! Se oli vain pieni pala, enkä aikonut tunnustaa, mutta tunnustin kuitenkin. halusin rangaistuksen, koska itseänikin alkaa ottamaan pannuun kyvyttömyyteni vastustaa yhtä hiton leipää!
Me ei vaan tiedetty vielä miten pahasti mun pää oli ehtinyt vinksahtaa, ja kun aika tuli, mutristelin ja mökötin.
"käypä hakemassa liukkari sieltä makkarista ja tule tähän istumaan" Karhu tokaisi ja osoitteli eteensä lattialle. Marisin, ja vääntäydyin paikalle. Karhun ideana oli, niinkuin joskus aikaisemminkin, että joudun itse hoitamana isoimman osan rangaistuksesta. Levittelin liukkaria Karhun kalulle, enkä vielä aavistanut ollenkaan, että kun saan käskyn kiivetä syliin, ja Karhu työntyy sisääni repeäisin itkemään holtittomasti. Tällä kertaa turvasana tuli noin viiteen kertaan heti. Tajusin etten kestä nyt. Karhu nosti minut viereensä, kainaloon ja silitteli  ja suuteli rauhan takaisin. Hitto että tuntui kurjalta vielä sauraavana päivänäkin. Asiasta tullaan vielä käymään syvällisempi keskustelu.

---

Parin päivän sekoilun jälkeen palautimme lääkitykseni entiselleen, ja totesimme että olisi parasta kokeilla toisenlaista lähestymistapaa niiden alasajamiseen. Kuten aina, kun elimistöni on saanut lääkkeensä, ei minussa näy merkkiäkään mistään hulluudesta tai ongelmista.
Melkoinen väsymys kuitenkin piinasi viikonlopun yli, edellisviikon huonot yöunet, ylimääräiset työt ja lääkesekoilu otti veronsa ja Karhu onnistui loukkaantumaan minulle. En tiedä oikein mitä tapahtui, mutta siitä olosta ei nalle päässyt eroon millään. Olisin ollut iltasella halukas vähän leikkimään, mutta Karhu nappasikin käteni pois "ei onnistu enää" (Karhu oli käskenyt itseasiassa minun valmistautua iltaan)
Yritin niellä sen että minut torjuttiin, sen että Karhu on loukkaantunut minulle, ilman järjellistä syytä vieläpä.. no, hetken patoamisen ja järkeilyn jälkeen laskeuduin sohvalta lattialle, painoin pääni Karhun syliin ja jatkoin television katselua silitellen kättä tai jalkaa. Meni pari minuuttia kun oikeasti tunsin Karhun sulavan ja lämpenevän.
Niin katselimme telkkaria, Karhu silitellen minun päätäni ja minä nauttien mieheni jaloissa, turvassa.

Päätöksiä

PMS jyllää taas. (itseasiassa voisin blogista katsella kiertoni vaiheita, kun itse olen joka kerta yhtä järkyttynyt tajutessani että minulla alkaa pian kuukautiset)
Mies on tehnyt päätöksiä. Ilmeisesti sai nyt tarpeekseen kaikesta epävakaudesta. Kaikki toimii aina minun mielialojeni mukaan, eikä se nyt loppujen lopuksi oikein käy.

Saan selkeämmät ohjeet, säännöt ja käskyt. Karhu pitää tarkemmin silmällä tekemisiäni, ja päättää puolestani että pystyn johonkin, vaikka minun pitääkin keräillä itseni että voin edes ajatella jonkin jutun tekemistä, tai jonnekin menemistä. Näin kävi jo tänään. Minun oli tarkoitus tavata tuttu aamupäivällä kirjastossa, ja hoitaa muitakin asioita. Kun minä ryvin itsesäälissä ja vaikeroin elämää, Karhu päätti että kirjastoon menen, ja sillä selvä. Aivan sama saanko muuta tehtyä.
Se oli hyvä päätös. Taivas ei tippunut, seinät ei kaatunut ja kaikki pyörii radallaan edelleen. Sen lisäksi minulla oli oikein mukava päivä.

Päätin itse että sain leikisti ohjeistuksen viettää netissä 15min. ei enempää. Muuten jään tähän naurettavan pitkäksi aikaa lueskelemaan, tai pelaamaan jotain typeriä pelejä.
Että se oli sit siinä!

Ai, ystävällinen nettiväki ilmoitti, että nyt ei onnaa. Meille on nyt sovittu asennus jollekin syyskuun päivälle... voi olla että ollaan vaihdettu firmaa siihen mennessä.

ihmetys

Tapahtui sinä iltana, kun Karhu sanoi että tänään ehdottomasti ei sitten puuhailla mitään. Sänkyyn mars, ja unta palloon.
Ihan oikeasti minä en tällä kertaa tehnyt mitään! En muista miten hommat sai alkunsa, mutta jostain syystä Karhu oli kovin innoissaan alapääni kimpussa. Olin saanut jo pari pientä orgasmia siinä vaiheessa kun Karhu alkoi tyydyttää itseään, minulla siis. Ensin Karhu istui päälläni, niin että saattoi leikkiä rinnoillani ja laittaa kalunsa suuhuni, kun mieli teki.
Jossan vaiheessa luulen että Karhu nussi minua myös. Pani takaapäin, ja jatkoi leikkiään. Päädyimme niinkutsuttuun kuusysiin, minun suuni tukevasti tukittuna Karhun kalulla. Olin melko tukalassa tilanteessa, kädet Karhun jalkojen alla jumissa, ja todella väsynyt. Lisäksi alapääni uusi eheämpi tuntoaisti sai minut jatkuvasti roikkumaan orgasmin laidalla kun Karhu piti hauskaa, kielellä ja sormilla.
En ole ihan varma kauan kaikki kesti, mutta ensimmäiset kyyneleet vierähtivät poskilta, kun sain toisen läpsäyksen poskelle. Ensin Karhu vain lopetti minun käsittelyn kun unohdin imeä, tai työstää, mutta sitten sain läimäyksen, jos kalu luiskahti suustani tai lakkasin tekemästä mitään. Sain varmaan orgasmin, tai kaksi. Pilluni oli todella käytetty, tiesin että jos kohta ei hellitetä, on mulla seuraavana päivänä oltava tosi pehmoiset pöksyt.
Ihme että sen imemisen sitten voi unohtaa niin helposti, että niitä läpsyjä sateli, ja jossain vaiheessa aloin käydä hitusen epätoivoiseksi.. en tykkää tästä enää, ei tää olekaan hauskaa.. 
Pidin kuitenkin suuni kiinni, tai siis auki, mutta en sanonut mitään vaikka turvasana pyöri aivan kielen päällä pitkän aikaa. Loppujen lopuksi, kun sain läimäyksen, itkin jo kuin pieni lapsi, mutta vieläkään en sanonut sitä sanaa joka olisi lopettanut koko touhun siihen paikkaan. Oli jokin muukin asia mistä aloin itkemään, mutta en muista mitä tapahtui.. Ikuisuuden jälkeen Karhu oli taas päälläni niin että saattoi naida minua rintojen väliin, ja käskeä imemään. Sitten tuli käsky pitää suu auki, kieli ulkona. Ou nou... Niin Karhu tuli kasvoilleni, ja vaikka hän selkeästi ainakin vähän väisteli tulemasta suoraan suuhuni, ei siltä tietysti voinut välttyä.
Makasin siinä silmät puristettuna tiukasti kiinni, suu auki kunnes Karhu ystävällisesti heitti pyyhkeen kasvoilleni.

Ja kun sain vapauden kääntyä, valita asentoni, käperryin vielä nyyhkyttävänä myttynä sängyn laitaan. Tiesin että olisi ehdottoman tärkeää, että Karhu hoitaa minua, hellii ja lämmittää, mutta olisin halunnut työntää hänet vain pois ja itkeä. Tajusin kuitenkin pyytää että jos Karhu voisi vain kutitella ja silitellä selkääni vähän aikaa, ja sain sen. Ilmeisesti se riitti koska en myöhemmin, tai seuraavana aamuna tuntenut mitään huonoja fiiliksiä mistään, päin vastoin. Vähän pistää ihmettelemään välillä, että olenkohan aivan terve.. mutta no. Ketä kiinnostaa, kun hommat toimii vai mitä?

Pakkorako

Meillä oli oikein mukava viikonloppu. Matkasimme perheen kera toiseen kylään, kävimme rannalla ja jäätelöllä. Illalla lapset saivat valvoa pitkään ja nautimme vihdoinkin lämpimistä öistä terassilla.
Miksi, oi miksi s itten sunnuntai aamuna minä herään valmiiksi masentuneena, ahdistuneena, kiukkuisena ja itkuisena? En tiedä.
Kaikki oli vaikeaa, ja toivoin tietysti Karhulta sitä oikeanlaista huomiota, mutta ihana Karhu on niin juurtunut tapoihin, ajatukseen että vaimolle pitää olla kiltti, ettei se oikein ottanut tuulta alleen koko juttu. Sain halauksia, lämpöä ja luvan lepäillä. Mutta mikään ei auta silloin kun tuollainen kenkkuilu iskee päälle. Salaa toivoin että Karhu olisi kiskonut minut tukasta vaikka vessaan, ja käskenyt siivota sen, sillä aikaa kun hän käy lasten kanssa jätskillä ja kaupassa.
Mutta ei, lähdimme ulos kahville, juuri sillä tuntemuksella että piristetään nyt vaimoa, tehdään jotain kivaa.. mutta koko homma repesi totaalisesti käsistä siinä vaiheessa kun istuimme kahvilassa. Ihan mikä tahansa syy kelpasi itkun aiheeksi, ja kiukunpuuskaan, enkä oikein enää kyennyt tekemään mitään. Lopulta minä kävelin itkuisin silmin kotiin, ja Karhu lähti kauppaan.

Kotona pyörin, ahdistuin ja koitin pähkäillä miksi hitossa minulla on näin vaikea pää! Karhu oli kotiin tullessaan edelleen kiltti ja välittävä, mutta onneksi antoi minulle käskyn levätä. "tämä on sitten käsky, nyt et stressaa vaan teet mitä ikinä saa olon tuntumaan paremmalta". Selvä. Se helpotti aivan mielettömästi. Vain se että Karhu käski. Myöhemmin puhuminen onnistui tas paremmin ja minä yritin ilmaista tunteitani. Karhu ei ihan oikeasti ollut huomannut, ettei kiltti ja lämpöinen lähestymistapa tällä kertaa oikein toiminut, vaan päinvastoin, vain buustasi minun kenkkuiluani. Yritin mutista tukkaotteista, ja käskyistä. Selitin että tarvitsen sitä tiukemmat rajat ja ohjeet, mitä enempi levällään oma pääni on. Karhu ymmärtää kyllä, mutta on se varmasti ihan kauhean vaikeaa..
Sovimme kuitenkin että heti maanantaina hoidetaan hommat kuntoon niin, etten huku töihin heti. Ja sen jälkeen Karhu tekee minulle aikataulun, ja ohjeet miten toimin päivät kun hän on poissa.

Illalla, kun olimme menossa nukkumaan, Karhu oli tehnyt selväksi ettei tänään olisi luvassa mitään kivoja leikkejä. Kuitenkin, kun minä keksin peilata tissejäni puhelimella, sain Karhun pian seurakseni ja molemmat kävivät kierroksilla kun isot kädet leipoivat rintojani. Pian sainkin käskyn pyörähtää vatsalleni, ja pitää kädet selän takana. Sain kunnon läimäyksiä, ja välillä sormet sisääni. Tässä vaiheessa jo minulla vain humisi päässä, niin erityisen hyvältä se tuntui.
Kun Karhu alkoi nussia minua tajusin viimeistään että tämä ihan oikeasti tuntuu paljon paremmalta kuin ennen, olin lähestulkoon laukeamassa ihan koko ajan. Toki Karhu huomasi myös tilani ja kiihottui itse entistä enemmän, ja ajan päästä kun Karhu tuli sisääni, jäin roikkumaan taas/edelleen aivan orgasmin reunalle, ja henkäilin hädissäni "kulta saanko kädellä, kädellä kulta!" Karhu vapautti käteni, ja hyväilin itseäni samalla kun Karhu vielä oli sisälläni. Tajusin kuitenkin pian että enhän minä kykene tyydyttämään itseäni toisen katsellessa, ja melkein itkien totesin, että en pysty.

Karhu nappasi minua niskasta yhdellä kädellä, toinen jalka toisen käden päällä ja toinen toisen jalkani päällä ja alkoi työstää minua sormillaan. Sain puhuttelun siitä, ettei ole minun asiani itkeä pystynkö vai en, vaan Karhu puuhaa leikkikalunsa kanssa niin kuin huvittaa ja niin kauan kuin huvittaa, ja antaa minulle orgasmini jos antaa. Ei mennyt kauan kun sain mielettömän ison, ja mahtavan orgasmin.

Tilanne oli niin mukava, etten viitsinyt korjata, että oikeastaan tarkoitin etten pysty käsittelemään itseäni orgasmiin, toisen katsellessa.
Karhu tietää että laukeaminen on minulle joskus stressin aihe, ja olen sitä mieltä ettei tämä kerta olisi paremmin voinut mennä.
Jälkeenpäin tulimme siihen tulokseen, että mielialalääkitys todella vaikuttaa rankasti seksuaaliseen halukkuuteen, ja orgasmin saamiseen. Luultavasti minusta tuntuu kaikki paremmalta nyt, kun lääkitystä ollaan ajamassa alas. Ei huono. Toivotaan että pääkin kestää!

Aidan toisel puolen

Olemme vitsailleet joskus hiukan siitä että kenen kanssa haluaisimme harrastaa seksiä, joku tutuista on yleensä sääntö. Bongailemme myös monesti kauniita, seksikkäitä ihmisiä. Olen huomannut että useammin miehiä kuin naisia.
Viimeaikoina olen saanut nauttia entistä enemmän miesten katseista, maireista tervehdyksistä ja sen sellaisesta, ja olen itsekin alkanut kiinnittää huomiota missä kuljen ja keneen saatan törmätä. Kylällä on pari sellaista miestä, jotka saavat minut hyrräämään vain sillä että tiedän heidän katseleva perääni, ja yksi mieletön  Nallekarhu jonka perään itse jätän haikeita katseita. Vanhempi komea mies, harmaantuneine partoineen ja ponihäntineen ajaa customprätkällä.. HUH!
Fantasioin monesti siitä että Karhu päättää lainata, tai vuokrata minua. Päiväunissani Karhu taluttaa minut hiuksista näytille, sidottuna ja silmät peitettynä ja alkaa esitellä leikkikaluaan kuumana käyvälle miesvieraalle. Välillä fantasioin kiihkeästä vaniljaseksistä nuorempien kalskeiden rantapoikien kanssa...
Toisissa, yhtälailla kosteissa, haaveissani minulla on seuranani toinen nainen,  myös subi. Ehkä toinen master mukana, ja he Karhun kanssa leikkivät meillä, ja laittavat meidät leikkimään toisillamme.

Osasta fantasioistani olemme vitsailleet, jutelleetkin, mutta en tiedä laisinkaan mikä Karhun todellinen asenne asiaan on. Ennen kuin menimme naimisiin, minä myin itseäni suomessa, Karhu tietää sen, ja välillä se jopa kiihottaa häntä. Voisin kuvitella että Karhu voisi nopeammin hyväksyä toisen naisen kanssa pelehtimisen kuin toisen miehen, ja tavallaan ymmärränkin sen.
Olen väläytellyt näitä fantasia-asioita viimeaikoina enemmän Karhulle, ja ehkä hakenut tavallaan lupaa niihin. Nimittäin minun fantasioissani minulla pitää olla aina Karhun lupa, että saan tehdä mitään toisen ihmisen kanssa ja se vähän pilaa tunnelmaa. En yksinkertaisesti kykene kuvittelemaan itseäni ihan vaan pettämässä Karhua, selän takana ilman lupaa! Vaikka ajatus spontaanisti tapahtuvasta himon purkauksesta vaikka ravintolan tarjoilijan kanssa saa minut märäksi välittömästi, en kykene viemään skeemaa loppuun.

Ylilojaali? Karhun mielestä se on söpöä.
Hauskaa että se on söpöä, ja hauskaa että asiasta edes jotenkin kyetään puhumaan, mutta missä vaiheessa vitsi voisi muuttua totisemmaksi? Ja miten ihmeessä me ikinä löydetään täältä ihminen joka leikkiin lähtee? Miten ihmeessä kukaan mies antaa vaimonsa käydä nussimassa toista miestä?

Näillä mietteilleillä perrheretkelle! Mukavaa viikonloppua!

ei lisättävää

Viikonloppuna kun meille oli tulossa vieraita, olin ahkeroinut keittiössä jo tunteja ja Karhu oli suihkun jälkeen valinnut vaatteeni. Näin tällä kertaa, ei mikään pysyvä käytäntö.
Kun odottelimme vieraita ja laitoimme viimeisiä juttuja paikoilleen, Karhu katseli minua ja vitsaili että tekisi kyllä mieli nussia vielä. Naureskelin vain, lapsetkin olivat kotona ja kaikki valmista syöminkeihin. Kuitenkin viisitoista minuuttia ennen kuin kaverit astelivat ovesta sisään, talutti Karhu minut vessaan, komensi kädet seinää vasten ja pylly nätisti ulospäin. Onneksi kostuin nopeasti tilanteen "vaarallisuudesta", joten ei haitannut vaikkei liukkari ollut etsiskelystä huolimatta käsillä. Karhu tuli sisääni, nussi minua rajusti ja ilmeisen tyydyttävästi, koska tulikin nopeasti. Sitten jäin siistimään itseni, kun Karhu menikin jo vastaanottamaan vieraitamme.

Ilta oli erittäin leppoisa.

plaaplaaplaa

Tetris se taas kirjoitteli, ja osui asiaan. (no joo, toi taas meni joskus huhtikuussa, mut mä nyt olen vähän pihalla)
Meillä kun on nimenomaan tämän arkialistumisen, arkisääntöjen, käytöksen ja kaiken kanssa tilanne sotkunen ku tortilla ja mietin että varmasti myös meillä iso osa ongelmista johtuu nimenomaan epämääräisyydestä, epätietoisuus siitä mitä oikeastaan pitäisi tehdä johtaa siihen ettei kukaan tee mitään. Olen pitänyt itsestäänselvästi suurinta osaa kotitöistä minun hommanani. Minä olen kotiäiti ja vaimo, ja minun tehtäväni on katsoa että kotona kaikki rullaa kivasti.
Silti meille on molemmille selvää etten mitenkään selviä koko taloudenhoidosta yksinäni, tai lastenhoidosta ja Karhun on tarkoitus tehdä oma osansa, oli se nyt sitten mikä oli. Sepä se!
Listan tekeminen tähänkin asiaan voisi tuoda selkyyttä ja intoa selvitä päivän läpi. Meillä on jo lista johon minun pitäisi merkata päivän syömiset, sekä lista joka kertoo mitä lihaskuntoharjoituksia minun viikkooni kuuluu. Lista kotitöistä sopisi vallan hienosti siihen rivin jatkoksi. Periaatteessa Karhu kyllä on tietoinen niistä muutamista asioista mitä hänen iltaansa kuuluu. Se että toteutuuko ne kovin hyvin, onkin eri asia.

Niin paljon kuin aina välillä kadehdin herra Huun ottamaa asennetta ja aloitteellisuutta rangaistus- ja kurinpitoasioissa, niin samalla hiukan jännitän sitä päivää kun nämä kaikki asiat asettuvat Karhuun. Miten suhtaudun jos Karhu keksii joku päivä laittaa minut tekemään rangaistukseksi ikäviä töitä tai vastaavaa.. Ymmärrän täysin miten se voisi toimia, mutta pelkään ettei minun luontoni annakaan periksi. Se että Karhu itse on melko lepsu kotitöissä, ja itse unohtelee omia velvollisuuksiaan, ei tietysti auta tässä mitenkään. Miten minun voi odottaa kunnioittavan kaveria joka vaatii minulta kaikenlaista, mutta hoitaa omat hommansa vasemmalla kädellä, jos muistaa?
Iso ongelma vallan luovuttamisessa on myös se, että minun on vaikea välillä hyväksyä Karhun toimintatapoja. Tämä tulee esiin varsinkin lastenkasvatusasioissa, joissa pidän täysin selvänä että minulla on sanani sanottavana, oli suhteemme minkälainen hyvänsä. Karhun täystyisi kuunnella, hyväksyä ja ottaa huomioon minun mielipiteeni, kuitenkaan "menettämättä kasvojaan", ja Karhu ei ole tässä vielä kovin hyvä. Toisaalta, asia saattaa joskus olla myös niin että Karhu todella on oikeassa, vaikken minä sitä näe ja tämän epävarman valtatilanteen takia minun turvan tukkiminen vaatisi hyvin varman ja tiukan otteen, mihin ei siis olla päästy. Päädymme siis toimimaan miten sattuu, ja riitelemään vielä siitäkin. Sellainen täytyy lopettaa, ja muutaman illan mutinan ja kiertelyn jälkeen psyykkaan itseni tänään puhumaan tästä asiasta niin, että toivottavasti päädymme sopimaan kokeeksi määräajan jolloin luovutan kaiken päätäntävallan Karhulle, ja annan luvan taltuttaa puuskani hänen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Myös aikaisemmin pohtimani ylläpitopiiskaus pitäisi ottaa käyttöön, mutta sen käytännön asiat jätän Karhun päätettäväksi ja kerron sitten siitä erikseen.

Uusi on/off- sääntö

Ongelma tämän säännön kanssa on se ettemme kummatkaan ole ihan varmoja toimiiko se minulle. Harrastin ennen aika kovaa liikuntaa, kamppailulajia, mutta ulkomaille muuton jälkeen se jäi, enkä ole kovinkaan paljon kuntoillut. Kuitenkin kun lopetin viljan syömisen (joo, lopetin ja lopetin..) olen laihtunut aika hurjasti ja olisi aika vähän tehdä jotain, ihan vain kun olisi kiva näyttää vielä vähän paremmalta ja terveemmältä.
Karhu päätti että teemme joka aamu yhden lihasharjoituksen, yleensä punnerruksia tai vatsalihaksia. Aluksi minua joutui muistuttelemaan, mutta lopulta Karhu sai tarpeekseen ja päätti toteuttaa rangaistuksen vaikka kuinka kitisin että minua piti vielä muistutella.
Tässä kohtaan sain maisiaiset hampunvarresta. Huolellisen läpsimisen jälkeen sain muutaman iskun nylonvyöstä ja sitten hirvittävät sivallukset pitkällä ohuella oksalla! AU!
Se oli ensimmäinen kerta kun olin kyynelissä, ja todella valitin. Me olemme kuitenkin sopineet turvasanan, Karhu omaksi varmuudekseen, minä siksi että Karhu tietäisi että kestän kyllä, vaikka valitan.

Pian tulin kuitenkin kipeäksi, ja kuntoilu oli tietysti pois laskuista. Sen jälkeen on terveys ollut vähän sitä sun tätä, ja kaikki tuollainen on unohtunut, kunnes asiasta taas keskusteltiin eräs ilta. Esitin että minulle tuollainen joka-aamuinen tapa ei ehkä sovi ja jäimme miettimään miten asia ratkaistaan. Nyt päätin että ehdotan jonkinlaista viikottaista ohjelmaa, jolloin sovittuna päivänä Karhu tarkastaisi että tietty määrä lihaskuntoilua on tullut täyteen viikon aikana. Ehkä sitä kannattaisi kokeilla.

Odotan kovasti valtasuhteen kehittymistä, vaikka nykyään tiedostan paremmin ettei kaikki voi tapahtua niin nopeasti, ja olen maltillisempikin. Karhu on vahvistanut valtaansa, ja itsevarmuuttaan hurjasti pienillä asioilla, joista ehdottomasti paras on se tieto, että hänellä on lupa kajota vaimoonsa milloin vain, ja miten vain. Voin pyytää että jos nyt ei, mutta se on vain pyyntö joka otetaan huomioon mutta yleensä ohitetaan.
Siinä missä tuo tieto vahvistaa Karhun miehisyyttä, se myös tekee kutaa minun itsetunnolleni. Seksiä harrastetaan aivan valtavasti enemmän kuin ennen, ja nyt tiedän että Karhu haluaa minua. Haluaa minut, ja kovasti. Mies joka joutuu vonkaamaan, ei ole itsevarma, ei hymyile ja kehu vaimoaan tätä katsellessa, eikä tartu omistavasti naiseensa ihan vain koska nyt tekee mieli vähän puristella tissejä. Mutta koska Karhu tietää että olen käytettävissä, hän voi hekumoida ajatuksesta kaikessa rauhassa ja jättää asian vaikka siihen, tietäen että jos kohta tekeekin mieli, niin siinä se leikkikalu on.
Leikkikalu.. yksi asia minkä Karhu on laittanut minut sanomaan kun olen sidottu, piiskattu ja nussittu "kenen leikkikalu sä olet?" ja minun kuuluu vastata "sun kulta, oon sun leikkikalu" se saa Karhun murisemaan villisti ja nussimaan niin kovaa että jos en olisi kiinni sidottu lentäisin sängyltä!

Wohoo!

Voisi muutaman kuukauden odotuksen jälkeen kuvitella että netti tosiaan toimii. Mutta ei. Se ei toimi edelleenkään. Nyt tutun lähdettyä matkoille, minulla on kuitenkin mahdollisuus istua omassa rauhassani kun käyn kukkia kastelemassa.

Kaikenlaista on tapahtunut. Kuten taisin mainita, itse matkalta tullessani heräsin lyödäkseni silmäni katosta riippuvaan ketjuun. Tässä ketjussa olen pariin kertaan riippunut, noin testimielessä kun Karhu innostui opettelemaan erilaisia sidontoja, ja on siinä tullut saatua vähän piiskaakin.
Karhu yllätti minut muutamaan kertaan töistä tullessaan punomillaan kahleilla. Sain kaulapannan, ja oikein kätevät käsi/nilkkakahleet, jotka voi pikalukolla kiinnittää muihin naruihin tai koukkuihin. Askartelipa tuo myös floggerin, mutta niin pehmeästä narusta, että se toimii lähinnä lämmittelynä ennen sitä kämmentä!

Varsinainen arkipäivään kuuluva DD on todella hakusessa vielä. Minun mielialat kimpoilee, Karhu on edelleen hiukan epävarma ja koko elämäntilanne hiukan sotii sellaista ajatusta vastaan että se mies alkaisi todenteolla kurittamaan. Kun minä kiukuttelen, aistin liiankin selkeästi Karhun mietteet. "onko tämä nyt tilanne kun voi napata niskatukasta kiinni ja tukkia muijan suu..?" En ole itsekään varman kannattaisiko se, siinä mielentilassa kun yleensä noissa epämääräisissä kiukku/ahdistuspuuskissani olen, voi hyvin olla että tempaisisin turpaan jos minuun kajoaisi. Toisaalta minua kiukuttaa lisää se, ettei Karhu tee sitä kertakaikkista stoppia touhulle, koska se ahdistaa minuakin, vaikka silloin ajattelen tietysti että haluan vain olla kiukkuinen, aina ja ikuisesti, eikä muu edes kiinnosta.
Ehdotinkin Karhulle, että voisimme unohtaa paineet sellaisista "oikeista" tilanteista vielä, ja Karhu voisi alkaa harjoitella vähän turhemmilla, leikkimielisemmillä asioilla. Pienillä määräyksillä, muuten vain kovistelulla.. Jälleen kerran yhdessä huomasimme, että kumpikin odotti starttia juoksuun, ennen  kuin edes harkitsi kävelemistä!

Seksin puolella voisi sanoa että ongelmat ovat lähes kaikonneet. Karhu ottaa tarpeensa mukaan, kiinnosti minua tai ei. Pariin kertaan olen vetoamalla ja kerjäämällä saanut pidettyä rauhani, mutta yleensä päädyn vähintään tekemään käsityön Karhun puolesta.
Viljakiellosta pidetään kiinni, vaikka minä ihmeenkin itsepäisesti sorrun vähän väliä sämpylälle, tai johonkin muuhun typerään. Salaisuutena olen pitänyt vain pari ihan pikkuruista juttua, ja muuten kiltisti tunnustanut retkahdukseni. Karhu on pitänyt kiinni siitä, että kun minä syön viljaa, niin se nussii mua pyllyyn. Ja todella tekee sen niin että minä en siitä juuri kostu. Yksi näistä kerroista oli, kun äitini vei lapset mukanaan ja jäimme kaksin kotiin. Tiesin että Karhu muisti muutaman päivän takaisen herkutteluretkeni, mutta ajattelin olevani vielä turvassa kuukautisteni takia. Sepä oli väärin ajateltu. Hyvin pian sen jälkeen kun ovi lasten perässä sulkeutui, olin keittiön pöydän päällä ja edellämainittu floggeri lämmitteli pakaroita. En kuitenkaan saanut kovin pahasti piiskaa, ja sitä ihmetellessä alkoi Karhu laskea housujani vielä alemmas! "kulta ei.." käsi yritti pitää pikkareista kiinni, mutta vangittiin hyvin pikaisesta pöytää vasten.
"mitä mä teen, kun sä syöt viljaa?" "nussit mua pyllyyn.." ja olin varmaan niin alistettu kuin tähän asti olen ollut.

En kuitenkaan niin alistettu, ettenkö olisi ihan pian ottanut ja kapinoinut oikei urakalla lisää. Olemme käyneet tapaksilla yhdessäkin, ja tietystikään silloin en vilkaisekkaan patonkiin päin, jos sitä pöytään tuodaan. Pari kertaa himo on ollut kuitenkin valtava, ja olen alkanut näkertää leivänpalaa. Ensimmäisellä kerralla pari tiukkaa katsetta Karhulta sai minut jättämään puuhani kesken, mutta toisella kerralla pienessä huppelissa nappasin patonginpalan, ja söin sen leveästi hymyillen ihan Karhun edessä. Olisittepa nähneet sen ilmeen!
Sen kerran jälkeen oli peppupano sen verran totinen, että taitaa jäädä luvattomat sämpylät vähäksi aikaa.
Ehkä.

Olen kirjoitellut koneelle päiväkirjaa, joten laitan niitä tässä vaihtelevaan tahtiin, eli päivämäärät tulee olemaan mitä sattuu.. se ei häiritse ehkä muita kuin minua, mutta voinhan merkitä ne tekstit jotenkin. Toivon kyllä todella että kotinetti alkaisi toimia. Olen harkinnut postaavani kuvan tai pari Karhun hienoista sidonnoista, kunhan saan erityistuntomerkkini niistä tyydyttävästi häivytettyä.

Nyt mulla on tunti aikaa kahlata läpi kaikkia blogitekstejä joita en ole kolmeen kuukauteen lukenut! Heissan!

Edistys

Siis mulla olisi niiiin paljon kerrottavaa. Mutta vieläkään ei ole onnistunut netti muuttamaan uuteen asuntoomme. Täällä ulkomailla asiat ei aina luonnistu samoin kuin suomen kamaralla.
Suomen kamaralla olin käymässäkin, ja vaikka nautin tietysti tuttujen näkemisestä, niin oli ikävä aivan hirveä kotiin, ja oman nallen kainaloon.

Tulin kotiin myöhään yöllä, ja kävimme melko nopeasti nukkumaan. Aamulla Karhu oli painellut töihin ja heräilin ihanan hitaasti omasta sängystä, tosin sateiseen ropinaan. Käännyin selälleni, avasin silmäni ja niin näin katosta riippuvan ketjun. Hah. Mietin ja pähkäilin, mutta ei siinä kyllä ennen sellaista ollut!
Myös sängyn jalkoihin oli ilmestynyt pikalukoilla varustetut köydet, jotka huomasin kaivaessani sukkia sängyn alta.

Kylläpäs kouraisi vatsan pohjasta, ja vähän hymyilytti. Palailen jälleen kertomaan tarkemmin näistä edistysaskelista, joita Karhu otti aivan itse sillä aikaa kun minä olin poissa. Olen minä vaan niin onnentyttö!

Kaipuu ja ahdistus

Olo on toisaalta vallan mainio. Pyrähdin suomeen tytön kanssa lomalle, ja tietysti on aivan ihanaa nähdä ystäviä ja tuttuja piiiiitkästä aikaa.

Toisaalta olen kaipuussa, ahdistuksessa ja hämmennyksessä.
Ikävöin Karhua, ja perheen pienimpiä. Tietysti. Mutta ikävöin myös blogia ja DD-maailman pohtimista, opettelua ja toteuttamista. Muutto, ja kaikki lieveilmiöt aiheutti jonkinlaisen "tauon" kaikessa. Se ärsyttää hirveästi, vaikkei meiltä voi oikein vielä odottaa, että nämä hommat toimisi luonnostaan, saati sitten erikoisissa tilanteissa ja kriiseissä.
Kärsin myös hyvän aikaa haluttomuudesta seksin suhteen, mikä otti päähän aivan armottomasti. Onneksi Karhu otti kuitenkin nautintonsa sinäkin aikana, ja olen saanut pidettyä jonkinlaisen alistumisen tunteen säilytettyä, vaikka suhteen kaikki muut osat paukkuu liitoksistaan. Tai ei suhde, mutta se suhteen dynamiikka.

Jälleen riideltiin, taas puhuttiin ja sain tokaistua Karhulle että olet kuule ihan vähän liian saamaton kaveri. Karhu myönsi asian muitta mutkitta, ja niimpä pääsemme toivottavasti seuraavaksi työstämään sitäkin asiaa. Edelleen luottamus on hakusessa. Enkä siis missään nimessä tarkoita etten ylipäätänsä luottaisi Karhuun. Luottaisin Karhulle henkeni. Mutta en tiskejä.

Muuttopuuhissa

Voi voi, ja oi voi. Meille tuli nopea muutto.

Asunto missä asuimme oli aivan kertakaikkisen mätä, ja teki meidät hyvin kipeäksi. Oletamme että homeella oli oma osuutensa myös mielialoissamme, niin aikuisten kuin lastenkin.
Nyt on puhdas ja viihtyisä asunto, ja kun vielä netti ehtii perässä niin kyllä kelpaa!

Tämän blogin aihe on luonnollisesti erityisen lähellä sydäntäni, ja huomasin tässä hetken nettipimennossa todella kaipaavani niin omaa blogiani, kuin myös uusia tuttavuuksia joita olen alkanut seuraamaan niin tiiviisti. Kuten nyt nuo sivussa näkyvät, joista erityisesti Blondin ja Tetriksen kirjoitukset. Eli terveiset täältä, äiteen ruokapäydästä ja koneelta. Palaan innolla heti kun mahdollista!

Pus pus!

Ehkä tää tästä...

Olen hengissä! Kuukautiset tulivat, toivat vatsakrampit ja helpottuneen olon. Kyllä naisena olo vaan on kauheaa välillä!

Tämän viimeisen kriisin tiimoilla ollaan tietysti käyty läpi yhtä jos toista, meidän suhteesta, DDstä, ja erityisesti kaikesta mikä on mennyt pieleen. Harmillista, mutta joskus varsin hyödyllistä. Ja selitys on jälleen melko yksinkertainen; epävarmuus. Mä en ihan tarkalleen tiedä, mikä meiltä/mieheltä on mennyt ohi, mutta huomasin että se kiukku kasaantui taas, ja kohdistui nimenomaan mieheen. Vaikka Karhu koitti hienosti pitää yllä kulissia, oli raukkaparka aivan täysin pihalla minun mielialojeni kanssa, ja minä vaistoan sen. Koska Karhu yrittää olla näyttämättä epävarmuuttaan, ja väsymystään, esiintyy se eri tavoilla ja minä tulkitsen sen välinpitämättömyydeksi, kylmyydeksi ja sen sellaiseksi.

Yksi päivä kirjoitin Karhulle töihin "unohdetaan koko DD paska, aivan turhaa.."
Kun siitä ei avautunut keskustelua muutamaan päivään, oletin tietysti että näin sitten on. Perhana! Kaikkien tunnemylläköiden keskellä yritin hahmottaa elämää eteenpäin, niin kuin se oli tähänkin asti mennyt, ja ajatus kuvotti minua. Viimein uskalsin kysyä Karhulta, näinkö me unohdamme sitten koko jutun? Saimme avattua keskustelun, kerroin luottamusulastani ja Karhu puhui hämmennyksestään kun ei tiedä miten pitäisi milloinkin toimia. Tämähän kertoo vain siitä että minä en kykene heittämään kontrollia pois. Olen pelottava pirttihirmu, ja Karhu toteuttaa niitä minun fantasioitani. YÖK!

Karhu haluaisi kyllä yrittää ja opetella, mutta mihin tämä päätyy, jos se ei vaan tule luonnostaan? Jostain syystä mulla on hirvittävän hyvä ihmistutka, ja mä kyllä haistan pienenkin epävarmuuden, huomaan jokaisen pienen "virheen" ja sitten kasaan kiukkua ja pahaa mieltä ja se taas vääjäämättä johtaa konflikteihin. Minun tämän hetken mielenlaatuni tietäen ne eivät ole toivottavia!

What to do, what to do..?

En tiedä. On ehkä julmaa, ja jotenkin lapsellista sanoa, mutta tämä ei tule onnistumaan ennen kuin Karhu ottaa paikkansa. Mä en selvästikään aio ojentaa ohjaksia kumartaen, enkä ole vakuuttunut siitä että tulen olemaan tyytyväinen, joten ohjakset on otettava ja minut on tehtävä tyytyväiseksi, halusin sitä tai en.
Ajattelen että tarvitsemme selkeämmät säännöt. Rajat. Rajojen rikkomisesta tarvitsemme selkeät rangaistukset, niin ettei niitä tarvitse keksiä ja yrittää pitää mielenkiintoisina, se luo vaan turhia paineita. Piiskaus muuttukoon piiskaukseksi, ja jos ei siitä mulle nautintoa heru, niin sehän on voi voi. Ymmärrän että se on Karhullekin hankalaa, mutta selkeä systeemi helpottaa niin paljon taakkaa että luulisin että homma lähtisi paremmin käyntiin. Ymmärrän myös, että Karhu on ajatellut tämän olevan sellaista "puolivakavaa", kuitenkin vähän kivaa, mutta siitä on nyt luovuttava kokonaan.
Seuraavaksi aion perehtyä "ylläpitopiiskauksiin" (maintenance spanking) joita DD-piirien pariskunnat nayttävät suosivan. Tarvitsen syyn, ja ajatuksen kaiken taakse, ja vaikka olisin tietysti iloinen säännöllisistä piiskauksista, en oikein tiedä niiden varsinaista funktiota. Kyllähän se varmasti on helpompi pitää yllä sitä alistumisen tilaa säännöllisillä muistutuksilla, kuin niin että ukko arpoo, milloin sitä piiskaa pitäisi antaa, ja vaimo ihmettelee että tapahtuukohan tässä joskus jotakin?

Onnea onnea!

Tuhat käyntiä minun blogissa. Ihana ajatus!

Sen kunniaksi tulin kertomaan, että joku on pielessä. En ole nyt ihan varma että PMS voi aiheuttaa näin hurjia mielialan heittelyitä. Oikeastaan ei ole edes kyse heittelystä, vaan tasaisesti laskevasta mielialasta, ja aivan kontrolloimattomista tunteista.

Ollaan melkoisessa pinteessä tässä, kun luonnollisesti miehelle ei ihan uppoa että mitähän nyt taas tapahtuu.
Ja vaikka mä kuinka yritän asiaa pohtia ja spekuloida, en tajua itsekään mitä päässä on meneillään. Mua vaan vituttaa. Ja kun ei sitä, niin olen epätoivoisen surullinen, väärinkohdeltu ja elämään kyllästynyt.

Yksi asia kuitenkin kannattaa muistaa, ja tämä on kullan arvoinen vinkki niille miehille (olettaisin että harvalle) joka ei aina muista tai tajua, että PMSstä kärsivän, epävakaan naisen suklaita EI MISSÄÄN NIMESSÄ KANNATA SYÖDÄ.

Siinä kaikki. Palaan asioihin jos selviän tästä hengissä.

Hormonihirviö

Olen oppinut paljon uusia asioita itsestäni, naisen elimistöstä ja hormoneista. Tai en mä tiedä voiko niistä hormoneista sinänsä oppia mitään, mutta olen oppinut tunnistamaan olotilojani paljon seuraamalla kuukautiskierron eri vaiheissa omaa käytöstäni ja tunteitani.
Hassua on, että mitä enemmän tiedostan olotilojani, sitä voimakkaammilta ne tuntuvat. Ärsyttävää on, että ajattelin että minun on helpompi kontrolloida käytöstäni kun tiedostan olotilojeni olemassaolon, ja syyn. Ei. (pettynyt pään pyöritys tähän)
Huomaan yhtäkkiä että olen itkun partaalla, kun Karhulla kesti liian kauan kääntää huomionsa hunajapurkkiini kaupassa. Lojun epämääräisen tympääntyneenä sohvalla vastaten "mua ei huvita mikään" mihin tahansa mitä mulle yrittää sanoa. Loukkaannun alyttömistä pienistä asioista ja mökötän koska ei kellään kuuluisi olla kivaa, kun ei mullakaan.

Hatunnosto Karhulle, joka luovii naisellisen myskyn läpi taatusti kauhusta jäykkänä! Kukaan ei voisi arvata miten reagoin mihinkään tai milloin räjähdän, enhän tajua itsekään kun se tapahtuu.
En ehkä koskaan ole odottanut näin kovasti että ne hiton menkat alkaisivat ja veisivät tämän hormonikaaoksen mennessään...
Onneksi kuitenkin kommunikaatio on in tässäkin asiassa. Yritän selvittää tuntemuksiani Karhulle parhaani mukaan, ja vaikkei silti lopputulos ole ruusuisen onnellinen aina, on ehkä isoimmat yhteentörmäykset näin vältetty.

Iltapäivällä itkin sitä että lääkärit ovat kaikki paskoja, ja väärässä. Ei mulla mitään bipolaarihäiriötä ole, vaan hirvittävä PMS?!

Orgasmi hoi!

Kaikkihan sen tietää, ettei naisen orgasmi ole aina se yksinkertaisin juttu. Mutta että siitä voi saada kyllä turhaa stressiä ja pahaa mieltä.

Viimeaikoina minun orgasmit ovat olleet hukassa.. oli niitä pienempiä mutta ei mitään "tarpeeksi kivaa".
Eilen kun Karhu vihdoin pääsi kotiin, olin käärinyt jointin valmiiksi, ja laittanut joitain lempivideoita odottamaan. Halusin tehdä mieheni olon mukavaksi, pitkän päivän päälle. Karhu nautti kovasti suihinototsta, ja oli ilmeisen tyytyväinen siihen, mutta minun oli pakko keskeyttää "kulta, pliis nussi mua"

Päädyimme harrastamaan puolivaniljaista seksiä sohvalla, ja mun päässä alkoi liikkua se miksen saa orgasmia!?! No ei se silloin tule!
Siinä vaiheessa kun Karhu pyöräytti minut kontilleen, oli ajatukset rataa: mitä mä teen mun käsillä? entä jos en syty enää mistään ilman kipua ja sitomista? haluaakohan Karhu enemmän vaniljaa? Entä jos en enää ikinä saa orgasmia!?!?
Jes! Karhu tuli, ja ystävällisesti aikoi hoitaa minut loppuun sormin, mutta se päättyi marinaan ja suruun. Karhu käänsi minut ympäri ja aloitti kielityöskentelyn, se jos mikä on varma konsti rouvalle. Mutta ei, rouva purskahti kyyneliin!

Kiva.

Jonkun aikaa vietettiin lohdutellen, ja jutellen siitä mikä meni pieleen. Karhu oli tiukkana, ja oikeassa kun sanoi etten voi ajatella kaikkea tuollaista ja mun pitäisi rentoutua, mennä virran mukana niin sanotusti. Myöhemmin Karhu sitoi minut sänkyyn, ensin jalat suorana, mutta koska sidonta ei oikein onnistunut oli jalat ja kädet lopulta samassa nipussa, pääni yläpuolella.
Näin Karhu kiusasi, piiskasi ja hyväili ja olin saada orgasmin, mutta juuri silloin kun pitäisi laueta, kaikki tuntemukset vain katosivat, ja rouva itki taas.
Silloin Karhu päästi minut irti, ja vietimme pitkän aikaa sylikkäin, Karhu vakuutellen minulle ettei mikään oikeasti ole huonosti.

No ei ne asiat nyt niin sairaan huonosti olekaan, ja aamun järki toi vähän valoa mieleen.
Tietenkään en saa orgasmia jos olen jäykkä kuin rautakanki, ja mietin että onnistuukohan se? Olen ilmeisesti hiukan hemmoteltu niin, että olen tottunut saamaan joka kerta kun jotain seksuaalista huushollissa tapahtuu.
Tuli myös mieleen, että kuukautiset ovat tiedossa mas o menos viikon päästä, ja tuossa noita klippejä ja tarinoita lueskellessa huomasin etten ihan oikeasti kiihotu ollenkaan samoin kuin vaikka viikko sitten.

Päätin siis että parempi heittää koko asia mielestä ja keskittyä johonkin ihan muuhun. Se nyt vaan on vähän helpommin sanottu kuin tehty, kuten arvata saattaa...

Ekopervoilua

Vieläkin odottelen.

Mutta löysin tällaisen hauskan pikkupuodin. Tarrata myy kierrätysmateriaaleista tehtyjä "BDSM tarvikkeita" Hih! Täytyy ehdottaa Karhulle!

Perjantai

Lapset lähti isovanhempien luo. Minulla on "omaa aikaa" kun odottelen Karhua.
Miten mä sen käytän?

Kuka arvaa mitä mielessä liikkuu? :D Hyvää viikonloppua!

Kosh!

Kyllä nyt taas tuntuu, että mitä minä näitä juttujani kirjottelemaan, kun Tetris kertoi ajatukset jälleen vähän niinkö just eikä melkein.
Tietty meillä tuota juuri samaa keskustelua ei ole käyty, vielä.

Eilen munasin pari juttua suvereenisti, kun olin pihalla aikatauluista. Olin siinä uskossa että Karhun työt loppuu kuudelta, ja kun olin saanut suurimmat hommat alta pois, päätin ottaa pienen lepohetken, ja katsoa paikat kuntoon vielä ennen kuin Karhu tulee ovesta sisään. Makeasti minä siinä lepäilinkin, ja Karhu tuli ovesta sisään, mutta se olikin päässyt viideltä. Tiesin sen, unohdin vain. No, ponkasin pystyyn ja koitin näyttää kiireiseltä, mutta ei se tainnut oikein onnata. Karhu tuli tervehtimään, ja sillä sekunnilla kun se tarttui mun tisseihin, tajusin että olin myös unohtanut rintaliivisäännön.
Karhu ei näyttänyt tyytyväiseltä, mutta väsymyksen ja kaiken muun säätämisen takia jäi asia tällä erää siihen. Tosin illalla sain hoitaa parit jutut, mitkä kuuluu Karhun vastuulle, mutta eikös se nyt ollut ihan oikein.

Kuten Tetriskin kirjoitti, tuo käskeminen ja kiittäminen on jotenkin ristiriidassa. Minäkään en juuri kiitoksista välitä, mutta jos Karhu sanoo vaikka "hyvä tyttö" kehrään onnesta soikiana. Myös huomionosoituksissa on tapahtunut muutos. Ensinnäkin niitä on paljon enemmän. Karhu silittelee minua, hieroo hartioita ja pitää kainalossa. En myöskään enää juuri välitä mistään lässynlässynromantiikasta. Illalla sohvalle linnoittautuneena olimme poikki, eikä muu oikeastaan napannut kuin sitcomin tuijottelu. Karhu kuitenkin piti kättään minun reiden päällä, ja välillä silitteli. Jossain vaiheessa minun oli pakko pyytää Karhua "puristele siitä vähän?" Karhu katsoi mua ihmeissään, ja kuvitteli kai että olen kiihottunut ja yritän hivuttautua kohti seksiä. Selitin, että ei tarvitse kovaa, mutta niin että musta tuntuu että Karhu omistaa minut.
Mahtavinta on että nämä pienet jutut kulkevat mukana myös  julkisille paikoille, ja kyläilyihin. Minusta on ihanaa huomata joskus että miehet katselevat, ja vielä ihanampaa jos Karhu on paikalla näyttämässä, että tämä on minun.

Toiveita toteutetaan

Hauska juttu tuo assosisaatio. Nyt jos ajattelen viljan syömistä tulee siitä mieleen terävä kipu pakaroilla, ja "tunteeton" peppupano.

Sain Karhulta viestin, ennen kun se lähti töistä. "tottakai tarvitset rangaistuksen, ei ollut mitään syytä lipsua syömään roskaa"

Odotin siis hitusen hermostuneena, mutta tyytyväisenä iltaa. Kun päivä oli saatu pulkkaan, olin väsynyt. Olin tietysti yrittänyt miellyttää Karhua hoitamalla kodin erityisen hyvin, ja juoksemalla kiltisti koiran kanssa ulkona. Ruokakin odotti valmiina.
Istuimme sohvalla, ja Karhu alkoi taas hipelöidä tissejäni.. "en ole oikein päättänyt mikä olisi sopiva rangaistus" tässä vaiheessa alkoi hipelöinti olla enempikin kivuliasta puristelua. "Näyttää siltä että jos mä piiskaan sua, niin sä vaan nautit siitä" Epätoivoisena totesin että ehkä Karhu vain ei ole piiskannut tarpeeksi. (kyllä, ihmettele tässä!)
Hetken jutustelun jälkeen Karhu käski minut makuuhuoneeseen, sängylle vatsalleen. En ehtinyt saada housut kuin nilkkoihin kun olin jo paikallani, ja Karhu läpsi ja puristeli pakaroitani.
Huomattavasti rohkeampaa kämmentä tuli jonkin aikaa, niin että Karhu istui selkäni päällä enkä voinut liikkua. Kun pyllyni näytti tarpeeksi pinkiltä, siirtyi Karhu viereeni, painoi käden selkääni ja Totesi, että katsotaan tuntuuko tämä sen sämpylän arvoiselta. Odottaessa käännyin, ja yritin vilkaista taakseni, mutta Karhu nappasi tukastani ja käänsi takaisin "en mä pyytänyt kääntymään"

Seuraavaksi persukseni räjähti vähän, enkä osannut yhtään sanoa millä Karhu minua piiskasi. Se oli ohut, melko kova, ja teki hyvin kipeän iskun minun ei-niin-luisevaan pyllyyni.
Jossain vaiheessa tuli tauko. Karhu silitteli pisteleviä pakaroita, ja kokeili sormillaan kuinka märkä pilluni on. No, märkähän se. Pieni hymähdys ja iskut jatkuvat.
Jos nousin liikaa, Karhu painoi minut niskasta takaisin alas. "No, maistuiko se sämpylä niin hyvälle?" "ei.."
Vastaus ei ilmeisesti riittänyt sillä tuli terävä isku "EI!" silitystä, suutelua.. Sitten Karhu sitoi käteni sängyn sivuille, ja työnsi sormet sisääni, samalla painaen peukalon takapuoleen. Kun Karhu "koulutti" minua siihen, hän oli paljon hellempi, ja tajusin että rangaistus ei jäänyt piiskaukseen. Sormet sisälläni teki töitä ja vaikka tilanne oli minulle vähän tukala, alkoi orgasmi tehdä tuloaan, mutta Karhu vetäisi sormensa ulos, juuri kun tuntui niin hyvältä..
Minut vedettiin jaloista sängyn jalkopäähän, niin että käteni olivat tiukasti kiinni, suorana. Kuulin öljypullon käyvän ja sain liukastetta lisää Karhun työntyessä pyllyparkaani. Se tuntui niin paljon ikävämmältä kuin aikaisemmin, isännän tarkoitus oli selkeästi tehdä pointti selväksi. Nautinnolla Karhu nussi minua, ja sai pitkän, ilmeisen muhkean orgasmin jonka jälkeen sain taas pari läimäisyä takapuoleeni "tää on mun pulla, aina kun sä sorrut syömään viljaa"

Karhu työnsi vielä sormet sisääni, ja jyysti niin että olin tulla hulluksi. Oikeastaan olin jo vähän käytetty, enkä kovin kiihottunut, "pakotettu" orgasmi sai koko ruumiini kouristamaan, ja tuntui kuin sisukset olisivat räjähtäneet. En ole ihan varma onko tunne miellyttävä vai ei.

Hetken päästä makasin sikiöasennossa sängyllä ja Karhu otti minut kainaloonsa. Minulla oli niin kovin lämmin, ja rauhallinen olo. Karhu silitteli päätäni, suuteli ja kertoi miten upea ja kaunis olen. Pikkuhiljaa aloimme heräillä ja nousin nolona vetämään housut ylös nilkoistani. Vasta kun istuin keittiöön tupakkarasian ääreen, tajusin tunteeni; Olin nolona, aivan hiljennetty. Aivan ihanaa! Ei tarvinne sanoa että kävin erittäin rauhallisesti nukkumaan ja nukuin hyvin!

Ainiin, Blondilla oli täällä hyvä pointti. Miehet bloggaamaan!

Herkut

Minua kiehtoo tuo herkkujen rajoittaminen. mm. Tetriksellä on herkkurajoitus, omaksi hyväksi tietenkin ;)

Olen aivan toivoton herkkuperse! Me olemme tulleet siihen tulokseen jo kauan sitten, että vilja ei kuulu ihmisen ruokavalioon. Mulle viljasta eroon pääseminen on ollut hirveän vaikeaa, vaikka on paljon auttanut, että toinen lapsi reagoi mahalla tosi herkästi viljaan. Muutenkin olen pohjaton kaivo kaiken hyvän syömisen suhteen.
Tänä aamuna ratkesin, hyvin tietoisesti, syömään sämpylän aamiaiseksi. Ajattelin asiaa jonkun aikaa, ja sitten laitoin Karhulle viestin missä tunnustin.

En tiedä, tuleeko siitä vyöstä, mutta toivoisin niin. Olen pyöritellyt tässä, lähestyisinkö miestä ehdotuksella että hän ottaisi kontrollin herkuistani... Se olisi ehkä hyvä ratkaisu, ja helppo miehelle, se kun omaa hyvän itsekurin. Ainakin useimmiten.
Jännittää vähän, olen niin koukussa. Ehkä mietin vielä asiaa...

Tyytyväinen

Parin päivän järjettömän väsymyksen jälkeen alkaa vähitellen tuntua siltä, ettei ihan kuole kun yrittää jotain tehdä.
Onneksi mieli jaksaa pauhata ja tehdä outoja temppujaan, vaikka ruumis vetelisikin viimeisiään.

Hiukan jo pirteämpänä odotin Karhua kotiin, malttamattomana, koska tiesin että olin ansainnut vähän huomiota. Karhu oli tietysti taas kovin väsynyt, ja jossain vaiheessa aloin tajuamaan, ettei taida olla tulossa minkäänlaista actionia tänään.
Lojuimme sohvalla, minä puolittain Karhun sylissä. Olin jo maininnut että tosiaan alkaisi olla tarvetta pienelle kurinpalautukselle, tai muistutukselle, kun ei noita tilanteita meillä vielä luonnostaan niin ole päivien mittaan. Karhu kaappasi minut syleilyynsä ja totesi, että niinhän hän ajatteli, että jos kutittelisi selkää, ja halisi ohjelmia katsoessa. En vain voinut sille reaktiolle mitään, mutta minä ponkaisin pystyyn naama norsun sillä, ja olin jo itkun partaalla.
"mä en halua mitään vitun kutitusta!" Pienen hämmentyneen hetken jälkeen Karhu otti minua kaulasta, vetäisi pääni vatsansa yli, kylkeään vasten ja katseli minua hetken. Sitten se alkoi hipelöidä rintoja, nännejä ja vaikka olin kiihottunut, olin hiukan pettyneen varuillani. REALLY? hipelöintiä?
Karhu alkoi sitten jutella

"eikös me olla puhuttu tästä, ettei tarvitsisi marista ja vinkua?"
"no en mä nyt niin ole marissut"  Karhun sormet puristivat nänniä kipeästi.
"etkö?" ja sormet tekevät työtä paidan alla, valillä hellästi painaen, välillä nipistellen ja pyöritellen. Voin sanoa etten ole koskaan käynyt niin kuumana rintojen koskettelusta.
Sain pientä puhuttelua ja tätä hoitoa, jokainen kova puristus sattui enemmän ja jos yritin estää, Karhu siirsi käteni tiukasti pois.
"muistaisiko sitä nyt olla vähän kärsivällisempi, eikä marista joka käänteessä?" Vastaus: mmmhhmh! Ja rangaistukseksi pari kunnon nipistystä.
Hetken päästä Karhu sanoi ettei ole aivan varma kuuliko vieläkään vastausta, ja jouduin tunnustamaan ettei kysymys oikein enää ollut mielessä. Toistettuaan kysymyksen, en vieläkään oikein saanut ajatuksia kasaan, ja yritin mutista jotain.
Loppujen lopuksi Karhu sai minut sanomaan "muistan, muistan!" ja hetken rintojen hellittelyn jälkeen olin tiukasti Karhun sylissä, kädet kiedottuna ympärilleni.

Olin hiukan ihmeissäni.  Käsittelyn aikana kiemurtelin, ja nytkyin holtittomasti, pää sekaisin kiimasta, mutta kun Karhu lopetti ja otti minut syliin, en tuntenut itseäni enää niin kiihottuneeksi. Ja vaikka olisi tehnyt mieli kinuta enemmän, seksiä, jätin väliin.
Kysyin kyllä Karhulta, eikö sitä yhtään paneta. Panetti sitä, mutta väsymys vei voiton. Ja vaikka mä mutristelin varmuuden vuoksi vielä hetken aikaa, niin sisältä oli lämmin, tyytyväinen olo.

Karhu tykkäää tisseistä. Ne on sen juttu. Sainkin samalla tuossa tehtäväkseni olla rintaliiveittä ainakin kaksi seuraavaa päivää, kun Karhu tulee kotiin. Olen tohkeissani, kun sain tehtävän ja se osui vielä oikeaan kohtaan. En pidä tissejäni mitenkään kovin upeina, ja ilman rintaliivejä olo on melko outo ja epävarma. Teen tietysti niinkuin Karhu haluaa ja heitän tissarit nurkkaan ennen kello kuutta.

Raudan puutostako

Ei voisi uskoa miten ihmistä väsyttää. Siis näppäimien painelukin tuntuu raskaalta.
Ei taida ukko innostua tällaista löysää rättiä höykyttämään...

Mars nukkumaan ja luontaistuotekauppaan käy tie heti tilaisuuden tullen.

Palkkio vs. rangaistus

Niin että onko se piiskaaminen nyt sitten rangaistus vai palkkio? Kun minä niin kovin tarvitsen sitä, ja minä pyydän sitä. Pitäisikö Karhun jättää minut piiskaamatta kun laiminlyön työni? Ei sekään toimi.
Karhu piiskaa minua ilokseen, minun iloksi, palkinnoksi, varoitukseksi, rangaistukseksi... Vai enkö vielä ole vain saanut maistaa sitä ihan oikeaa piiskausta?

Minä en halua leikkiä kotista DD- tyyliin. En halua todeta joku päivä, et ei mua tänään huvita. Minä haluan isoja tunteita, haluan nollata aivoni ja antaa itselleni anteeksi sen että olen laiska pikku narttu.
Olen uhmakkaalla tuulella, vaikka koko viikonloppu oli oikeaa  ilotulitusta. Puhuimme valtavasti kaikesta, tunteista, seksistä, orgasmeista, fysiologiasta ja ihmisistä. Välillä Karhu halusi suihinoton, tai naida minua ja minä hyrisin jatkuvassa valmiustilassa odottaen "pliis pliis koske siihen, koske siihen!" :D

Karhu on alkanut aika mukavasti sisäistämään tätä uutta suhteen muotoa, ja olen huomannut että melko luonnollisesti saan pieniä käskyjä päivän mitaan. Olen tyytyväinen.

Mulla on aivan hirveä halu testata, miten Karhu toimii jos laiskottelen tämän päivän oikein urakalla.. Uskaltaisiko?


Ehkä kuitenkin nuo tiskit...

Alistumisen anatomiaa

Olemme Karhun kanssa molemmat aivan taivaissa tällä hetkellä. Ilmapiiri välillämme on avoin ja iloinen, emme ole koskaan puhuneet näin avoimesti asioista, vaikka olen kuvitellut että olemme harvinaisen hyvin kommunikoiva pari.
Olemme miettineet pariin otteeseen minun haluani alistua, tietysti. Ja mä olen miettiny sitä, tietysti, paljon enemmänkin. Yksinkertaisesta se kaunein kappale löytyy ja koin ahaaelämyksen aamupanon jälkeen. Minä en todella tunne oloani mukavaksi alasti, olen vaivautunut kun minua katsellaan. En todella ole virheetön, enkä mallin mitoissa. En vapaaehtoisesti näyttäytysi mieheni edessä alasti, kontillani, kaikki paljastettuna.. Ja kuinka moni mies, poikaystävä, avomies ja pelimies haaveilee naisesta alasti edessään, katseltavana ja kosketeltavana. Tai nainen alushoususillaan tekemässä aamiaista? Etsi mulle mies jonka puntti ei värähdä ajatuksesta.

Minä haluan antaa miehelleni parasta mitä voin. Kun Karhu käskee minut kontilleen, ja koskettelee minua, minun ei tarvitse ajatella miltä näytän, tai onko se perse vähän liian iso. Karhu tekee juuri niinkuin haluaa, ja se riittää minulle.
On huikaisevaa miten pitkälle pelkkä ajatus riittää tässä. Minä pelkään vieläkin että Karhu lopettaa, tai varoo jos alan valittaa liikaa, tai yritän rimpuilla, niimpä olen aktiivisesti ajatellut, psyykannut itseni siihen tilaan, missä tiedän ettei minulla ole sanomista, minä en päätä tästä.
Katsotaan kuinka pitkälle se riittää.

Olen unohtanut kokonaan että sain viime viikolla rangaistuksen, ja ensimmäisen kertani vyöstä.
Olin jättänyt melko törkeästi tehtäväni puolitiehen, ja pari pientä juttua siinä päivän aikana tuli, kun Karhu siirsi rangaistuksen seuraavaan iltaan. Minä sain kiemurella puutteessa.
Seuraavana iltana Karhu sitten talutti minut makuuhuoneeseen, ohjasi sängylle, pylly pystyyn ja alkoi hivellä takapuoltani. En muista sanottiinko tässä mitään, sain kuitenkin huolellisesti kämmenestä, ennenkuin alkoi kuulua vyön kilinää. Tunnen tulleeni hitusen hiujatuksi, kun Karhu lupaili ekstratöistäni ettei vielä kajoaisi vanhaan nahkavyöhönsä, vaan rangaistus suoritetaan kankaisella. Kankaisen vyön pää olikin kuinkin nahkaa, kovaa ja karkeaa!

No, läimintää jatkui jonkusen aikaa, ja täytyy sanoa että vaikka kipu alkoi jo olla todella olemassa, aloin käymään kuumana. Jossain vaiheessa Karhu kysyi "alkaako tuntua siltä, että muistaisi ne työt vähän paremmin?" "mmhmmh"
"niin mitä?" "joo" Ja päälle tuli pari napakkaa sivallusta.

Karhu on, ainakin vielä, kovin heikko lihassa ja tilanteet kiihottavat häntä hurjasti. Niimpä sain vielä kalun suuhuni, ja Karhu tuli tyytyväisenä kasvoilleni.

Tämä tapahtui viimeviikolla, ja sen jälkeen Karhu on tyydyttänyt halujaan, niinkuin myös minun, useaan otteeseen. Veikkaan ettemme harrastanut seksiä näin paljon edes tavatessamme!
Minä olen käytetty, käytettävissä. pur pur pur.

s/s haaste

Hih!

Jossain edellisten valituspostausteni kommenteissa Tetris kirjoitti minulle näin:

"Otapa hyvä, tilava ämpäri. Täytä se kylmällä vedellä 3/4 tilavuudesta. Asetut polvillesi sen ääreen, vedät syvään henkeä ja työnnät pääsi veteen. Laske sydänmenlyöntiesi tahdissa kymmeneen. Vedät henkeä ja toistat tarvittaessa, kunnes pääsi viilenee.

Hiuksia kuivatellessasi mietit sitä faktaa, että miehesi joutuu työssäkäyntinsä ohella osallistumaan sinun oikkuihisi..."

Minä jäin miettimään tämän toteutusta, kun Tetris itse pisti töpinäksi.

Joten, pidemmittä puheitta lähdin komppaamaan kasvihuoneesta sen puhtaimman ämpärin, ja vaikken keksinyt miten kuvaisin tapahtuman, niin kuvasin nytkuitenkin.

(jos joku ei ole vielä keksinyt, koetan pitää henkillöllisyyteni omana tietonani.)

Kylmä vesi

Pää vedessä

Nenäänkin meni vettä. Nyyh.

Bootcamp

Tässä surffaillessa sitä kyllä törmää niin kaikenlaiseen, että huh huh! Luin jonkin matkaa nuoren naisen kirjoittamaa blogia. Nainen kertoi kuinka tapasi miehensä, ja hyvin nopeasti, siis tokat treffit tms. tuli selväksi että mies haluaa DD- suhteen. Mies määrää naisen vaatteet, käytöksen, tehtävät.. kaiken! Jossain blogissa kerrotiin perheestä jossa naisen alistuminen oli 24/7 luonteista, ja kaikki tapahtui samoin lasten edessä...Eli kun perhe katsoi yhdessä telkkaria, nainen istui miehensä jalkojen juuressa, lapset miten tykkäsivät.
Eräässä blogissa tuntui kotikuri olevan kunnossa, mutta silti pariskunta tunsi tarvetta bootcamp- viikonlopulle. Samoin kuin Tetris kommenteissa, minäkin ajattelin heti viikonloppua leirikeskuksessa, "terapia"istuntoineen ja leirinuotioineen! Tai no, en mä tiedä mitä Tetris ajatteli et siellä tehdään! :D

No, viikonlopussa oli tässä tapauksessa kuitenkin kyse ihan kotiviikonlopusta, mutta niin että viikonlopun yli pätivät tiukennetut säännöt. Subi ei nouse sängystä, mene vessaan, tai tee mitään muutakaan ilman lupaa. Subi ei istu tuoleilla ilman eri pyyntöä, subi tottelee masteria mukisematta jne.
Juttuun liittyi paljon sääntöjä, ja subi todella oli passiivisessa osassa. Sen lisäksi viikonloppuun valmistauduttiin kirjoittamalla ylös kummankin osapuolen mieltä painavia asioita, ja viikonloppuun aikataulutettiin tilaisuuksia keskustella niistä, ja kaikesta muusta mitä mieleen tulee. Luonnollisesti subi on seksuaalisesti masterin käytössä, ja aikatauluun merkittiin myös piiskaukset, joita annettiin enempi ja kovempi bootcampin aikana.

Tämä alkoi aivan valtavasti kiinnostaa mua, ja olenkin jo suunnitellut tällaista tilaisuutta, heti kun pätevä lastenhoitajamme saapuu! Karhun reaktio total power exchange- tyyppisiin juttuihin on hyvin torjuva, mutta kun selitin että kyse olisi nimenomaan "sessiosta", ja kaiken lisäksi hyvin opettavaisesta sellaisesta, niin alkoihan ajatus kiihottaa Karhunkin mieltä!
Luulen itse että tuollainen intensiivinen, pidempi sessio voisi hyvinkin asettaa meidän molempien aivoja oikeammalle taajuudelle. Se herättäisi Karhun ajatuksia siitä, mitä se vastuu tarkoittaa kun mennään täysin perusasioihin, Karhu hallitsee kaikkea.

Tänään Karhu ei ole töissä, ja tulee aikaisemmin kotiin, joten minun on parempi alkaa näyttää siltä kuin tekisinkin jotain. Panettaa aivan pirusti, ja lapsetkin menevät yökylään tänään, joten toivotaan loistavaa perjantaita!

Subi tahtoo

Tetriksen kommenttiboksissa kirposi ajatus siitä, ketä D/s suhteessa oikeastaan on tarkoitus olla miellyttämässä. Ja tämä nyt johti suoraan noista minun omista sekopäisistä ajatuksistani tähän, niin pohdiskelen asiaa, vaikka minun piti palata asiaan vasta kun järki palaa yläpäähäni ;)

Ihan selväähän on, että kyse on yhteisestä hyvinvoinnista, parisuhteesta joten koko touhussa ei ole mitään järkeä jos siitä toinen ei saa sitä mitä nyt sitten onkin hakemassa. Subi haluaa tulla alistetuksi, haluaa että häntä käytetään eikä kysellä mitä hän haluaa tai miten. Selvä. Mutta minä ainakin voin sanoa, ettei se ihan niin yksinkertaisesti toimi kuitenkaan. Kaikilla on rajansa, kaikille jokin on liikaa ja jokin ei vaan riitä.

Tottakai on ehdottomasti dominoivan osapuolen oikeus päättää siitä mitä saa, milloin ja kuinka paljon, mutta kuten näissä suhteissa aina, tässäkin korostan sitä vastuuta ja luottamusta. Dominoiva osapuoli on myös vastuussa siitä että alistuva puoli saa tarpeeksi, sitä mitä tarvitsee. Orgasmit, kipu, tai häkkiin lukitseminen, säännöt/kuri, oli mikä oli, sen takia subi on juuri siinä suhteessa, että tarvitsee sitä ja jos se ei toteudu, niin pidemmän päälle ei ole enää kyse hyvästä suhteesta.
Rajat näissä asioissa vain ovat niin kovin häilyvät. On niin helppo aina haluta vain lisää ja lisää, tajuamatta että ollaan taas tilanteessa jossa subi sanelee tahtia. Eli jää taas dominoivan osapuolen vastuulle tietää mikä on tarpeeksi. Niinkö?

Tuo koko Tetriksen kirjoitus, ja mrs.whiteropen komentti yhdessä kertovat jo niin tarkalleen ja tosiasiallisesti sen, mitä minä tässä kiertelen, että kommentoin vain omasta puolestani tuohon roikkumisasiaan. Siis, se että subi jää aina vähän roikkumaan, haluamaan lisää, on tietysti hyvä tilanne. Mutta hieno raja siinäkin menee, milloin se on epätoivoista ja kuluttavaa roikkumista, ja milloin se toimii suhteen kannalta.

En usko että kovinkaan moni subi loputtomasti jaksaisi suhdetta, jossa ei lähes koskaan saa vaikka sitä orgasmia. Jollekin voi tietysti käyttäminen ja alistuminen antaa niin isot kicksit itsessään, ettei muuta kaipaa, mutta minä haen niitä kicksejä alistumisen ja kivun kautta, en niistä itsestään.

Meidän tilanne lipsahti vähän siihen, että Karhu otti kermat päältä ja jätti minut roikkumaan. Ei pelkästään seksin, tai kurittamisen suhteen, vaan yleisesti. Olen ikäänkuin pyörittänyt perhe-elämää, tunne-elämää ja seksielämää yksinäni. Henkisesti. Kyllähän tuo tuossa on roikkunut ympärillä.. Nyt nollataan taas tilannetta, ja sovittiimpa videotreffitkin illaksi. Nyt oikein mehukkaita videovinkkejä kehiin kiitos!

Tervetuloa sirkukseen

Sirkus Olivian Pää tarjoilee sellaisen kaaoksen että kokeineinkin kotipsykologi pakenee kauhuissaan.

Typerä pieni asia, Karhu reagoi väärin johonkin mitä sanoin, keskeytti ja minä loukkaantuneena sanoin ehkä väärin, vaikken ole ihan varma olisinko voinut muutoin sanoa. Se onkin yksi ongelma; Minä en voi kritisoida Karhua. Siitä tulee lähes poikkeuksetta kinaa, ja riitaa. Ja se ei ole asia joka ratkeaa kotikurilla, vaan se on ongelma jonka molemmat, Karhukin ajoittain, tiedostaa.
No, tilanne oli inhottava, ratkaisematon niin sanotusti. Karhu ei selkeästi tiedä milloin on oikea aika rauhoittaa minut vaikka tukistamalla, ja antamalla muistutuksen asetelmasta, ja vielä isompi ongelma on se, etten tiedä minäkään!

Voinko sanoa nyt, että annan vallan Karhulle? En. Missä mättää? En tiedä. Haluan kyllä, siitä ei ole kyse.

Kun ajatukset hyppii paikasta toiseen ja ahdistaa niin turvaudun ranskalaisiin viivoihin, ah nuo pelastavat pikku järjestyksenpitäjät!

- Luottamus. Meillä on ollut ongelmia tuon mainitun kritisoinnin kanssa, eli meillä on ongelmia kommunikoinnissa. Minä olen epävarma.
- Tyytymättömyys. Minä, taas, olen tyytymätön. Asetelma ei ole valmis ennenkuin Karhu kantaa vastuunsa, myös niissä pienissä arjen asioissa. Minua kaivelee yllättävän paljon sellaiset naurettavat jutut, kuin että minun täytyy muistutella, pyytää ja kysellä, että monet asiat tulee tehtyä. Ei se oikein sovi tähän juttuun.
- Karhu on epävarma. Näin luulisin. Kokematon, kiltti Karhu on laitettu täysin uuteen tilanteeseen, ja minä odotan että se pyyhkäisisi minulta jalat alta masterin taidoillaan. Epärealistista? Toki. Kiukuttelenko siitä? Toki.
- Epämääräisyys. Minusta tuntuu vähän väliä siltä ettei Karhu ole lainkaan niin innnoissaan kuin minä, näistä uusista asioista. Karhu on töissä, eikä ehdi kahlata läpi nettiä saadakseen ajatuksia ja näkökulmaa siihen miten voi toimia, tai miten hän haluaisi toimia. Niimpä tilanteet, niin arki- kuin seksitilanteet ovat hyvin epämääräisiä, ehkä epävarmoja.

Näyttää pahasti siltä että minä olen se joka tässä ahdistuu ja kiukuttelee. Olen malttamaton, kyltymätön ja aivan sekaisin siitä mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Pitäisi puhua. Hitto puhua, puhua ja puhua lisää. Mutta miksi ne asiat tökkii niin pahasti? Meidän on tarkoitus sopia yhdessä siitä mitkä on säännöt, ja miten niitä pidetään yllä, mutta minusta tuntuu mahdottomalta puhua siitä. Ikäänkuin minä sanelisin taas miten kaikki tehdään, ja sitten Karhu toteuttaa sitä mun pientä piirileikkiä...
Tiedän että Karhu tuntee painostavana, kun esitän asian niin että hänen pitäisi itse olla aktiivisempi kodin, ja tiedon hakemisen suhteen. Mutta jos olemme täysin eri paikoissa, ja vaiheissa parisuhteessa, niin ei tästä niinkään mitään tule.

Iltapäivän surffailut

Surffailin tuossa, ja etsin jotain oikein kiihottavaa giffiä iltapäivän iloksi. Mitä minä sen sijaan löysin?

Pyllymusaa. Mikäs siinä.

Alistunut/alistettu

Nyt oli sellainen aihe, että pää jäi tyhjäksi. Mutta onneksi Tetris puki sanoiksi nuo epätoivoisen needyn rouvan ajatukset.

Ei se ilta ihan täysin harmonia ja onni ollut. Karhu nimittäin ei ollut täysin tyytyväinen päivän hommiin, jotka minulla jäi ikäänkuin puolitiehen. Ilmoitin epäonnistumisesta jo ajoissa Karhulle, kun tiesin etten tule ehtimään, ja sainkin erittäin inspiroivan viestin takaisin; "et kyllä nyt epäonnistu, vai pääsenkö kokeilemaan sitä nahkavyötä?"
Tulipa pikkurouvaan vauhtia, ja näin saatiin noin puolet hommasta valmiiksi. Kotiin tullessaan Karhu oli kuitenkin väsynyt. Yritin myös paikkailla epäonnistumista muilla pikkuhommilla, ja viinissä haudutetulla naudanlihalla, joten tunnelma oli aivan liian iloinen ja rakastava rangaistuksiin. Sainkin kehuja siitä miten hienosti olen pärjännyt, vastoinkäymisistä huolimatta, ja lupauksen vaihtaa nahkavyö vielä toistaiseksi pehmeämpään mokomaan, jota Karhu itse on hypistellyt pahat mielessään.

Tosin munasin hitusen vielä myöhemmin, kun Karhu huomautti minulle jotain lämpöpattereista. Minä päätin olla omassa mielipiteessäni yhtä oikeassa kuin Karhu. Ajattelin että tämä on sellainen asia jonka voin päättää niinkuin katson että minulle on käytännöllisintä. Eli kinasin, ja kinasin. Karhu ei hermostunut, ja oli kovin ymmmärtäväinen, mutta aamulla sain kuulla että illalla keskustellaan taas vähän että miten nämä säännöt sitten oikein menevät.
Olisiko Karhun pitänyt lopettaa kinaaminen tiukoin ottein? Varmasti olisi. Karhulla oli pointti, ja se oli oikeassa. Se että jokin muu tapa on käytännöllisempää mulle, ei mene taloudellisuuden ohi. Mutta Karhu sanoi että näki minusta, etten välttämättä ollut valmis, ja tilanne olisi voinut mennä ikäväksi jos hän olisi toiminut siinä. Saattaa olla että olisikin, ja jäinkin miettimään että olenko valmis, tai milloin mahdollisesti olen valmis?

En usko että minusta tulee sen valmiimpaa kuin olen. Kaikki tähän asti kokemani on ollut vain hyväksi, ja muutos ollut vain parempaan. En näe mitään syytä miksi meidän pitäis jatkaa typeriä pikkuriitoja, jotka voisi yhtä hyvin jäädä väliin, kun Karhu nyt näin sanoo. Enkä minä voi päättää sitä milloin olen valmis alistumaan. Enhän minä ole, jos tuollaisessa tilanteessa kysytään, kuka nyt olisi!
Minä en halua alistua, haluan että minut alistetaan.

Onneksi Karhu tuntuu koko ajan varmemmalta ja määrätietoisemmalta.

Lämmöllä yhdessä

Joskus ihmissuhteet vain ovat tuhoon tuomittuja. Ongelmia, ongelmia.. ja jossain vaiheessa täytyy miettiä antaako suhde johonkin ihmiseen mitään, mitä ilman voisi tulla toimeen, kun vastapainona on se että viedään, otetaan ja loukataan.
Meillä on vähän semmoset tunnelmat. Joudumme miettimään suhteitamme läheisiin, jopa sukulaisiin.
Juu, jäi vähän hommat tekemättä ja ilmeisesti Karhu on haaveillut vanhan nahkaisen vyönsä testaamisesta. Odotan ihmeen rauhallisena. Tyydyn siihen mitä Karhu päättää.

Kun ei osu kohdalle se sydänsuru, niin voi tällaista haikeaa höpöä kuunnella ja pelata korttia lapsosten kanssa.

Huono päivä

Siis niin huono päivä..
Ongelmia hmm.. sukulaisten kanssa, väsymys, turhautuneisuus. Voi ..kele että voisi vaan vetää peiton korviinsa ja nukkua määrittelemättömän ajan.

Sain tänään tehtäväkseni alkaa raivata olohuonetta, jotta kalusteita voidaan siirrellä, ja että saisimme vaatetouhut johonkin järjestykseen. Täytyy sanoa että oli ihan aiheellista korostaa asiaa, sen verran hirveä tilanne on. Kaikenlaista on kuitenkin tullut eteen ja tuossapa nuo vielä nököttää, sievissä kasoissa tuoleilla, rumissa kasoissa kaapeissa.. Yritän sen tuosta tietty selvittää, mutta en mitenkään ehdi ennenkuin Karhu tulee kotiin. Vähän jänskättää minkälainen palaute tästä päivästä tulee. Eilinen piiskaus kun oli palkinto, koska olin niin reippaasti hoidellut hommani, ja Karhun rohkeus alkaa kasvaa, mitä piiskauksen voimakkuuteen ja kestoon tulee.

Koko päivän uurastettuani meni kaikki pieleen, kuten niin tavallista meillä. Sukulaiset ahdistelee, ja Karhu menetti hermonsa totaalisesti. Tunnelma oli melko latistunut, ja olin jo alistunut kurjaan kohtalooni, ettei Karhua nyt vaan huvita ruovaparkansa kurittaminen.
No, innostuihan se siitä vielä, ja sainkin oikein isännän kädestä. Alkoipa joimia jo niin, että teki mieli alkaa kiemurrella ja valittaa, mutta en uskaltanut, ettei Karhu vain sen takia löysäilisi ja tunnelma menisi pilalle.
Reippaasti oli taas rouvan kädet selän takana solmussa, ja Karhun kalu rouvan suussa. Mulle on jokseenkin yllättävää että Karhu innostui naimaan suuhun niin että sain yökkäillä muutamaan kertaan.
Sain toimia panopuuna kun Karhu päästeli paineensa, ja ison läimäyksen perseelle "miten sanotaan?"
"kiitos kulta"

Saimpa vielä ekstranamia kiitokseksi hyvin hoidetuista töistä, ja Karhu antoi kielen ja sormien avulla minulle iiison orgasmin.
Kyllä oli makea käydä nukkumaan.

kiherrys

Päivän työt on tehty, koko ruumis vaipuu lämpimään väsymykeeen. Pyllyäkin mukavasti kirpaisee.

Hyvä mennä nukkumaan!

Helpotusta arkeen

Tulihan siltä mieheltä viesti.

"saat tänään kyllä tehdä vähän hommia. Ole ahkera tyttö niin lupaan muistaa sua illalla. Jos et ole niin LUPAAN muistaa sua silloinkin."

oh.. okei!

Vähän on kyllä hommat kesken, mutta saahan sitä teetä juoda, kun on vielä aikaakin.
Tässä varmaan lähin kuvaus tästä pikkurouvasta, kun Karhu tulee kotiin

Kiltti tyttö

Vai olenko kuitenkin ollut aika laiska ja huolimaton?

Mikähän siinä on että tarvitsee kovia otteita, kipua ja jonkun tuuppimaan ympäriinsä...? Eilen olin, tietysti taas, kipunoissani koko päivän, mutta huomasin illalla nopeasti että tänään Karhu todella haluaa vaan katsoa elokuvaa ja käydä ajoissa nukkumaan. EIhän se minua miellyttänyt, mutta koitin parhaani mukaan pitää itseni aisoissa. Kuitenkin jossain vaiheessa katse ruudulta alkoi harhailemaan Karhun rintamukseen, housun etumukseen.. pakko vähän nuuhkaista kaulasta. Karhu huomasi kyllä, ja taputti kättäni jatkaen päättäväisesti elokuvan katsomista. Piru!
"kulta.." säälittävä vetoomus, ja koitin sormin hiipiä jalkoväliä kohti. Tiukka ote ranteesta, ja nyökkäys ruudun suuntaan. Hmmmmh!
Ei sitten.

Tänään sain tehtäväkseni alkaa kantamaan tavaroita huoneesta toiseen, kun vaihdamme makuuhuoneita lasten kanssa. Ja tietysti muuta pientää puuhaa.. Ajatukset kuitenkin harhailee pahasti, ja olen koittanut koko päivän kierrellä ja kaarrella kaikkea, asetellen tavaroita sinne tänne, mutten kuitenkaan tehnyt juuri mitään hyödyllistä.
Kirjoitin "tiukan" sähköpostin Karhulle, kertoen että olo on aivan sietämätön ja tarvitsisin jonkinlaisen session. Kipua, hikoilua.. Lisäsin etten tietysti ohjaile tai määräile miestäni, mutta enhän minä todella ole esimerkillisesti hommiani hoitanut viimeaikoina. ;) Katsotaan mitä Karhu tuumaa.

Oppitunti 2, 3 ja 4

"jos haluat panna, niin mä en kyllä sit tee mitään. Haluatko?"
"hmmm-m" kihelmöinti ja kuumotus.

Iltaan ei ollut tarkoitus kuulua mitään puuhastelua, mutta kun kuukautiset loppuivat, ja se aika kuusta saa aina kovin tietoiseksi vieressä lötköttävästä elimestä. "kulta saisinko ainakin hipelöidä vähän, vähän vaan?"
Aikani hipelöityä Karhu totesi että saan hakea kondomin. Sain myös laittaa sen paikoilleen, ja hoitaa itse itseni. Tunsin itseni ihanan noloksi, ja vähän hölmöksi riisuessa housuni Karhun edessä. "tissit esiin myös" Hitto, täällä on kylmä.
Istuin hajareisin Karhun syliin, ja halusipa sen sormet käydä tarkastamassa tilan. Pilluni oli tietysti aivan märkä, vaikkei  kukaan ollut koskenutkaan minuun.
Vihdoin sain Karhun kalun sisääni, ja aloin keinua nautinnollisesti edestakaisin. Melko vaniljaista touhua, mutta koska tiesin että Karhu oli sanonut sanansa, tämä meni niin että minä teen työt ja Karhu nauttii, ja se sai tilanteen huomattavasti kiihottavammaksi.
Karhupa tykkäsikin nauttia, ja ilmeisesti viimeikaisten suuhoitojen tuloksena Karhun kestävyys on alkanut olemaan omaa luokkaansa. Olin aivan näännyksissä kaikista melkein-orgasmeista ja yhdestä oikein isosta, niin että koko kroppa alkoi antaa periksi. Urheilusta tuo käy.
Karhu huomasi tämän, ja alkoi hymyillä "etkö jaksa? voi voi, mitäs nyt tehdään kun pieni ei jaksa"
Jatkoin tietysti kiukulla, ja jatkoin toisenkin kerran kun tukasta otettiin tiukka ote, ja sain läimäisyjä perseelleni. Mutta sitten alkoi riittää, en vain kyennyt liikkumaan kunnolla ja Karhua taas hymyilytti.
"voisin unohtaa loikoilemisen, jos vähän harjoitellaan tänään" Jaa mitä vai!?

Minähän houkuttelin Karhua ottamaan dominoivan roolinsa mm. sillä että sen on aina tehnyt kovasti mieli naida pyllyyn. Ja nyt, parin sormettelun jälkeen se päätti että olisi aika kokeilla vähän enempi.
Kun en osannut itse päättää mikä tässä olisi paras tapa jatkaa, Karhu nappasi minua lanteista, ohjasi ylös ja sitten kontilleni sohvalle. (note: tässä kohtaa olisi erittäin toimivaa käskeä asentoon, pitämään käsiä paikoillaan tai sitoa ne tyystin)
Niin alkoivat sormet työstää pillua, välilihaa ja sitetn takaakin, ja minua jännitti niin että tunsin lähinnä häpyni kirvelyn rasituksen jäljiltä. "pysy siinä" ja se katosi makuuhuoneen suuntaan. Niin, tietysti öljyä hakemaan. Takasin tullessaan Karhu teki oloni vielä mukavaksi leikkimällä klitoriksella ja alkoi samaan aikaan työntyä sisääni, hitaasti, sentti sentiltä. En tiedä lainkaan kuinka pitkällä milloinkin oltiin, vaan sain pienen orgasmin keskittyessäni kaikkeen mikä tuntui hyvältä. Pikkuhiljaa Karhu alkoi liikkua enemmän, kovempaa ja selvästi nautti touhusta aivan mielettömästi. Rakastan sitä kun Karhu puhuu minulle, ja toivonkin että suullisia käskyjä ja puhumista muuten harjoiteltaisiin enemmän. "hyvä tyttö. voi luoja tuntuu hyvältä"
Tiedän että tästä suuri osa on ihan sitä, että joudumme käyttämään aina kondomia, ja taakse tullessaan Karhu sai paljaalla.
Karhu otti lopuksi nautintonsa, kunnolla, ja minä vapisin holtittomasti hänen purkautuessaan minuun.
"miten sanotaan oppitunnista?"
"kiitos kulta"

Seksuaalisuus perheessä

Siis eihän aikuisten välinen seksi, tai seksuaalisuus kuulu lapsille millään lailla. Eikö se ole itsestään selvää? Blondi ja Peikko kirjoittivat kohtaamistaan ongelmista, johon on vedetty heidän henkilökohtiaset seksuaaliset mieltymykset. Mä en oikein ymmärrä, koska eihän vaniljaparinkaan seksi kuulu lapsille. Miksi ihmeessä se olisi toisin minkään muunlaisissa suhteissa?
Minusta Blondi kirjoitti erittäin hyvin, juuri sopivan asiallisesti. Niinkuin Peikkokin. Itsekin kirjoitin siitä taianomaisesta hellyyden ja rakkauden tunteen lisääntymisestä sen jälkeen kun olemme alkaneet kokeilla DD ja M/s puuhasteluja. Mikä tästä kaikesta hehkuttamisesta menee ohi? :D

Enivei, mietin sitten sitä että miten seksuaalisuus vaikuttaa perheeseen, siis näkymättä lapsille epäsopivasti. Jos mun mieliala muuttuu päivissä erilaiseksi, tyytyväiseksi, suorastaan hekumoivaksi, niin eikö ole aika selvää että se vaikuttaa koko perheeseen! Olemme alkaneet hahmottaa arjen toimintatapoja, sääntöjä ja ongelmatilanteiden ratkomista. Mitä syvemmälle eksymme tähän "uuteen suhteeseemme" sitä tasapainoisempi olen, niinkuin myös Karhu.
Viimevuosi oli meille erityisen rankkaa aikaa, kun saimme niskaamme harvinaisen suuren lastin epäonnea, muutoksia ja huolia. Nyt kun asiat ei ole ehkä enää niin huonosti, mutta koko vuoden kiristäminen ja stressaaminen purkautuu olemattomina hermoina ja jatkuvana tappelemisena ja kinaamisena. Mitä väsyneempiä ja kiukkuisempia me olemme, sitä vaikeampaa lasten kanssa on, enkä usko että tämän perheen mielenterveys kestäisi enää kauaa tätä meininkiä.

Kun minä lähdin lasten kanssa sirkukseen, Karhun ollessa töissä sen verran myöhään ettei ehtinyt, minä tietysti oletin ettei mitään ongelmaa ole, kun Karhu saa kerrankin olla rauhassa töiden jälkeen ilman kiirettä. Tarkoitus oli että menemme bussilla ja Karhu hakee meidät, kun sirkus loppuu myöhään. No, niimpä kävi kuitenkin että Karhun päästessä kotiin otti väsymys ja turhautuminen ylivallan, ja kiukku kohosi jälleen pinnalle. Minun olisi pitänyt käydä kaupassa, ja tupakkakaupassa ja sitä sun tätä. Siis mitä mun oikeastaan ei pitänyt tehdä, tietääkseni. Kun sitten soittelin sirkuksen väliajalta ja varmistelin että kaikki on ok, meni homma jo puihin. Minä kuulen todella nopeasti jos Karhua kaivelee jokin, ja lisäksi se ettei se kuunnellut mua ja äksyili tupakista.. se sai minut tilaan josta ei helposti tulla takasin. Kun näytös sitten loppui ja ajo-ohjeista alettiin tappelemaan, olin jo täysin pimeässä, lukossa ja loukattu.
Tilanne ihan oikeasti oli se, että Karhu alkoi huutamaan minulle vähän turhaan, siksi ettemme ymmärtäneet toisiamme ja tietysti, oli tilanne mikä tahansa, olisi hyvä miettiä onko välttis alkaa raivoamaan.. No, Karhulla menee aina aikansa ennenkuin sen ajatukset asettuu oikeisiin uomiin, ja siihen asti mun on vaan puolustettava linnaketta parhaani mukaan, mutta tällä kertaa se ei oikein onnistunut ja olin ihan palasina, itkevä ja hytkyvä romukasa. Ihailtavasti Karhu tuli eteeni, kiersi varmoin käsin sormensa niskaani ja otti tiukan otteen hiuksistani "rauhoitu". Yritin kyllä, mutta tässä tilanteessa se ei enää toiminut. Tunsin että minua on kohdeltu epäreilusti, ja halusin todella kuulla etten ollut toiminut väärin, enkä ansainnut höykytystä, varsinkaan vääränlaista sellaista.
Poistuin, ja ajattelin alkaa nukkumaan. Mutta sitten tuli se valaistumisen hetki, kun Karhu hoksaa ja kaikki loksahtaakin paikoilleen. Suudelma otsalle, "tuu tänne, nouse istumaan" ja mun piti oikeasti harkita toiminko vai jäänkö kylmästi makaamaan. Nousin kuitenkin ja sain halauksia, suudelmia sylissä, mikä olikin juuri sitä mitä kaipasin. Karhu sanoi ettei sen pitäisi hermostua tuolla tavalla, vaikka mä hermostuisinkin. Tästä piti vähän vielä vääntää, mutta sain kuitenkin anteeksipyyntöni ja loppuillan kainalossa, niinkuin pitikin.

Kaikenkaikkiaan koko tilanne hoitui huomattavasti siistimmin kuin se olisi mennyt ihan vaikka muutama viikko sitten. Silloin vielä huudettiin, raivottiin ja heiteltiin suurinpiirtein tavaroita. Jompikumpi olisi saattanut lähteä ulos jäähtymään, ja luultavasti riitelyä olisi jatkettu vielä palatessa ja lapset olisivat käyneet välillä kantamassa kortensa kekoon valittamalla tai huutamalla... Eli jos tämä on se suunta mihin mennään, kun harrastetaan "vääränlaista" seksiä tai mieltymyksiä, niin mä sanon että väärin on uusi oikein.

Mietimme illalla vielä mikä päivässä meni pieleen, ja olimme samaa mieltä siitä ettei Karhu oikeastaan ollut sanonut että minun pitäisi käydä yhtään missään kaupassa, mutta että voisi olla mukava kokeilla käskyjä arjen vauhdittamisessa. Ja tämähän ei sitä tarkoita että minä olisin niin daiju etten osaisi itse kaupassa käydä, vaan sitä että esimerkiksi juuri miehen tupakat ei kuulu minun normaaleihin rutiinihankintoihin. Nih.

Tämmöst tääl. Kuukautiset loppui ja mä alan kitisemääm lapsille hoitajaa!

Leluja lapselle

Karhu ei innostu varsinaisesti, ainakaan vielä, leluista. Itseäni kiinnostaisi pienet jutut, kuten ehkä vibraattori, geisha- palloja tms.
Ihan käytännön syistä olisi mukava hankkia jonkinlaiset kahleet. Nimittäin vaikka meiltä löytyy erittäin sopivaa välineistöä kotoakin, niin on se aina oma juttunsa, kaivaa ne esille, ja keksiä miten ne parhaiten toimii.
Olen "rakentamassa" itselleni sänkyä, ja kävi mielessäni, että ehkä voisin jo suunnitellessa ottaa tällaiset tarpeet huomioon ja hankkia kahleet sen mukaan.

Tällaisia olen nyt katsellut:

Peruskahleet käsiin, ja jalkoihin myös. Olisi hyvä olla juuri tuollaiset, mitkä saa irti toisistaan ja kytkettyä johonkin muualle tarpeen vaatiessa.

Tällaiset kaula-käsisysteemit olisi aika kuumottavat.

Ja sitten tämä. Minun-pyllyynihän-ei-kosketa-saati-työnnetä-mitään tahtoo anustapin. Kiitos.

Säännöistä

Lupasin miettiä sääntöjä. Olin taas laiska.
On vaikea hahmottaa asioita jotka olisivat tarpeeksi tärkeitä, ja tehoavia muuttamaan ilmapiiriä, minun mielialaa. Kuitenkin niiden asioiden pitäisi istua meidän elämäämme, arkeemme ja tapoihimme. Ensimmäinen asia olkoon kunnioitus. Koska meillä kunnioittavasti puhuminen miehelle, tai sievä käytös ei ole tavoiteltavia asioita siinä mielessä kuin perinteisemmillä pareilla, ajattelin että yksinkertainen, ja kuitenkin asetelmaa korostava sääntö voisi olla se että minä en käske Karhua.
En puhu käskevässä muodossa, enkä alentavaan sävyyn. Jos haluan että Karhu tekee jotain, tai auttaa minua, niin pyydän.

Kylläpä se onkin vaikeaa! Eilen lähdimme kaverin luota kotiin päin ja olin hirvittävän väsynyt, oli rankka päivä. Rappukäytävässä pienemmän tytön rattaat lastattuani totesin Karhulle, että otappas sä nuo.
Meni hetki ennenkuin tajusin edes koko asiaa, ja kun tajusin, muistin etten edes puhunut asiasta vielä Karhulle. Niimpä pyysin anteeksi, kerroin päätöksestäni olla käskemättä tätä, ja muotoilin uudelleen "kulta, voisitko ottaa rattaat?"
Karhu hymyili, ja oli silmin nähden iloinen ajatuksesta, mutta puhuimme asiasta vasta illalla enemmän. Olimme samaa mieltä siitä että tämä sääntö voisi olla toimiva. Samalla mietimme muita sääntöjä, ja tulimme myös siihen tulokseen että mies tekee minulle päivittäiset kukkapussit, jotka saan kuluttaa mieleni mukaan päivän aikana.

Koska minä käytän kannabista lääkkeenä, ei Karhu ikinä kieltäisi minua kokonaan polttamasta, eikä itseasiassa runsaskaan polttaminen ole häirinnyt häntä mitenkään. Kyse on yksinkertaisesti vain siitä että koska tällä hetkellä minulle ainoa järkevä käyttötapa on polttaminen, ja sillä tavalla seassa on aina vähän tupakkaa, olen kehittänyt nikotiiniriippuvuuden. Saatan siis polttaa jointin sillointällöin vain siksi että tekee mieli, ja tiedän että se on se tupakka mikä siellä huutaa. Se johtaa siihen, että kukkaakin kuluu tosi paljon, ja se kuitenkin maksaa. Vielä.
Vaikka täällä lait ovat huomattavasti sallivammat, ja hinnat alhaisia, saa tuohon lääkkeeseen kulutettua pitkän pennin ja paljon vaivaa, varsinkin kun Karhukin tahtoo nauttia illalla jointin tai pari.
Käytännössä vaiva tarkoittaa sitä että Karhu juoksentelee pitkin kyliä hoitamassa kavereiden kanssa sitä sun tätä, mikä nyt pitää hoitaa että kasvatustoiminta pyörii.
Selvennyksenä vielä miettivälle, että voisin käyttää myös reseptillä saatavia rauhoittavia, mutta en halua, ja Karhu tahtoo sitä vielä vähemmän. Ne ovat huomattavasti vaarallisempia, sekä vaikutukseltaan että pitkällä aikavälillä..

Olen lukenut nyt paljon niistä tehtävistä, käskemisestä ja säännöistä. Vaikka janoan niitä meidänkin elämään, ajatus pelottaa hiukan pienessä mielennurkassa, salaa. Olen niin tottunut siihen ettei kukaan oikeastaan vaadi mitään erityistä, käskevä muoto tulee puhekielessä niin automaattisesti, että sitä ei edes huomaa. Usein on päiviä kun ei oikein huvittaisi mitään, lojun koneella ja yritän ottaa kaiken irti siitä että on hiljaista ja rauhallista, ja kun haen lapset koulusta on se sellaista tarpomista ettei mikään tunnu onnistuvan.
Karhu on opetellut vuosien varrella antamaan positiivista palautetta, ja onhan se ihanaa kun toinen huomaa ja on oikeasti tosi iloinen siitä mitä olet tehnyt. Mutta nyt koko juttu pitäisi kääntää päälaelleen, ja Karhun pitäisi vaatia, kurittaa ja tietysti palkita, mutta vähän totutusta erilaisilla tavoilla..

Karhun työpaikalla ei oikein saa surffailla, ja vaikka monet sivustot olisivat sinänsä siistin näköistä kamaa, olemme tehneet niin että minä lueskelen, ja lähetän sähköpostissa Karhulle juttuja jotka voisivat kiinnostaa, tai jotka kertovat jotain mikä minun mieltäni kaivelee, mutten osaa pukea sitä sanoiksi.
Luonnollisesti tänään siis lähti jo pari sääntöjä ja tehväviä koskevaa tekstiä Karhun luettavaksi.

Pikkuhiljaa.... Mä haluan NYT!