keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Onnea onnea!

Tuhat käyntiä minun blogissa. Ihana ajatus!

Sen kunniaksi tulin kertomaan, että joku on pielessä. En ole nyt ihan varma että PMS voi aiheuttaa näin hurjia mielialan heittelyitä. Oikeastaan ei ole edes kyse heittelystä, vaan tasaisesti laskevasta mielialasta, ja aivan kontrolloimattomista tunteista.

Ollaan melkoisessa pinteessä tässä, kun luonnollisesti miehelle ei ihan uppoa että mitähän nyt taas tapahtuu.
Ja vaikka mä kuinka yritän asiaa pohtia ja spekuloida, en tajua itsekään mitä päässä on meneillään. Mua vaan vituttaa. Ja kun ei sitä, niin olen epätoivoisen surullinen, väärinkohdeltu ja elämään kyllästynyt.

Yksi asia kuitenkin kannattaa muistaa, ja tämä on kullan arvoinen vinkki niille miehille (olettaisin että harvalle) joka ei aina muista tai tajua, että PMSstä kärsivän, epävakaan naisen suklaita EI MISSÄÄN NIMESSÄ KANNATA SYÖDÄ.

Siinä kaikki. Palaan asioihin jos selviän tästä hengissä.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Hormonihirviö

Olen oppinut paljon uusia asioita itsestäni, naisen elimistöstä ja hormoneista. Tai en mä tiedä voiko niistä hormoneista sinänsä oppia mitään, mutta olen oppinut tunnistamaan olotilojani paljon seuraamalla kuukautiskierron eri vaiheissa omaa käytöstäni ja tunteitani.
Hassua on, että mitä enemmän tiedostan olotilojani, sitä voimakkaammilta ne tuntuvat. Ärsyttävää on, että ajattelin että minun on helpompi kontrolloida käytöstäni kun tiedostan olotilojeni olemassaolon, ja syyn. Ei. (pettynyt pään pyöritys tähän)
Huomaan yhtäkkiä että olen itkun partaalla, kun Karhulla kesti liian kauan kääntää huomionsa hunajapurkkiini kaupassa. Lojun epämääräisen tympääntyneenä sohvalla vastaten "mua ei huvita mikään" mihin tahansa mitä mulle yrittää sanoa. Loukkaannun alyttömistä pienistä asioista ja mökötän koska ei kellään kuuluisi olla kivaa, kun ei mullakaan.

Hatunnosto Karhulle, joka luovii naisellisen myskyn läpi taatusti kauhusta jäykkänä! Kukaan ei voisi arvata miten reagoin mihinkään tai milloin räjähdän, enhän tajua itsekään kun se tapahtuu.
En ehkä koskaan ole odottanut näin kovasti että ne hiton menkat alkaisivat ja veisivät tämän hormonikaaoksen mennessään...
Onneksi kuitenkin kommunikaatio on in tässäkin asiassa. Yritän selvittää tuntemuksiani Karhulle parhaani mukaan, ja vaikkei silti lopputulos ole ruusuisen onnellinen aina, on ehkä isoimmat yhteentörmäykset näin vältetty.

Iltapäivällä itkin sitä että lääkärit ovat kaikki paskoja, ja väärässä. Ei mulla mitään bipolaarihäiriötä ole, vaan hirvittävä PMS?!

lauantai 23. helmikuuta 2013

Orgasmi hoi!

Kaikkihan sen tietää, ettei naisen orgasmi ole aina se yksinkertaisin juttu. Mutta että siitä voi saada kyllä turhaa stressiä ja pahaa mieltä.

Viimeaikoina minun orgasmit ovat olleet hukassa.. oli niitä pienempiä mutta ei mitään "tarpeeksi kivaa".
Eilen kun Karhu vihdoin pääsi kotiin, olin käärinyt jointin valmiiksi, ja laittanut joitain lempivideoita odottamaan. Halusin tehdä mieheni olon mukavaksi, pitkän päivän päälle. Karhu nautti kovasti suihinototsta, ja oli ilmeisen tyytyväinen siihen, mutta minun oli pakko keskeyttää "kulta, pliis nussi mua"

Päädyimme harrastamaan puolivaniljaista seksiä sohvalla, ja mun päässä alkoi liikkua se miksen saa orgasmia!?! No ei se silloin tule!
Siinä vaiheessa kun Karhu pyöräytti minut kontilleen, oli ajatukset rataa: mitä mä teen mun käsillä? entä jos en syty enää mistään ilman kipua ja sitomista? haluaakohan Karhu enemmän vaniljaa? Entä jos en enää ikinä saa orgasmia!?!?
Jes! Karhu tuli, ja ystävällisesti aikoi hoitaa minut loppuun sormin, mutta se päättyi marinaan ja suruun. Karhu käänsi minut ympäri ja aloitti kielityöskentelyn, se jos mikä on varma konsti rouvalle. Mutta ei, rouva purskahti kyyneliin!

Kiva.

Jonkun aikaa vietettiin lohdutellen, ja jutellen siitä mikä meni pieleen. Karhu oli tiukkana, ja oikeassa kun sanoi etten voi ajatella kaikkea tuollaista ja mun pitäisi rentoutua, mennä virran mukana niin sanotusti. Myöhemmin Karhu sitoi minut sänkyyn, ensin jalat suorana, mutta koska sidonta ei oikein onnistunut oli jalat ja kädet lopulta samassa nipussa, pääni yläpuolella.
Näin Karhu kiusasi, piiskasi ja hyväili ja olin saada orgasmin, mutta juuri silloin kun pitäisi laueta, kaikki tuntemukset vain katosivat, ja rouva itki taas.
Silloin Karhu päästi minut irti, ja vietimme pitkän aikaa sylikkäin, Karhu vakuutellen minulle ettei mikään oikeasti ole huonosti.

No ei ne asiat nyt niin sairaan huonosti olekaan, ja aamun järki toi vähän valoa mieleen.
Tietenkään en saa orgasmia jos olen jäykkä kuin rautakanki, ja mietin että onnistuukohan se? Olen ilmeisesti hiukan hemmoteltu niin, että olen tottunut saamaan joka kerta kun jotain seksuaalista huushollissa tapahtuu.
Tuli myös mieleen, että kuukautiset ovat tiedossa mas o menos viikon päästä, ja tuossa noita klippejä ja tarinoita lueskellessa huomasin etten ihan oikeasti kiihotu ollenkaan samoin kuin vaikka viikko sitten.

Päätin siis että parempi heittää koko asia mielestä ja keskittyä johonkin ihan muuhun. Se nyt vaan on vähän helpommin sanottu kuin tehty, kuten arvata saattaa...

perjantai 22. helmikuuta 2013

Ekopervoilua

Vieläkin odottelen.

Mutta löysin tällaisen hauskan pikkupuodin. Tarrata myy kierrätysmateriaaleista tehtyjä "BDSM tarvikkeita" Hih! Täytyy ehdottaa Karhulle!

Perjantai

Lapset lähti isovanhempien luo. Minulla on "omaa aikaa" kun odottelen Karhua.
Miten mä sen käytän?
































































Kuka arvaa mitä mielessä liikkuu? :D Hyvää viikonloppua!

Kosh!

Kyllä nyt taas tuntuu, että mitä minä näitä juttujani kirjottelemaan, kun Tetris kertoi ajatukset jälleen vähän niinkö just eikä melkein.
Tietty meillä tuota juuri samaa keskustelua ei ole käyty, vielä.

Eilen munasin pari juttua suvereenisti, kun olin pihalla aikatauluista. Olin siinä uskossa että Karhun työt loppuu kuudelta, ja kun olin saanut suurimmat hommat alta pois, päätin ottaa pienen lepohetken, ja katsoa paikat kuntoon vielä ennen kuin Karhu tulee ovesta sisään. Makeasti minä siinä lepäilinkin, ja Karhu tuli ovesta sisään, mutta se olikin päässyt viideltä. Tiesin sen, unohdin vain. No, ponkasin pystyyn ja koitin näyttää kiireiseltä, mutta ei se tainnut oikein onnata. Karhu tuli tervehtimään, ja sillä sekunnilla kun se tarttui mun tisseihin, tajusin että olin myös unohtanut rintaliivisäännön.
Karhu ei näyttänyt tyytyväiseltä, mutta väsymyksen ja kaiken muun säätämisen takia jäi asia tällä erää siihen. Tosin illalla sain hoitaa parit jutut, mitkä kuuluu Karhun vastuulle, mutta eikös se nyt ollut ihan oikein.

Kuten Tetriskin kirjoitti, tuo käskeminen ja kiittäminen on jotenkin ristiriidassa. Minäkään en juuri kiitoksista välitä, mutta jos Karhu sanoo vaikka "hyvä tyttö" kehrään onnesta soikiana. Myös huomionosoituksissa on tapahtunut muutos. Ensinnäkin niitä on paljon enemmän. Karhu silittelee minua, hieroo hartioita ja pitää kainalossa. En myöskään enää juuri välitä mistään lässynlässynromantiikasta. Illalla sohvalle linnoittautuneena olimme poikki, eikä muu oikeastaan napannut kuin sitcomin tuijottelu. Karhu kuitenkin piti kättään minun reiden päällä, ja välillä silitteli. Jossain vaiheessa minun oli pakko pyytää Karhua "puristele siitä vähän?" Karhu katsoi mua ihmeissään, ja kuvitteli kai että olen kiihottunut ja yritän hivuttautua kohti seksiä. Selitin, että ei tarvitse kovaa, mutta niin että musta tuntuu että Karhu omistaa minut.
Mahtavinta on että nämä pienet jutut kulkevat mukana myös  julkisille paikoille, ja kyläilyihin. Minusta on ihanaa huomata joskus että miehet katselevat, ja vielä ihanampaa jos Karhu on paikalla näyttämässä, että tämä on minun.

torstai 21. helmikuuta 2013

Toiveita toteutetaan

Hauska juttu tuo assosisaatio. Nyt jos ajattelen viljan syömistä tulee siitä mieleen terävä kipu pakaroilla, ja "tunteeton" peppupano.

Sain Karhulta viestin, ennen kun se lähti töistä. "tottakai tarvitset rangaistuksen, ei ollut mitään syytä lipsua syömään roskaa"

Odotin siis hitusen hermostuneena, mutta tyytyväisenä iltaa. Kun päivä oli saatu pulkkaan, olin väsynyt. Olin tietysti yrittänyt miellyttää Karhua hoitamalla kodin erityisen hyvin, ja juoksemalla kiltisti koiran kanssa ulkona. Ruokakin odotti valmiina.
Istuimme sohvalla, ja Karhu alkoi taas hipelöidä tissejäni.. "en ole oikein päättänyt mikä olisi sopiva rangaistus" tässä vaiheessa alkoi hipelöinti olla enempikin kivuliasta puristelua. "Näyttää siltä että jos mä piiskaan sua, niin sä vaan nautit siitä" Epätoivoisena totesin että ehkä Karhu vain ei ole piiskannut tarpeeksi. (kyllä, ihmettele tässä!)
Hetken jutustelun jälkeen Karhu käski minut makuuhuoneeseen, sängylle vatsalleen. En ehtinyt saada housut kuin nilkkoihin kun olin jo paikallani, ja Karhu läpsi ja puristeli pakaroitani.
Huomattavasti rohkeampaa kämmentä tuli jonkin aikaa, niin että Karhu istui selkäni päällä enkä voinut liikkua. Kun pyllyni näytti tarpeeksi pinkiltä, siirtyi Karhu viereeni, painoi käden selkääni ja Totesi, että katsotaan tuntuuko tämä sen sämpylän arvoiselta. Odottaessa käännyin, ja yritin vilkaista taakseni, mutta Karhu nappasi tukastani ja käänsi takaisin "en mä pyytänyt kääntymään"

Seuraavaksi persukseni räjähti vähän, enkä osannut yhtään sanoa millä Karhu minua piiskasi. Se oli ohut, melko kova, ja teki hyvin kipeän iskun minun ei-niin-luisevaan pyllyyni.
Jossain vaiheessa tuli tauko. Karhu silitteli pisteleviä pakaroita, ja kokeili sormillaan kuinka märkä pilluni on. No, märkähän se. Pieni hymähdys ja iskut jatkuvat.
Jos nousin liikaa, Karhu painoi minut niskasta takaisin alas. "No, maistuiko se sämpylä niin hyvälle?" "ei.."
Vastaus ei ilmeisesti riittänyt sillä tuli terävä isku "EI!" silitystä, suutelua.. Sitten Karhu sitoi käteni sängyn sivuille, ja työnsi sormet sisääni, samalla painaen peukalon takapuoleen. Kun Karhu "koulutti" minua siihen, hän oli paljon hellempi, ja tajusin että rangaistus ei jäänyt piiskaukseen. Sormet sisälläni teki töitä ja vaikka tilanne oli minulle vähän tukala, alkoi orgasmi tehdä tuloaan, mutta Karhu vetäisi sormensa ulos, juuri kun tuntui niin hyvältä..
Minut vedettiin jaloista sängyn jalkopäähän, niin että käteni olivat tiukasti kiinni, suorana. Kuulin öljypullon käyvän ja sain liukastetta lisää Karhun työntyessä pyllyparkaani. Se tuntui niin paljon ikävämmältä kuin aikaisemmin, isännän tarkoitus oli selkeästi tehdä pointti selväksi. Nautinnolla Karhu nussi minua, ja sai pitkän, ilmeisen muhkean orgasmin jonka jälkeen sain taas pari läimäisyä takapuoleeni "tää on mun pulla, aina kun sä sorrut syömään viljaa"

Karhu työnsi vielä sormet sisääni, ja jyysti niin että olin tulla hulluksi. Oikeastaan olin jo vähän käytetty, enkä kovin kiihottunut, "pakotettu" orgasmi sai koko ruumiini kouristamaan, ja tuntui kuin sisukset olisivat räjähtäneet. En ole ihan varma onko tunne miellyttävä vai ei.

Hetken päästä makasin sikiöasennossa sängyllä ja Karhu otti minut kainaloonsa. Minulla oli niin kovin lämmin, ja rauhallinen olo. Karhu silitteli päätäni, suuteli ja kertoi miten upea ja kaunis olen. Pikkuhiljaa aloimme heräillä ja nousin nolona vetämään housut ylös nilkoistani. Vasta kun istuin keittiöön tupakkarasian ääreen, tajusin tunteeni; Olin nolona, aivan hiljennetty. Aivan ihanaa! Ei tarvinne sanoa että kävin erittäin rauhallisesti nukkumaan ja nukuin hyvin!

Ainiin, Blondilla oli täällä hyvä pointti. Miehet bloggaamaan!

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Herkut

Minua kiehtoo tuo herkkujen rajoittaminen. mm. Tetriksellä on herkkurajoitus, omaksi hyväksi tietenkin ;)

Olen aivan toivoton herkkuperse! Me olemme tulleet siihen tulokseen jo kauan sitten, että vilja ei kuulu ihmisen ruokavalioon. Mulle viljasta eroon pääseminen on ollut hirveän vaikeaa, vaikka on paljon auttanut, että toinen lapsi reagoi mahalla tosi herkästi viljaan. Muutenkin olen pohjaton kaivo kaiken hyvän syömisen suhteen.
Tänä aamuna ratkesin, hyvin tietoisesti, syömään sämpylän aamiaiseksi. Ajattelin asiaa jonkun aikaa, ja sitten laitoin Karhulle viestin missä tunnustin.

En tiedä, tuleeko siitä vyöstä, mutta toivoisin niin. Olen pyöritellyt tässä, lähestyisinkö miestä ehdotuksella että hän ottaisi kontrollin herkuistani... Se olisi ehkä hyvä ratkaisu, ja helppo miehelle, se kun omaa hyvän itsekurin. Ainakin useimmiten.
Jännittää vähän, olen niin koukussa. Ehkä mietin vielä asiaa...

Tyytyväinen

Parin päivän järjettömän väsymyksen jälkeen alkaa vähitellen tuntua siltä, ettei ihan kuole kun yrittää jotain tehdä.
Onneksi mieli jaksaa pauhata ja tehdä outoja temppujaan, vaikka ruumis vetelisikin viimeisiään.

Hiukan jo pirteämpänä odotin Karhua kotiin, malttamattomana, koska tiesin että olin ansainnut vähän huomiota. Karhu oli tietysti taas kovin väsynyt, ja jossain vaiheessa aloin tajuamaan, ettei taida olla tulossa minkäänlaista actionia tänään.
Lojuimme sohvalla, minä puolittain Karhun sylissä. Olin jo maininnut että tosiaan alkaisi olla tarvetta pienelle kurinpalautukselle, tai muistutukselle, kun ei noita tilanteita meillä vielä luonnostaan niin ole päivien mittaan. Karhu kaappasi minut syleilyynsä ja totesi, että niinhän hän ajatteli, että jos kutittelisi selkää, ja halisi ohjelmia katsoessa. En vain voinut sille reaktiolle mitään, mutta minä ponkaisin pystyyn naama norsun sillä, ja olin jo itkun partaalla.
"mä en halua mitään vitun kutitusta!" Pienen hämmentyneen hetken jälkeen Karhu otti minua kaulasta, vetäisi pääni vatsansa yli, kylkeään vasten ja katseli minua hetken. Sitten se alkoi hipelöidä rintoja, nännejä ja vaikka olin kiihottunut, olin hiukan pettyneen varuillani. REALLY? hipelöintiä?
Karhu alkoi sitten jutella

"eikös me olla puhuttu tästä, ettei tarvitsisi marista ja vinkua?"
"no en mä nyt niin ole marissut"  Karhun sormet puristivat nänniä kipeästi.
"etkö?" ja sormet tekevät työtä paidan alla, valillä hellästi painaen, välillä nipistellen ja pyöritellen. Voin sanoa etten ole koskaan käynyt niin kuumana rintojen koskettelusta.
Sain pientä puhuttelua ja tätä hoitoa, jokainen kova puristus sattui enemmän ja jos yritin estää, Karhu siirsi käteni tiukasti pois.
"muistaisiko sitä nyt olla vähän kärsivällisempi, eikä marista joka käänteessä?" Vastaus: mmmhhmh! Ja rangaistukseksi pari kunnon nipistystä.
Hetken päästä Karhu sanoi ettei ole aivan varma kuuliko vieläkään vastausta, ja jouduin tunnustamaan ettei kysymys oikein enää ollut mielessä. Toistettuaan kysymyksen, en vieläkään oikein saanut ajatuksia kasaan, ja yritin mutista jotain.
Loppujen lopuksi Karhu sai minut sanomaan "muistan, muistan!" ja hetken rintojen hellittelyn jälkeen olin tiukasti Karhun sylissä, kädet kiedottuna ympärilleni.

Olin hiukan ihmeissäni.  Käsittelyn aikana kiemurtelin, ja nytkyin holtittomasti, pää sekaisin kiimasta, mutta kun Karhu lopetti ja otti minut syliin, en tuntenut itseäni enää niin kiihottuneeksi. Ja vaikka olisi tehnyt mieli kinuta enemmän, seksiä, jätin väliin.
Kysyin kyllä Karhulta, eikö sitä yhtään paneta. Panetti sitä, mutta väsymys vei voiton. Ja vaikka mä mutristelin varmuuden vuoksi vielä hetken aikaa, niin sisältä oli lämmin, tyytyväinen olo.

Karhu tykkäää tisseistä. Ne on sen juttu. Sainkin samalla tuossa tehtäväkseni olla rintaliiveittä ainakin kaksi seuraavaa päivää, kun Karhu tulee kotiin. Olen tohkeissani, kun sain tehtävän ja se osui vielä oikeaan kohtaan. En pidä tissejäni mitenkään kovin upeina, ja ilman rintaliivejä olo on melko outo ja epävarma. Teen tietysti niinkuin Karhu haluaa ja heitän tissarit nurkkaan ennen kello kuutta.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Raudan puutostako

Ei voisi uskoa miten ihmistä väsyttää. Siis näppäimien painelukin tuntuu raskaalta.
Ei taida ukko innostua tällaista löysää rättiä höykyttämään...

Mars nukkumaan ja luontaistuotekauppaan käy tie heti tilaisuuden tullen.

Palkkio vs. rangaistus

Niin että onko se piiskaaminen nyt sitten rangaistus vai palkkio? Kun minä niin kovin tarvitsen sitä, ja minä pyydän sitä. Pitäisikö Karhun jättää minut piiskaamatta kun laiminlyön työni? Ei sekään toimi.
Karhu piiskaa minua ilokseen, minun iloksi, palkinnoksi, varoitukseksi, rangaistukseksi... Vai enkö vielä ole vain saanut maistaa sitä ihan oikeaa piiskausta?

Minä en halua leikkiä kotista DD- tyyliin. En halua todeta joku päivä, et ei mua tänään huvita. Minä haluan isoja tunteita, haluan nollata aivoni ja antaa itselleni anteeksi sen että olen laiska pikku narttu.
Olen uhmakkaalla tuulella, vaikka koko viikonloppu oli oikeaa  ilotulitusta. Puhuimme valtavasti kaikesta, tunteista, seksistä, orgasmeista, fysiologiasta ja ihmisistä. Välillä Karhu halusi suihinoton, tai naida minua ja minä hyrisin jatkuvassa valmiustilassa odottaen "pliis pliis koske siihen, koske siihen!" :D

Karhu on alkanut aika mukavasti sisäistämään tätä uutta suhteen muotoa, ja olen huomannut että melko luonnollisesti saan pieniä käskyjä päivän mitaan. Olen tyytyväinen.

Mulla on aivan hirveä halu testata, miten Karhu toimii jos laiskottelen tämän päivän oikein urakalla.. Uskaltaisiko?


Ehkä kuitenkin nuo tiskit...

lauantai 16. helmikuuta 2013

Alistumisen anatomiaa

Olemme Karhun kanssa molemmat aivan taivaissa tällä hetkellä. Ilmapiiri välillämme on avoin ja iloinen, emme ole koskaan puhuneet näin avoimesti asioista, vaikka olen kuvitellut että olemme harvinaisen hyvin kommunikoiva pari.
Olemme miettineet pariin otteeseen minun haluani alistua, tietysti. Ja mä olen miettiny sitä, tietysti, paljon enemmänkin. Yksinkertaisesta se kaunein kappale löytyy ja koin ahaaelämyksen aamupanon jälkeen. Minä en todella tunne oloani mukavaksi alasti, olen vaivautunut kun minua katsellaan. En todella ole virheetön, enkä mallin mitoissa. En vapaaehtoisesti näyttäytysi mieheni edessä alasti, kontillani, kaikki paljastettuna.. Ja kuinka moni mies, poikaystävä, avomies ja pelimies haaveilee naisesta alasti edessään, katseltavana ja kosketeltavana. Tai nainen alushoususillaan tekemässä aamiaista? Etsi mulle mies jonka puntti ei värähdä ajatuksesta.

Minä haluan antaa miehelleni parasta mitä voin. Kun Karhu käskee minut kontilleen, ja koskettelee minua, minun ei tarvitse ajatella miltä näytän, tai onko se perse vähän liian iso. Karhu tekee juuri niinkuin haluaa, ja se riittää minulle.
On huikaisevaa miten pitkälle pelkkä ajatus riittää tässä. Minä pelkään vieläkin että Karhu lopettaa, tai varoo jos alan valittaa liikaa, tai yritän rimpuilla, niimpä olen aktiivisesti ajatellut, psyykannut itseni siihen tilaan, missä tiedän ettei minulla ole sanomista, minä en päätä tästä.
Katsotaan kuinka pitkälle se riittää.

Olen unohtanut kokonaan että sain viime viikolla rangaistuksen, ja ensimmäisen kertani vyöstä.
Olin jättänyt melko törkeästi tehtäväni puolitiehen, ja pari pientä juttua siinä päivän aikana tuli, kun Karhu siirsi rangaistuksen seuraavaan iltaan. Minä sain kiemurella puutteessa.
Seuraavana iltana Karhu sitten talutti minut makuuhuoneeseen, ohjasi sängylle, pylly pystyyn ja alkoi hivellä takapuoltani. En muista sanottiinko tässä mitään, sain kuitenkin huolellisesti kämmenestä, ennenkuin alkoi kuulua vyön kilinää. Tunnen tulleeni hitusen hiujatuksi, kun Karhu lupaili ekstratöistäni ettei vielä kajoaisi vanhaan nahkavyöhönsä, vaan rangaistus suoritetaan kankaisella. Kankaisen vyön pää olikin kuinkin nahkaa, kovaa ja karkeaa!

No, läimintää jatkui jonkusen aikaa, ja täytyy sanoa että vaikka kipu alkoi jo olla todella olemassa, aloin käymään kuumana. Jossain vaiheessa Karhu kysyi "alkaako tuntua siltä, että muistaisi ne työt vähän paremmin?" "mmhmmh"
"niin mitä?" "joo" Ja päälle tuli pari napakkaa sivallusta.

Karhu on, ainakin vielä, kovin heikko lihassa ja tilanteet kiihottavat häntä hurjasti. Niimpä sain vielä kalun suuhuni, ja Karhu tuli tyytyväisenä kasvoilleni.

Tämä tapahtui viimeviikolla, ja sen jälkeen Karhu on tyydyttänyt halujaan, niinkuin myös minun, useaan otteeseen. Veikkaan ettemme harrastanut seksiä näin paljon edes tavatessamme!
Minä olen käytetty, käytettävissä. pur pur pur.

perjantai 15. helmikuuta 2013

s/s haaste

Hih!

Jossain edellisten valituspostausteni kommenteissa Tetris kirjoitti minulle näin:

"Otapa hyvä, tilava ämpäri. Täytä se kylmällä vedellä 3/4 tilavuudesta. Asetut polvillesi sen ääreen, vedät syvään henkeä ja työnnät pääsi veteen. Laske sydänmenlyöntiesi tahdissa kymmeneen. Vedät henkeä ja toistat tarvittaessa, kunnes pääsi viilenee.

Hiuksia kuivatellessasi mietit sitä faktaa, että miehesi joutuu työssäkäyntinsä ohella osallistumaan sinun oikkuihisi..."

Minä jäin miettimään tämän toteutusta, kun Tetris itse pisti töpinäksi.

Joten, pidemmittä puheitta lähdin komppaamaan kasvihuoneesta sen puhtaimman ämpärin, ja vaikken keksinyt miten kuvaisin tapahtuman, niin kuvasin nytkuitenkin.

(jos joku ei ole vielä keksinyt, koetan pitää henkillöllisyyteni omana tietonani.)

Kylmä vesi



Pää vedessä





















Nenäänkin meni vettä. Nyyh.

Bootcamp

Tässä surffaillessa sitä kyllä törmää niin kaikenlaiseen, että huh huh! Luin jonkin matkaa nuoren naisen kirjoittamaa blogia. Nainen kertoi kuinka tapasi miehensä, ja hyvin nopeasti, siis tokat treffit tms. tuli selväksi että mies haluaa DD- suhteen. Mies määrää naisen vaatteet, käytöksen, tehtävät.. kaiken! Jossain blogissa kerrotiin perheestä jossa naisen alistuminen oli 24/7 luonteista, ja kaikki tapahtui samoin lasten edessä...Eli kun perhe katsoi yhdessä telkkaria, nainen istui miehensä jalkojen juuressa, lapset miten tykkäsivät.
Eräässä blogissa tuntui kotikuri olevan kunnossa, mutta silti pariskunta tunsi tarvetta bootcamp- viikonlopulle. Samoin kuin Tetris kommenteissa, minäkin ajattelin heti viikonloppua leirikeskuksessa, "terapia"istuntoineen ja leirinuotioineen! Tai no, en mä tiedä mitä Tetris ajatteli et siellä tehdään! :D

No, viikonlopussa oli tässä tapauksessa kuitenkin kyse ihan kotiviikonlopusta, mutta niin että viikonlopun yli pätivät tiukennetut säännöt. Subi ei nouse sängystä, mene vessaan, tai tee mitään muutakaan ilman lupaa. Subi ei istu tuoleilla ilman eri pyyntöä, subi tottelee masteria mukisematta jne.
Juttuun liittyi paljon sääntöjä, ja subi todella oli passiivisessa osassa. Sen lisäksi viikonloppuun valmistauduttiin kirjoittamalla ylös kummankin osapuolen mieltä painavia asioita, ja viikonloppuun aikataulutettiin tilaisuuksia keskustella niistä, ja kaikesta muusta mitä mieleen tulee. Luonnollisesti subi on seksuaalisesti masterin käytössä, ja aikatauluun merkittiin myös piiskaukset, joita annettiin enempi ja kovempi bootcampin aikana.

Tämä alkoi aivan valtavasti kiinnostaa mua, ja olenkin jo suunnitellut tällaista tilaisuutta, heti kun pätevä lastenhoitajamme saapuu! Karhun reaktio total power exchange- tyyppisiin juttuihin on hyvin torjuva, mutta kun selitin että kyse olisi nimenomaan "sessiosta", ja kaiken lisäksi hyvin opettavaisesta sellaisesta, niin alkoihan ajatus kiihottaa Karhunkin mieltä!
Luulen itse että tuollainen intensiivinen, pidempi sessio voisi hyvinkin asettaa meidän molempien aivoja oikeammalle taajuudelle. Se herättäisi Karhun ajatuksia siitä, mitä se vastuu tarkoittaa kun mennään täysin perusasioihin, Karhu hallitsee kaikkea.

Tänään Karhu ei ole töissä, ja tulee aikaisemmin kotiin, joten minun on parempi alkaa näyttää siltä kuin tekisinkin jotain. Panettaa aivan pirusti, ja lapsetkin menevät yökylään tänään, joten toivotaan loistavaa perjantaita!


torstai 14. helmikuuta 2013

Subi tahtoo

Tetriksen kommenttiboksissa kirposi ajatus siitä, ketä D/s suhteessa oikeastaan on tarkoitus olla miellyttämässä. Ja tämä nyt johti suoraan noista minun omista sekopäisistä ajatuksistani tähän, niin pohdiskelen asiaa, vaikka minun piti palata asiaan vasta kun järki palaa yläpäähäni ;)

Ihan selväähän on, että kyse on yhteisestä hyvinvoinnista, parisuhteesta joten koko touhussa ei ole mitään järkeä jos siitä toinen ei saa sitä mitä nyt sitten onkin hakemassa. Subi haluaa tulla alistetuksi, haluaa että häntä käytetään eikä kysellä mitä hän haluaa tai miten. Selvä. Mutta minä ainakin voin sanoa, ettei se ihan niin yksinkertaisesti toimi kuitenkaan. Kaikilla on rajansa, kaikille jokin on liikaa ja jokin ei vaan riitä.

Tottakai on ehdottomasti dominoivan osapuolen oikeus päättää siitä mitä saa, milloin ja kuinka paljon, mutta kuten näissä suhteissa aina, tässäkin korostan sitä vastuuta ja luottamusta. Dominoiva osapuoli on myös vastuussa siitä että alistuva puoli saa tarpeeksi, sitä mitä tarvitsee. Orgasmit, kipu, tai häkkiin lukitseminen, säännöt/kuri, oli mikä oli, sen takia subi on juuri siinä suhteessa, että tarvitsee sitä ja jos se ei toteudu, niin pidemmän päälle ei ole enää kyse hyvästä suhteesta.
Rajat näissä asioissa vain ovat niin kovin häilyvät. On niin helppo aina haluta vain lisää ja lisää, tajuamatta että ollaan taas tilanteessa jossa subi sanelee tahtia. Eli jää taas dominoivan osapuolen vastuulle tietää mikä on tarpeeksi. Niinkö?

Tuo koko Tetriksen kirjoitus, ja mrs.whiteropen komentti yhdessä kertovat jo niin tarkalleen ja tosiasiallisesti sen, mitä minä tässä kiertelen, että kommentoin vain omasta puolestani tuohon roikkumisasiaan. Siis, se että subi jää aina vähän roikkumaan, haluamaan lisää, on tietysti hyvä tilanne. Mutta hieno raja siinäkin menee, milloin se on epätoivoista ja kuluttavaa roikkumista, ja milloin se toimii suhteen kannalta.

En usko että kovinkaan moni subi loputtomasti jaksaisi suhdetta, jossa ei lähes koskaan saa vaikka sitä orgasmia. Jollekin voi tietysti käyttäminen ja alistuminen antaa niin isot kicksit itsessään, ettei muuta kaipaa, mutta minä haen niitä kicksejä alistumisen ja kivun kautta, en niistä itsestään.

Meidän tilanne lipsahti vähän siihen, että Karhu otti kermat päältä ja jätti minut roikkumaan. Ei pelkästään seksin, tai kurittamisen suhteen, vaan yleisesti. Olen ikäänkuin pyörittänyt perhe-elämää, tunne-elämää ja seksielämää yksinäni. Henkisesti. Kyllähän tuo tuossa on roikkunut ympärillä.. Nyt nollataan taas tilannetta, ja sovittiimpa videotreffitkin illaksi. Nyt oikein mehukkaita videovinkkejä kehiin kiitos!

Tervetuloa sirkukseen

Sirkus Olivian Pää tarjoilee sellaisen kaaoksen että kokeineinkin kotipsykologi pakenee kauhuissaan.

Typerä pieni asia, Karhu reagoi väärin johonkin mitä sanoin, keskeytti ja minä loukkaantuneena sanoin ehkä väärin, vaikken ole ihan varma olisinko voinut muutoin sanoa. Se onkin yksi ongelma; Minä en voi kritisoida Karhua. Siitä tulee lähes poikkeuksetta kinaa, ja riitaa. Ja se ei ole asia joka ratkeaa kotikurilla, vaan se on ongelma jonka molemmat, Karhukin ajoittain, tiedostaa.
No, tilanne oli inhottava, ratkaisematon niin sanotusti. Karhu ei selkeästi tiedä milloin on oikea aika rauhoittaa minut vaikka tukistamalla, ja antamalla muistutuksen asetelmasta, ja vielä isompi ongelma on se, etten tiedä minäkään!

Voinko sanoa nyt, että annan vallan Karhulle? En. Missä mättää? En tiedä. Haluan kyllä, siitä ei ole kyse.

Kun ajatukset hyppii paikasta toiseen ja ahdistaa niin turvaudun ranskalaisiin viivoihin, ah nuo pelastavat pikku järjestyksenpitäjät!

- Luottamus. Meillä on ollut ongelmia tuon mainitun kritisoinnin kanssa, eli meillä on ongelmia kommunikoinnissa. Minä olen epävarma.
- Tyytymättömyys. Minä, taas, olen tyytymätön. Asetelma ei ole valmis ennenkuin Karhu kantaa vastuunsa, myös niissä pienissä arjen asioissa. Minua kaivelee yllättävän paljon sellaiset naurettavat jutut, kuin että minun täytyy muistutella, pyytää ja kysellä, että monet asiat tulee tehtyä. Ei se oikein sovi tähän juttuun.
- Karhu on epävarma. Näin luulisin. Kokematon, kiltti Karhu on laitettu täysin uuteen tilanteeseen, ja minä odotan että se pyyhkäisisi minulta jalat alta masterin taidoillaan. Epärealistista? Toki. Kiukuttelenko siitä? Toki.
- Epämääräisyys. Minusta tuntuu vähän väliä siltä ettei Karhu ole lainkaan niin innnoissaan kuin minä, näistä uusista asioista. Karhu on töissä, eikä ehdi kahlata läpi nettiä saadakseen ajatuksia ja näkökulmaa siihen miten voi toimia, tai miten hän haluaisi toimia. Niimpä tilanteet, niin arki- kuin seksitilanteet ovat hyvin epämääräisiä, ehkä epävarmoja.

Näyttää pahasti siltä että minä olen se joka tässä ahdistuu ja kiukuttelee. Olen malttamaton, kyltymätön ja aivan sekaisin siitä mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Pitäisi puhua. Hitto puhua, puhua ja puhua lisää. Mutta miksi ne asiat tökkii niin pahasti? Meidän on tarkoitus sopia yhdessä siitä mitkä on säännöt, ja miten niitä pidetään yllä, mutta minusta tuntuu mahdottomalta puhua siitä. Ikäänkuin minä sanelisin taas miten kaikki tehdään, ja sitten Karhu toteuttaa sitä mun pientä piirileikkiä...
Tiedän että Karhu tuntee painostavana, kun esitän asian niin että hänen pitäisi itse olla aktiivisempi kodin, ja tiedon hakemisen suhteen. Mutta jos olemme täysin eri paikoissa, ja vaiheissa parisuhteessa, niin ei tästä niinkään mitään tule.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Iltapäivän surffailut

Surffailin tuossa, ja etsin jotain oikein kiihottavaa giffiä iltapäivän iloksi. Mitä minä sen sijaan löysin?

















Pyllymusaa. Mikäs siinä.

Alistunut/alistettu

Nyt oli sellainen aihe, että pää jäi tyhjäksi. Mutta onneksi Tetris puki sanoiksi nuo epätoivoisen needyn rouvan ajatukset.

Ei se ilta ihan täysin harmonia ja onni ollut. Karhu nimittäin ei ollut täysin tyytyväinen päivän hommiin, jotka minulla jäi ikäänkuin puolitiehen. Ilmoitin epäonnistumisesta jo ajoissa Karhulle, kun tiesin etten tule ehtimään, ja sainkin erittäin inspiroivan viestin takaisin; "et kyllä nyt epäonnistu, vai pääsenkö kokeilemaan sitä nahkavyötä?"
Tulipa pikkurouvaan vauhtia, ja näin saatiin noin puolet hommasta valmiiksi. Kotiin tullessaan Karhu oli kuitenkin väsynyt. Yritin myös paikkailla epäonnistumista muilla pikkuhommilla, ja viinissä haudutetulla naudanlihalla, joten tunnelma oli aivan liian iloinen ja rakastava rangaistuksiin. Sainkin kehuja siitä miten hienosti olen pärjännyt, vastoinkäymisistä huolimatta, ja lupauksen vaihtaa nahkavyö vielä toistaiseksi pehmeämpään mokomaan, jota Karhu itse on hypistellyt pahat mielessään.

Tosin munasin hitusen vielä myöhemmin, kun Karhu huomautti minulle jotain lämpöpattereista. Minä päätin olla omassa mielipiteessäni yhtä oikeassa kuin Karhu. Ajattelin että tämä on sellainen asia jonka voin päättää niinkuin katson että minulle on käytännöllisintä. Eli kinasin, ja kinasin. Karhu ei hermostunut, ja oli kovin ymmmärtäväinen, mutta aamulla sain kuulla että illalla keskustellaan taas vähän että miten nämä säännöt sitten oikein menevät.
Olisiko Karhun pitänyt lopettaa kinaaminen tiukoin ottein? Varmasti olisi. Karhulla oli pointti, ja se oli oikeassa. Se että jokin muu tapa on käytännöllisempää mulle, ei mene taloudellisuuden ohi. Mutta Karhu sanoi että näki minusta, etten välttämättä ollut valmis, ja tilanne olisi voinut mennä ikäväksi jos hän olisi toiminut siinä. Saattaa olla että olisikin, ja jäinkin miettimään että olenko valmis, tai milloin mahdollisesti olen valmis?

En usko että minusta tulee sen valmiimpaa kuin olen. Kaikki tähän asti kokemani on ollut vain hyväksi, ja muutos ollut vain parempaan. En näe mitään syytä miksi meidän pitäis jatkaa typeriä pikkuriitoja, jotka voisi yhtä hyvin jäädä väliin, kun Karhu nyt näin sanoo. Enkä minä voi päättää sitä milloin olen valmis alistumaan. Enhän minä ole, jos tuollaisessa tilanteessa kysytään, kuka nyt olisi!
Minä en halua alistua, haluan että minut alistetaan.

Onneksi Karhu tuntuu koko ajan varmemmalta ja määrätietoisemmalta.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Lämmöllä yhdessä

Joskus ihmissuhteet vain ovat tuhoon tuomittuja. Ongelmia, ongelmia.. ja jossain vaiheessa täytyy miettiä antaako suhde johonkin ihmiseen mitään, mitä ilman voisi tulla toimeen, kun vastapainona on se että viedään, otetaan ja loukataan.
Meillä on vähän semmoset tunnelmat. Joudumme miettimään suhteitamme läheisiin, jopa sukulaisiin.
Juu, jäi vähän hommat tekemättä ja ilmeisesti Karhu on haaveillut vanhan nahkaisen vyönsä testaamisesta. Odotan ihmeen rauhallisena. Tyydyn siihen mitä Karhu päättää.

Kun ei osu kohdalle se sydänsuru, niin voi tällaista haikeaa höpöä kuunnella ja pelata korttia lapsosten kanssa.


Huono päivä

Siis niin huono päivä..
Ongelmia hmm.. sukulaisten kanssa, väsymys, turhautuneisuus. Voi ..kele että voisi vaan vetää peiton korviinsa ja nukkua määrittelemättömän ajan.

Sain tänään tehtäväkseni alkaa raivata olohuonetta, jotta kalusteita voidaan siirrellä, ja että saisimme vaatetouhut johonkin järjestykseen. Täytyy sanoa että oli ihan aiheellista korostaa asiaa, sen verran hirveä tilanne on. Kaikenlaista on kuitenkin tullut eteen ja tuossapa nuo vielä nököttää, sievissä kasoissa tuoleilla, rumissa kasoissa kaapeissa.. Yritän sen tuosta tietty selvittää, mutta en mitenkään ehdi ennenkuin Karhu tulee kotiin. Vähän jänskättää minkälainen palaute tästä päivästä tulee. Eilinen piiskaus kun oli palkinto, koska olin niin reippaasti hoidellut hommani, ja Karhun rohkeus alkaa kasvaa, mitä piiskauksen voimakkuuteen ja kestoon tulee.

Koko päivän uurastettuani meni kaikki pieleen, kuten niin tavallista meillä. Sukulaiset ahdistelee, ja Karhu menetti hermonsa totaalisesti. Tunnelma oli melko latistunut, ja olin jo alistunut kurjaan kohtalooni, ettei Karhua nyt vaan huvita ruovaparkansa kurittaminen.
No, innostuihan se siitä vielä, ja sainkin oikein isännän kädestä. Alkoipa joimia jo niin, että teki mieli alkaa kiemurrella ja valittaa, mutta en uskaltanut, ettei Karhu vain sen takia löysäilisi ja tunnelma menisi pilalle.
Reippaasti oli taas rouvan kädet selän takana solmussa, ja Karhun kalu rouvan suussa. Mulle on jokseenkin yllättävää että Karhu innostui naimaan suuhun niin että sain yökkäillä muutamaan kertaan.
Sain toimia panopuuna kun Karhu päästeli paineensa, ja ison läimäyksen perseelle "miten sanotaan?"
"kiitos kulta"

Saimpa vielä ekstranamia kiitokseksi hyvin hoidetuista töistä, ja Karhu antoi kielen ja sormien avulla minulle iiison orgasmin.
Kyllä oli makea käydä nukkumaan.

maanantai 11. helmikuuta 2013

kiherrys

Päivän työt on tehty, koko ruumis vaipuu lämpimään väsymykeeen. Pyllyäkin mukavasti kirpaisee.

Hyvä mennä nukkumaan!

Helpotusta arkeen

Tulihan siltä mieheltä viesti.

"saat tänään kyllä tehdä vähän hommia. Ole ahkera tyttö niin lupaan muistaa sua illalla. Jos et ole niin LUPAAN muistaa sua silloinkin."

oh.. okei!

Vähän on kyllä hommat kesken, mutta saahan sitä teetä juoda, kun on vielä aikaakin.
Tässä varmaan lähin kuvaus tästä pikkurouvasta, kun Karhu tulee kotiin


Kiltti tyttö

Vai olenko kuitenkin ollut aika laiska ja huolimaton?

Mikähän siinä on että tarvitsee kovia otteita, kipua ja jonkun tuuppimaan ympäriinsä...? Eilen olin, tietysti taas, kipunoissani koko päivän, mutta huomasin illalla nopeasti että tänään Karhu todella haluaa vaan katsoa elokuvaa ja käydä ajoissa nukkumaan. EIhän se minua miellyttänyt, mutta koitin parhaani mukaan pitää itseni aisoissa. Kuitenkin jossain vaiheessa katse ruudulta alkoi harhailemaan Karhun rintamukseen, housun etumukseen.. pakko vähän nuuhkaista kaulasta. Karhu huomasi kyllä, ja taputti kättäni jatkaen päättäväisesti elokuvan katsomista. Piru!
"kulta.." säälittävä vetoomus, ja koitin sormin hiipiä jalkoväliä kohti. Tiukka ote ranteesta, ja nyökkäys ruudun suuntaan. Hmmmmh!
Ei sitten.

Tänään sain tehtäväkseni alkaa kantamaan tavaroita huoneesta toiseen, kun vaihdamme makuuhuoneita lasten kanssa. Ja tietysti muuta pientää puuhaa.. Ajatukset kuitenkin harhailee pahasti, ja olen koittanut koko päivän kierrellä ja kaarrella kaikkea, asetellen tavaroita sinne tänne, mutten kuitenkaan tehnyt juuri mitään hyödyllistä.
Kirjoitin "tiukan" sähköpostin Karhulle, kertoen että olo on aivan sietämätön ja tarvitsisin jonkinlaisen session. Kipua, hikoilua.. Lisäsin etten tietysti ohjaile tai määräile miestäni, mutta enhän minä todella ole esimerkillisesti hommiani hoitanut viimeaikoina. ;) Katsotaan mitä Karhu tuumaa.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Oppitunti 2, 3 ja 4

"jos haluat panna, niin mä en kyllä sit tee mitään. Haluatko?"
"hmmm-m" kihelmöinti ja kuumotus.

Iltaan ei ollut tarkoitus kuulua mitään puuhastelua, mutta kun kuukautiset loppuivat, ja se aika kuusta saa aina kovin tietoiseksi vieressä lötköttävästä elimestä. "kulta saisinko ainakin hipelöidä vähän, vähän vaan?"
Aikani hipelöityä Karhu totesi että saan hakea kondomin. Sain myös laittaa sen paikoilleen, ja hoitaa itse itseni. Tunsin itseni ihanan noloksi, ja vähän hölmöksi riisuessa housuni Karhun edessä. "tissit esiin myös" Hitto, täällä on kylmä.
Istuin hajareisin Karhun syliin, ja halusipa sen sormet käydä tarkastamassa tilan. Pilluni oli tietysti aivan märkä, vaikkei  kukaan ollut koskenutkaan minuun.
Vihdoin sain Karhun kalun sisääni, ja aloin keinua nautinnollisesti edestakaisin. Melko vaniljaista touhua, mutta koska tiesin että Karhu oli sanonut sanansa, tämä meni niin että minä teen työt ja Karhu nauttii, ja se sai tilanteen huomattavasti kiihottavammaksi.
Karhupa tykkäsikin nauttia, ja ilmeisesti viimeikaisten suuhoitojen tuloksena Karhun kestävyys on alkanut olemaan omaa luokkaansa. Olin aivan näännyksissä kaikista melkein-orgasmeista ja yhdestä oikein isosta, niin että koko kroppa alkoi antaa periksi. Urheilusta tuo käy.
Karhu huomasi tämän, ja alkoi hymyillä "etkö jaksa? voi voi, mitäs nyt tehdään kun pieni ei jaksa"
Jatkoin tietysti kiukulla, ja jatkoin toisenkin kerran kun tukasta otettiin tiukka ote, ja sain läimäisyjä perseelleni. Mutta sitten alkoi riittää, en vain kyennyt liikkumaan kunnolla ja Karhua taas hymyilytti.
"voisin unohtaa loikoilemisen, jos vähän harjoitellaan tänään" Jaa mitä vai!?

Minähän houkuttelin Karhua ottamaan dominoivan roolinsa mm. sillä että sen on aina tehnyt kovasti mieli naida pyllyyn. Ja nyt, parin sormettelun jälkeen se päätti että olisi aika kokeilla vähän enempi.
Kun en osannut itse päättää mikä tässä olisi paras tapa jatkaa, Karhu nappasi minua lanteista, ohjasi ylös ja sitten kontilleni sohvalle. (note: tässä kohtaa olisi erittäin toimivaa käskeä asentoon, pitämään käsiä paikoillaan tai sitoa ne tyystin)
Niin alkoivat sormet työstää pillua, välilihaa ja sitetn takaakin, ja minua jännitti niin että tunsin lähinnä häpyni kirvelyn rasituksen jäljiltä. "pysy siinä" ja se katosi makuuhuoneen suuntaan. Niin, tietysti öljyä hakemaan. Takasin tullessaan Karhu teki oloni vielä mukavaksi leikkimällä klitoriksella ja alkoi samaan aikaan työntyä sisääni, hitaasti, sentti sentiltä. En tiedä lainkaan kuinka pitkällä milloinkin oltiin, vaan sain pienen orgasmin keskittyessäni kaikkeen mikä tuntui hyvältä. Pikkuhiljaa Karhu alkoi liikkua enemmän, kovempaa ja selvästi nautti touhusta aivan mielettömästi. Rakastan sitä kun Karhu puhuu minulle, ja toivonkin että suullisia käskyjä ja puhumista muuten harjoiteltaisiin enemmän. "hyvä tyttö. voi luoja tuntuu hyvältä"
Tiedän että tästä suuri osa on ihan sitä, että joudumme käyttämään aina kondomia, ja taakse tullessaan Karhu sai paljaalla.
Karhu otti lopuksi nautintonsa, kunnolla, ja minä vapisin holtittomasti hänen purkautuessaan minuun.
"miten sanotaan oppitunnista?"
"kiitos kulta"

lauantai 9. helmikuuta 2013

Seksuaalisuus perheessä

Siis eihän aikuisten välinen seksi, tai seksuaalisuus kuulu lapsille millään lailla. Eikö se ole itsestään selvää? Blondi ja Peikko kirjoittivat kohtaamistaan ongelmista, johon on vedetty heidän henkilökohtiaset seksuaaliset mieltymykset. Mä en oikein ymmärrä, koska eihän vaniljaparinkaan seksi kuulu lapsille. Miksi ihmeessä se olisi toisin minkään muunlaisissa suhteissa?
Minusta Blondi kirjoitti erittäin hyvin, juuri sopivan asiallisesti. Niinkuin Peikkokin. Itsekin kirjoitin siitä taianomaisesta hellyyden ja rakkauden tunteen lisääntymisestä sen jälkeen kun olemme alkaneet kokeilla DD ja M/s puuhasteluja. Mikä tästä kaikesta hehkuttamisesta menee ohi? :D

Enivei, mietin sitten sitä että miten seksuaalisuus vaikuttaa perheeseen, siis näkymättä lapsille epäsopivasti. Jos mun mieliala muuttuu päivissä erilaiseksi, tyytyväiseksi, suorastaan hekumoivaksi, niin eikö ole aika selvää että se vaikuttaa koko perheeseen! Olemme alkaneet hahmottaa arjen toimintatapoja, sääntöjä ja ongelmatilanteiden ratkomista. Mitä syvemmälle eksymme tähän "uuteen suhteeseemme" sitä tasapainoisempi olen, niinkuin myös Karhu.
Viimevuosi oli meille erityisen rankkaa aikaa, kun saimme niskaamme harvinaisen suuren lastin epäonnea, muutoksia ja huolia. Nyt kun asiat ei ole ehkä enää niin huonosti, mutta koko vuoden kiristäminen ja stressaaminen purkautuu olemattomina hermoina ja jatkuvana tappelemisena ja kinaamisena. Mitä väsyneempiä ja kiukkuisempia me olemme, sitä vaikeampaa lasten kanssa on, enkä usko että tämän perheen mielenterveys kestäisi enää kauaa tätä meininkiä.

Kun minä lähdin lasten kanssa sirkukseen, Karhun ollessa töissä sen verran myöhään ettei ehtinyt, minä tietysti oletin ettei mitään ongelmaa ole, kun Karhu saa kerrankin olla rauhassa töiden jälkeen ilman kiirettä. Tarkoitus oli että menemme bussilla ja Karhu hakee meidät, kun sirkus loppuu myöhään. No, niimpä kävi kuitenkin että Karhun päästessä kotiin otti väsymys ja turhautuminen ylivallan, ja kiukku kohosi jälleen pinnalle. Minun olisi pitänyt käydä kaupassa, ja tupakkakaupassa ja sitä sun tätä. Siis mitä mun oikeastaan ei pitänyt tehdä, tietääkseni. Kun sitten soittelin sirkuksen väliajalta ja varmistelin että kaikki on ok, meni homma jo puihin. Minä kuulen todella nopeasti jos Karhua kaivelee jokin, ja lisäksi se ettei se kuunnellut mua ja äksyili tupakista.. se sai minut tilaan josta ei helposti tulla takasin. Kun näytös sitten loppui ja ajo-ohjeista alettiin tappelemaan, olin jo täysin pimeässä, lukossa ja loukattu.
Tilanne ihan oikeasti oli se, että Karhu alkoi huutamaan minulle vähän turhaan, siksi ettemme ymmärtäneet toisiamme ja tietysti, oli tilanne mikä tahansa, olisi hyvä miettiä onko välttis alkaa raivoamaan.. No, Karhulla menee aina aikansa ennenkuin sen ajatukset asettuu oikeisiin uomiin, ja siihen asti mun on vaan puolustettava linnaketta parhaani mukaan, mutta tällä kertaa se ei oikein onnistunut ja olin ihan palasina, itkevä ja hytkyvä romukasa. Ihailtavasti Karhu tuli eteeni, kiersi varmoin käsin sormensa niskaani ja otti tiukan otteen hiuksistani "rauhoitu". Yritin kyllä, mutta tässä tilanteessa se ei enää toiminut. Tunsin että minua on kohdeltu epäreilusti, ja halusin todella kuulla etten ollut toiminut väärin, enkä ansainnut höykytystä, varsinkaan vääränlaista sellaista.
Poistuin, ja ajattelin alkaa nukkumaan. Mutta sitten tuli se valaistumisen hetki, kun Karhu hoksaa ja kaikki loksahtaakin paikoilleen. Suudelma otsalle, "tuu tänne, nouse istumaan" ja mun piti oikeasti harkita toiminko vai jäänkö kylmästi makaamaan. Nousin kuitenkin ja sain halauksia, suudelmia sylissä, mikä olikin juuri sitä mitä kaipasin. Karhu sanoi ettei sen pitäisi hermostua tuolla tavalla, vaikka mä hermostuisinkin. Tästä piti vähän vielä vääntää, mutta sain kuitenkin anteeksipyyntöni ja loppuillan kainalossa, niinkuin pitikin.

Kaikenkaikkiaan koko tilanne hoitui huomattavasti siistimmin kuin se olisi mennyt ihan vaikka muutama viikko sitten. Silloin vielä huudettiin, raivottiin ja heiteltiin suurinpiirtein tavaroita. Jompikumpi olisi saattanut lähteä ulos jäähtymään, ja luultavasti riitelyä olisi jatkettu vielä palatessa ja lapset olisivat käyneet välillä kantamassa kortensa kekoon valittamalla tai huutamalla... Eli jos tämä on se suunta mihin mennään, kun harrastetaan "vääränlaista" seksiä tai mieltymyksiä, niin mä sanon että väärin on uusi oikein.

Mietimme illalla vielä mikä päivässä meni pieleen, ja olimme samaa mieltä siitä ettei Karhu oikeastaan ollut sanonut että minun pitäisi käydä yhtään missään kaupassa, mutta että voisi olla mukava kokeilla käskyjä arjen vauhdittamisessa. Ja tämähän ei sitä tarkoita että minä olisin niin daiju etten osaisi itse kaupassa käydä, vaan sitä että esimerkiksi juuri miehen tupakat ei kuulu minun normaaleihin rutiinihankintoihin. Nih.

Tämmöst tääl. Kuukautiset loppui ja mä alan kitisemääm lapsille hoitajaa!

perjantai 8. helmikuuta 2013

Leluja lapselle

Karhu ei innostu varsinaisesti, ainakaan vielä, leluista. Itseäni kiinnostaisi pienet jutut, kuten ehkä vibraattori, geisha- palloja tms.
Ihan käytännön syistä olisi mukava hankkia jonkinlaiset kahleet. Nimittäin vaikka meiltä löytyy erittäin sopivaa välineistöä kotoakin, niin on se aina oma juttunsa, kaivaa ne esille, ja keksiä miten ne parhaiten toimii.
Olen "rakentamassa" itselleni sänkyä, ja kävi mielessäni, että ehkä voisin jo suunnitellessa ottaa tällaiset tarpeet huomioon ja hankkia kahleet sen mukaan.

Tällaisia olen nyt katsellut:













Peruskahleet käsiin, ja jalkoihin myös. Olisi hyvä olla juuri tuollaiset, mitkä saa irti toisistaan ja kytkettyä johonkin muualle tarpeen vaatiessa.
















Tällaiset kaula-käsisysteemit olisi aika kuumottavat.
















Ja sitten tämä. Minun-pyllyynihän-ei-kosketa-saati-työnnetä-mitään tahtoo anustapin. Kiitos.

Säännöistä

Lupasin miettiä sääntöjä. Olin taas laiska.
On vaikea hahmottaa asioita jotka olisivat tarpeeksi tärkeitä, ja tehoavia muuttamaan ilmapiiriä, minun mielialaa. Kuitenkin niiden asioiden pitäisi istua meidän elämäämme, arkeemme ja tapoihimme. Ensimmäinen asia olkoon kunnioitus. Koska meillä kunnioittavasti puhuminen miehelle, tai sievä käytös ei ole tavoiteltavia asioita siinä mielessä kuin perinteisemmillä pareilla, ajattelin että yksinkertainen, ja kuitenkin asetelmaa korostava sääntö voisi olla se että minä en käske Karhua.
En puhu käskevässä muodossa, enkä alentavaan sävyyn. Jos haluan että Karhu tekee jotain, tai auttaa minua, niin pyydän.

Kylläpä se onkin vaikeaa! Eilen lähdimme kaverin luota kotiin päin ja olin hirvittävän väsynyt, oli rankka päivä. Rappukäytävässä pienemmän tytön rattaat lastattuani totesin Karhulle, että otappas sä nuo.
Meni hetki ennenkuin tajusin edes koko asiaa, ja kun tajusin, muistin etten edes puhunut asiasta vielä Karhulle. Niimpä pyysin anteeksi, kerroin päätöksestäni olla käskemättä tätä, ja muotoilin uudelleen "kulta, voisitko ottaa rattaat?"
Karhu hymyili, ja oli silmin nähden iloinen ajatuksesta, mutta puhuimme asiasta vasta illalla enemmän. Olimme samaa mieltä siitä että tämä sääntö voisi olla toimiva. Samalla mietimme muita sääntöjä, ja tulimme myös siihen tulokseen että mies tekee minulle päivittäiset kukkapussit, jotka saan kuluttaa mieleni mukaan päivän aikana.

Koska minä käytän kannabista lääkkeenä, ei Karhu ikinä kieltäisi minua kokonaan polttamasta, eikä itseasiassa runsaskaan polttaminen ole häirinnyt häntä mitenkään. Kyse on yksinkertaisesti vain siitä että koska tällä hetkellä minulle ainoa järkevä käyttötapa on polttaminen, ja sillä tavalla seassa on aina vähän tupakkaa, olen kehittänyt nikotiiniriippuvuuden. Saatan siis polttaa jointin sillointällöin vain siksi että tekee mieli, ja tiedän että se on se tupakka mikä siellä huutaa. Se johtaa siihen, että kukkaakin kuluu tosi paljon, ja se kuitenkin maksaa. Vielä.
Vaikka täällä lait ovat huomattavasti sallivammat, ja hinnat alhaisia, saa tuohon lääkkeeseen kulutettua pitkän pennin ja paljon vaivaa, varsinkin kun Karhukin tahtoo nauttia illalla jointin tai pari.
Käytännössä vaiva tarkoittaa sitä että Karhu juoksentelee pitkin kyliä hoitamassa kavereiden kanssa sitä sun tätä, mikä nyt pitää hoitaa että kasvatustoiminta pyörii.
Selvennyksenä vielä miettivälle, että voisin käyttää myös reseptillä saatavia rauhoittavia, mutta en halua, ja Karhu tahtoo sitä vielä vähemmän. Ne ovat huomattavasti vaarallisempia, sekä vaikutukseltaan että pitkällä aikavälillä..

Olen lukenut nyt paljon niistä tehtävistä, käskemisestä ja säännöistä. Vaikka janoan niitä meidänkin elämään, ajatus pelottaa hiukan pienessä mielennurkassa, salaa. Olen niin tottunut siihen ettei kukaan oikeastaan vaadi mitään erityistä, käskevä muoto tulee puhekielessä niin automaattisesti, että sitä ei edes huomaa. Usein on päiviä kun ei oikein huvittaisi mitään, lojun koneella ja yritän ottaa kaiken irti siitä että on hiljaista ja rauhallista, ja kun haen lapset koulusta on se sellaista tarpomista ettei mikään tunnu onnistuvan.
Karhu on opetellut vuosien varrella antamaan positiivista palautetta, ja onhan se ihanaa kun toinen huomaa ja on oikeasti tosi iloinen siitä mitä olet tehnyt. Mutta nyt koko juttu pitäisi kääntää päälaelleen, ja Karhun pitäisi vaatia, kurittaa ja tietysti palkita, mutta vähän totutusta erilaisilla tavoilla..

Karhun työpaikalla ei oikein saa surffailla, ja vaikka monet sivustot olisivat sinänsä siistin näköistä kamaa, olemme tehneet niin että minä lueskelen, ja lähetän sähköpostissa Karhulle juttuja jotka voisivat kiinnostaa, tai jotka kertovat jotain mikä minun mieltäni kaivelee, mutten osaa pukea sitä sanoiksi.
Luonnollisesti tänään siis lähti jo pari sääntöjä ja tehväviä koskevaa tekstiä Karhun luettavaksi.

Pikkuhiljaa.... Mä haluan NYT!


torstai 7. helmikuuta 2013

Miehen oikeus

Mies siis tuli kotiin iltasella, ja siinä vaiheessa koko päivän taas alistamista ja käyttämistä ajatelleena, minä olin niin kuumotuksissani, että kokeneempi master olisi saanut minut tulemaan varmaan ihan parissa känteessä.
Vaikka olin repeämäisilläni annoin hetken rauhaa Karhulle ja yritin jutella kiltisti. Keskustellessamme kävin kuitenkin laskelmoivaksi nartuksi; "ajattele kulta, voiko kukaan sinun työkavereista sanoa kotiinlähtiessään, että menempä nauttimaan lämpimän ruoan ja suihinoton? takuuvarmasti" Toiviva repliikki. "oi saatana, niimpä!"
Tässä vaiheessa olin polvillani maassa, kerjäämässä. Karhu hyväili kasvojani, hiuksiani ja suuteli välillä. Suuteleminenkin on erilaista. Omistavampaa, vahvempaa. En ehkä ole ollut mitenkään innokas suutelija, mutta nyt, kun Karhu ottaa mitä haluaa, se tuntuu ihanalta.
Kun sain käskyn mennä valitsemaan elokuvan, ja riisumaan yläosani paljaaksi, olin välittömästi rauhallisempi ja tyytyväisempi. Valikoin jotain, mitä lie ja peittelin olkapäitäni villatakilla, kun oli pirun kylmä ja tuntui että miehen suihku kestää ikuisuuden. Kun Karhu viimein tuli, se höpsö unohti koko elokuvan, ja käänsi huomionsa minuun. Hän astui eteeni, otti kiinni kasvoistani ja suuteli. Välillä kasvoni hivelivät alavatsaa ja jäykistyvää kalua.
Sitten Karhu tyrkkäsi minut reittään vasten, ja käänsi käteni selän taakse, sitoen ne huolella pehmeällä köydellä. Vihdoin suuri käsi pujotti sormet hiusteni lomaan ja tarttui tiukasti kiinni ohjaten suuni oikeaan kohtaan, ja samantien täytyin Karhun koko pituudesta. Kädet liikuttivat hetken päätäni edestakaisin, ja Karhu huokaili ja murisi nautinnosta. Mies uppoutui todella naimiseen, ja hetken tunsin jo todella syvää tyydytystä tilanteesta, vaikka on edelleen sanottava että Karhu on aivan liian hellä. Minun täytyy kuitenkin muistaa että me vasta opettelemme, vaikka olenkin niin pirun malttamaton.
Seuraavaksi Karhu tuuppasi minut sohvalle puoli-istuvaan asentoon, jotta pääsi päälleni, ja rintojeni kimppuun. Karhu on varsinainen tissimies, ja rintojen väliin naiminen on yksi hänen lempipuuhistaan. Välillä kalu kävi suussani, ja Karhu kävi erittäin kuumana. Hän nosti minut uudelleen ylös ja halusin ahmaista räjähtämispisteessä olevan elimen suuhuni, niinkuin sainkin. Nyt Karhu ei liikuttanut päätäni, vaan nai minua suuhun niin rajusti että aloin jopa hiukan perääntyä. En tiedä ajatteliko Karhu etten kykene spermaan suussani taas/vielä vai halusiko hän yksinkertaisesti tehdä niin, mutta hän vetäytyi suustani runkaten ja pitäen minua tiukasti hiuksista niska taaksepäin taivutettuna, kunnes tuli pitkin rintojani, ja kasvojani.
Kun Karhu oli saanut rauhassa nauttia huipennuksestaan, katsoin häntä tyytyväisenä ja sain suudelmia, kehuja ja kevyen läppäisyn poskelle.

"kiitos kulta"

Kyltymätön




Se on hitusen outo olo, kun haluaa kerjätä mieheltään "pliis, pliis ota kiinni. Satuta"
Illalla istahdin miehen eteen lattialle ja kyöhnäsin kuin kissa. Suorastaan tarjosin hiuksia kouraan, ja yritin näyttää mahdollisimman säälittävältä. Ja tuottihan se jonkinlaista tulosta.
Karhu päätti mennä suihkuun ja käski minut olohuoneeseen odottamaan. "valitse leffa, ja tissit paljaaksi"

Tiedän että tämä johtuu varmasti paljon siitä että asia on uusi ja jännittävä. Ajattelen lakkaamatta jotain DD- juttua, seksiä tai surffaan hakemassa lisää kuvia, videoita ja lukemista. Kun mies tulee kotiin, olen kuin jännitetty jousi, jatkuvasti odotan, toivon, haluan. Päässä käy tajuton kohina, pelkästä kiimasta ja onnesta.
Olemme keskustelleet jo tosi paljon, mutta se käy hirveän tahmeasti. Istuimme oikein alas, ja ajattelimme käydä läpi asioita. Sääntöjä, tai odotuksia, ja sitä miten mies käyttää asemaansa. Lopuksi päädymme istumaan hiljaa, hymyillen ja kiemurrellen. Turha meidän on sen enempiä eritellä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Tunnen mieheni, ja olen enemmän huolissaan siitä että Karhu ei uskalla käsitellä minua tarpeeksi kovasti. Tulostin BDSM- sessiosopimuksen, johon merkkasin asianmukaisesti rajat. Senkin tein lähinnä siksi että mies nappaisi vinkin siitä että olen tosissani. Enempikin vinkkejä siitä, mitä VOI tehdä.
Olen odottanut että Karhu avautuisi ja puhuisi omista ajatuksistaan, ja haluistaan. Näyttää siltä että panikoin turhaan, etten tiedä mukamas missä mennään, tai mitä mieltä mies kaikesta on. Ehkä riittää että minä puhun, ja selitän ja haaveilen ja Karhu kuuntelee, koska vaikuttaa siltä että olemme kaikesta samaa mieltä. Jos sanon jotain mitä Karhu ei ymmärrä, tai mistä ollaan erimieltä, se asia käsitellään erikseen ja lopputuloksesta ollaan taas samaa mieltä. Ainoastaan käytännössä toimiminen on hakusessa, mutta eipä tässä kovin paljon voi kaiketi odottaakaan, niin vähän aikaa tätä on mietitty. Luulen että tulemme pääsemään vielä mahtaviin paikkoihin, kunhan roolit vähän asettuu.
Sain ikäänkuin tehtäväkseni miettiä niitä sääntöjä, mikä on vähän nurinkurista, mutta minähän tätä haluan. Karhu toki miettii niitä omalta osaltaan, kun saa mahdollisuuden edes hetken ajatella mitään. Palailen ajatusten kanssa myöhemmin, jos ehdin. Tänään viedään lapset sirkukseen, se aiheuttaa lievää täpinää taloudessa.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Aamupäivän surffailu





















 Yksinkertaista ja kaunista.

Onnekas kuumana




Uuuh! Käyn koko ajan niin kuumana, etten tiedä miten päin olisin. Loppuisi tämä piina.
Illalla odotin miestä jo aika malttamattomana, koska viimeaikoina Karhulla on ollut melkein joka ilta töiden jälkeen jotain tärkeää hoidettavaa. Olimme molemmat melko väsyneitä, nälkäisiä emmekä jaksaneet edes laittaa ruokaa.
Istuksimme ja juttelimme päivän asioista, ja tapahtumista. Meillä on pieni kasvihuone sisällä, ja koska Karhu joutuu tulemaan ja menemään töiden takia miten sattuu, on minun muistettava valot ja vesien tarkastus aamulla ja illalla. Kerroin ylpeänä miten olin hoitanut kaiken ajallaan, vaikkei Karhu ollut muistanut sanoa mitään myöhäisestä illastaan. Sain tyytyväisen hymyn ja kehut "hyvin tehty". Tällä kertaa kuukautiskivut eivät ole olleet kovia *puun koputus*, mutta ikävä paine ja turvotus eivät missanneet tätäkään kuuta. Kun sain kehut pyörähti koko sisukseni ympäri! Kohtu ja kaikki siitä alaspäin kiemurtelivat, kuin eivät olisi tienneet olisivatko olleet tuskissaan vai värisseet nautinnosta.
Tämä kiimaisuus oli olemassa jo eilen, ja vaikka mun olisi tehnyt kovasti mieli antaa Karhulle taas rentouttava suihinotto, en oikein tiennyt jaksaisinko sitäkään. Päätin ratkaista asian kysymällä Karhulta haluaako hän minulta tänään palveluksia. Hetken mietittyään Karhu totesi että kiitos rakas, ei tarvitse tänään. Se siitä. Olin ikionnellinen kun kävimme sohvalle ja sain käpertyä Karhun kainaloon, lämpimään. Puhuimme hetken siitä miten hassua se on, että vaikka olen lukenut hellyyden ja läheisyyden tärkeydestä D/s suhteissa, en ole osannut kuvitellakaan että se toimisi näin! Aivan kuin taika, minä kehrään Karhun sylissä ja kerjään silittämistä, kehuja ja rakkautta. Karhulle se sopii.
Näin me aloimme katsomaan elokuvaa, kunnes minä tapani mukaan nukahdin kesken, pakotin itseni hereille sen verran että pääsen sänkyyn ja nukuin oikein hyvät unet.

Miksi ihmeessä nyt sitten nukuttaa niin pirusti? Kirjoitin Karhulle ja vihjailin olevani kovin väsynyt, ja laiska. En tiedä itsekään toivonko vastaukseksi melko tavallista "älä stressaa, kyl se siitä" vai ehkäpä patistusta...
Sitten kai se punnitaan miten tässä käy, kun Karhu oikeasti huomaa alkaa käyttää käskyjä ja sääntöjä. Jos huomaa, tai haluaa. Luulen että haluaa, koska kaikki tähän asti tapahtunut, ja edistys saa Karhunkin hyräilemään tyytyväisyydestä.
Eilen päivällä tullut sähköposti kiitteli aktiivisuuttani DD- asian suhteen, ja pahoitteli kun Karhu ei ole ehtinyt syventymään ajatukseen itse. Posti sanoi myös miten uskomattoman kaunista se on että mä kunnioitan miestä näin, ja se on sille tosi iso asia. Onni onni onni!


tiistai 5. helmikuuta 2013

Ei käy tasan nallekarkit


Mulla alkoi kuukautiset.
Kuukautisten aikana emme harrasta seksiä. No, Karhu nautti illalla kyllä suihinotosta, mutta minä jouduin tyytymään toivomaan että näen oikein pornoa unta. On se toka päivä...
Kuukausittaisiin iloihin kuuluu myös epämääräinen vitutus, kiukkuilu ja epätoivo jota ei helpota Karhun häilyvä rooli perheen päänä. Toivottavasti illalla voidaan taas jutella, se on iloni kun muutakaan ei saa.

Näihin tunnelmiin...



















oh...

Yökyöpeli

Kaikki, varsinkin nuorempien lasten, vanhemmat tietävät miten hankala on välillä sovittaa lapsia ja seksielämää yhteen. Kun haluttaa, ne on hereillä ja kun ne vihdoin nukkuu, saattaa ehkä vielä haluttaa, muttei vaan jaksa.

Onneksi isovanhemmat on olemassa, ja vaikka välimatka on välillä hurja, saamme mekin nauttia sillointällöin kahdenkeskisestä ajasta. Näin kävi edellisenä viikonloppuna, ja viiletimmekin iltaa viettämään heti kun Karhu pääsi töistä. Parin kaverin kanssa söimme tapaksia, ja joimme viiniä ja kyllä meillä oli hauskaa. Pilveäkin meni sen verran, että kun kotiin päästiin, oltiin melko kuitteja. Pah. Niimpä niin. Kun vihdoinkin ollaan kaksin kotona, ollaan molemmat hiprakassa ja kenossa sohvalla.
Ennen nukkumista poltin vielä hyvät savut, jotta unet olisivat taatut mutta toisin kävi.
Heräsin joskus yhden ja kolmen välillä yöllä siihen kun housuihin kiemurteli käsi. Käsi ei aikonut antaa periksi vaan löysi tiensä uniseen haaroväliini ja intoutui vallan perille päästyään. Olin hitusen pihalla, luonnollisesti koska juuri heräsin ja vaivoin tajusin että käteni sidotaan. Karhu nosti narusta roikotten ne pääni taakse, ja sitoi kiinni. Sen verran tajusin kuitenkin että olin aivan märkä samantien.
Karhu ei ollut tässä vaiheessa kuitenkaan miellyttämässä minua ja nosti pikaisesti jalkani nilkoista kiinni pitäen ylös, ylös niin että polvet olivat suunnilleen suussa. Ja sieltä tuli kirpaiseva, ihana läimäys.
Minusta on aivan ihana huomata miten Karhu kiihottuu minua käsitellessään, ja iso huolenaihe onkin, kykeneekkö Karhu kurittamaan minua, ilman että antaakin palkkion samalla ;)
Muutamien läimäyksien jälkeen petti hillintä ja Karhun sormet etsivät makoisia paikkojani, samalla kun toinen käsivarsi piti jalkani aloillaan. Kun sormi työntyi sisääni, tuntui kuin repeäisin nautinnosta mutta ovela nalle oli ajatellut muuta.

Mainitsin vihasuhteeni spermaan. Toinen asia jota en ole koskaan sietänyt, on niinkin tavallinen asia kuin peppuun naiminen. Ylipäätänsä sinne koskeminen on ollut minulla aivan hirveän vaikeaa, eikä sitä olekaan tehty. Yhdesti, tai kahdesti on kokeiltu, mutta jätetty sikseen kun en vain pidä siitä.
Olen houkutellut Karhua näihin leikkeihin mm. tällä asialla; "sittenhän sä voisit kouluttaa mua, ja saisit peppuunkin halutessas" ja niimpä tämäkin vinkki johti tositoimiin ja huomasin pian sormien siirtyvän takaosastolle. Tällä kertaa se ei kuitenkaan häirinnyt minua.
Vaikka Karhu ei ole ihan vielä täysillä alistajan roolissa, olen minä yrittänyt ottaa alistuvan roolin omakseni, ja se toimii hyvin pitkälti jo ajatuksen voimalla.
Kun en mieti "mitä se nyt tekee?!?" "mä en tykkää tosta!!" tai jotain muuta vastaavaa, niin ei minulla olekaan mitään ongelmaa! Pääasia on että Karhu haluaa sitä ja tekee niinkuin haluaa. Itseasiassa kun Karhu selkeästi ilokseen työsti minua sohvalla, unissani, sidottuna ja avuttomana, huomasin että osaan nauttia hyvinkin paljon.
Karhun sormet tahdistivat hengitykseni, liikkuivat edestakaisin, sievässä pienessä liikkeessä ja aloin olla todella pihalla. Huohotin kuin hullu, kiimassa ja yhtäkkiä sormet katosivat. Jalat auki vauhdilla ja Karhun kalu työntyi jo sisääni. Ei taakse. Ei vielä!
Karhu tyydytti itsensä minuun ja päästi minut sitten vapaaksi jotta voin kömpiä sänkyyn peiton alle. Kiitos kulta.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Hipit ja DD

On aika mielenkiintoista koittaa keksiä, miten perinteinen tai vähän sovellettukaan DD suhde toimisi tällaisilla hipeillä. (DD= Domestic discipline/kotikuri lisää: täältä tai vaikka täältä) Meillä ei ole sellaisia arvoja ja odotuksia kuin yleensä saa lukea, että pariskunnilla on. Kunnioittava äänensävy, kaunis käytös ja mitä niitä on. Löytyy sääntöjä pukeutumisesta, kotitöistä tai tavoiterajoja vaimon opinnoissa, työssä tai vaikka aikaraja turhalle surffailulle netissä.
Me, tai varsinkaan mies ei ole oikein intoutunut ajatukseen 24/7 DD suhteesta. Mainitsinkin että olen ehdottanut, että tekisimme lyhytaikaisen sopimuksen, jonka avulla voisimme kokeilla, miltä homma tuntuu. Mitä siihen sopimukseen sitetn kirjattaisiin? Mitä minulta voi odottaa, tai pitää odottaa? Tai mitä mieheltä vaaditaan?

Itseasiassa tajusin sen, että miehelle tällainen suhde voi olla aluksi melkolailla vielä jännittävämpi/pelottavampi kuin minulle. Karhu on se, joka on vastuussa. Minusta, ja perheestä. Onhan se aina ollut, ja aina pitänyt meistä huolen, mutta tässä tilanteessa tuo tarkoittaisi jotain vielä paljon enemmän. Minun on saatava tarpeeksi, muttei liikaa sitä mitä minä tarvitsen, ja Karhu tarvitsee kaiken voimansa siihen että opettelee antamaan sen minkä katsoo parhaaksi ja kurittaa minua tarpeen vaatiessa.
Kurittaminen onkin ensimmäinen juttu mihin keskustelut on vähän jäänyt jumittamaan. Vaikka olen maanitellut, ehdottamalla myös että yhdessä sopisimme ne asiat, mistä vaikka minä itse toivoisin saavani selkääni. Henkilökohtaisia tavoitteita jotka tietysti ovat myös yhteiseksi hyväksi. Olen jo etukäteen mielessäni opetellut ajattelemaan, että jos en tee jotain hommaa valmiiksi niin tulee illalla vyöstä, ja ajatus tuntuu houkuttelevalta.
Tosin, en usko että minua alistetaan kovin helposti. Kun tällaisia sopimuksia tehdään, voi olla että löydän itseni hyvinkin nopeasti selittelemästä, kerjäämästä ja söpöstelemästä, ettei tulisi kinkuille. Tässä kohtaan joutuu tajuamaan jälleen miten monisävyinen luottamus voi olla! Minun tarvitsee luottaa siihen ettei mieheni koskaan halua satuttaa, tai tehdä pahaa minulle, ja luotankin. Huomaan että luottaminen siihen, että mies toteuttaa ja vie loppuun sen sopimuksen, onkin ihan eri asia. Minun on tiedettävä että kun Karhu sanoo jotain, niin se on niin. Ja minun on luotettava siihen että kun tarve vaatii, Karhu piiskaa minut.


Minä, tuo ja me.

Meidän ei-tapaamisessa, ja tapaamisessa paukkuu todennäköisyyslukemat rikki. Lähes koko elämämme pyörimme omissa maailmoissamme jotka kietoutuivat samoihin paikkoihin, samoihin ihmisiin ja kiinnostuksen aiheisiin. Tapasimme sattumalta, ja hyvin nopeasti kun rakastuin ja kun tapasimme toisen kerran oli sekin järjetön sattuma, ja homma oli myös sillä selvä. viikonlopun jälkeen elimme yhdessä, muutaman viikon sisään päätimme mennä naimisiin ja muutaman kuukauden jälkeen olimme naimisissa. That's it.

Yhdessä olemme melkolailla toimiva pari. Olemme samaa mieltä kaikesta, tai ainakin päädymme samaan lopputulokseen jos eriäväisyyksiä ilmenee. Rakastamme samoja asioita; hyvää ruoaa, viiniä, pilveä, musiikkia, elokuvia, luontoa jne.
Meillä on kaksi lasta, joiden kanssa arki on aikamoista tarpomista useinkin. Ja toki väsymys ja stressi tekee tehtävänsä ja olemme varsinkin viimeisen puolenvuoden aikana alkaneet riidellä enemmän.

Minä. Olen melko laiska. Minun on hyvin vaikea toteuttaa asioita joita kohtaan en tunne minkäänlaista intohimoa. Kodinhoitajana olen kaukana erinomaisesta ja pitkäjänteisyys on ominaisuus joka uupuu lähes kokonaan.
Olen taiteellinen, käsillä oppiva ja tekevä. Numerot pakenevat päästäni ja keskittyminen heikkoa kun jotain pitäisi tehdä.
Toisaalta tykkään tehdä asioita joista mieheni tulee iloiseksi- ongelma onkin ehkä siinä ettei Karhu vaadi. Päätin juuri nyt kutsua miestä Karhuksi tässä blogissa. Se luo kiva värinää ;)
Pidän itseäni melko kauniina, ja kun pääsen tästä vielä vähän laihtumaan lasten pykäämisen jälkeen niin en näe mitään syytä miksei minua huvittaisi nussia.
Minulla on pari tatuointia, ja lävistyksistä jäljellä yksi.
Toivon että elämme joskus omavaraisesti maalla, ja että tämä rakkaus ei koskaan lakastu, niinkuin on jo meinannut välillä käydä. Toivon että pääsemme tilanteeseen missä Karhu saa sisukseni kuumenemaan yhdellä eleellä tai sanalla.

Karhu. Rauhallinen, rakastava mieheni. Kuten sanottua, olemme hyvin samanlaisia. Karhun taustaan kuuluu enemmän rokkimeininkiä, kun minun enemmän reggaeta. Karhu on seurustellut paljon, "juhlinut" paljon ja pettänyt tyttöystäviään. Kun tapasimme jätti hän juuri juopon naisen joka oli piinannut sitä yhteiselämää jo hyvän aikaa. Toisaalta Karhu on aina tehnyt töitä. Mitä tahansa töitä ja sen mitä pitää, ja onkin aivan selvää että halu pitää huolta perheestä ja vaimosta on siellä, ja hyvin pinnallakin. Ehkäpä opimme yhdessä että ainoa tapa tehdä niin on pitää vaimo kurissa.

Olen ehdottanut Karhulle että tekisimme kokeilumielessä sopimuksen, vaikka pariksi viikoksi, missä määrittelisimme mitä odotamme ja haluamme. Ja sitten vain kokeilemme, ikäänkuin roolipelinä, miltä mikäkin tuntuu.
Seksin suhteen toivoisin että etenisimme hiukan nopeammin. Perä kaipaa piiskaa ja olenkin hypistellyt Karhun vanhaa nahkavyötä kutina kupeissani jo monta kertaa.
Haasteena onkin määrittää se mikä on molemmille mukavaa. Siinä kun minä kaipaisin jo kyyneliä tirisemään silmäkulmasta, ja tiukkaa otetta kun pyristelen karkuun, on Karhu selkeästi varovaisempi. Toivon että mitä selkeämmin asia puidaan, sen lähemmäksi tavoitetta päästään. Ehkä sopimuksen tekeminen selkeyttää miehellekin sitä roolia mihin pitäisi astua.

Käytä mua

spämmäyspäivityksiä varastosta.

Ensimmäisten piiskauskokeilujen jälkeen olin taivaissa! Koko olotilani oli muuttunut, ja tunsin lämmintä tyytyväisyyttä kaiken aikaa.
Videoita katsellessa yksi käsite on kostuttanut pöksyjäni erityisesti; käyttäminen.
Niimpä eräänä iltana, kun olin edelleen himokas, mutta mieheni väsynyt vinkkasin, että voithan sitä laittaa minut ottamaan suihin. Mies hymyili hetken, ja totesi "niimpä!"
Luulin että juttu jäi vitsiksi ja olemme menossa nukkumaan, kun mieheni palasi keittiöön, läimäisi minua perseelle ja painoi minut olkapäistä polvilleen. Olin ehdottoman valmis tekemään mitä vain jo tässä vaiheessa, ja miehen kalu nenän edessä tuntui yhtäkkiä maailman tavoiteltavimmalta asialta! Tiukasti tukasta kiinni pitäen mieheni ohjasi pituutensa suuhuni ja nautti  hetken antamastani käsittelystä. Sitten ote niskasta tiukkeni ja huomasin että on turha yrittää enää juuri mitään. Mies liikutti minua, ja itseään ja nai minua himokkaasti suuhun. Kun hän viimein tuli, panikoin hiukan. Sperma. Tuo viholliseni aikojen läpi. En koskaan ole ottanut sitä kasvoilleni, en suuhuni saati että nielisin sitä. Vihaan sitä! Nyt mies purkautui lähes suoraan kurkkuuni, ja vaikka olisin voinut kovemmin pyristellä, en tehnyt niin. Vasta kun ensimäiset pisarat valuivat kurkkuuni, vetäisin suuni pois, ja annoin loppujen valua leukaa pitkin. Olin silti kuin pilvessä, ja kun mies talutti minut makkariin, sängylle ja antoi minulle kielensä, ja sormensa, sain ihanan orgasmin.

Myöhemmin mies kertoi että on oikein onnellinen tästä käänteestä suhteessamme. Näkee minut kuulemma aivan uudessa valossa, aivan uskomattoman seksikkäänä.

Käyttäminen. Haluan että mies ottaa minut. Haluan että hän kokeilee, koskettelee ja kiduttaa minua, koska hän haluaa ja voi.  En halua että minulta kysytään mistä pidän, mitä haluan.. En saa orgasmia rakastellessa, enkä kiihotu miehestä joka kerjää seksiä madellen, koiranpentukatseella ja miettien "mitähän se tahtoo".

Minä saan orgasmin paremmin esimerkiksi näin


Pala taustaa

Olin ehkä 21- tai 22- vuotias, kun minulla oli miesystävä, tai suhde.. Muistin yhtäkkiä että mies puhui jonkin verran entisestä tyttöystävästään, jonka kanssa oli harrastanut melko rajua s/m seksiä. Kyllähän se minunkin kanssa yritti pieniä juttuja, sitoi minut kiinnikin, mutta ei juttu ottanut tuulta alleen. Ei sillä etten olisi pitänyt siitä, vaan olin raukka aivan täysin pihalla! En mä ollut koskaan edes ajatellut mitään sellaista, joten olisin kaivannut kunnon ohjausta ja keskustelua. Seksin suhteen olen aina ollut avoin, ja utelias. Olisin varmaan ollut täydellinen orja silloin, tehden kaiken mitä käsketään ja nauttinut siitä.
Mutta koska emme olleet lainkaan kartalla toistemme toiveista ja haluista, jäi suhde ikäänkuin luonnostaan taakse, ja olempa kuullut miehen haukkuvan minut frigidiksi :D

Jälkeenpäin ajatellen.. toisaalta harmittaa ihan tosissaan. Jos asia silloin olisi sujunut, ja olisimme puhuneet asiasta enemmän, ei koskaan tiedä mitä olisin oppinut elämästä ja itsestäni. Olisin jättänyt monta typerää juttua varmasti tekemättä, mutta toisaalta olisin kai tehnyt jokusen toisen typerän jutun niiden tilalle..

Eka kerta

Miksihän minua pitää piiskata? Tiedän vain että pitää. Luin sen perhanan kirjan, 50 shades of Grey. Siis huono kirja, paska oikeastaan. Mutta jäipä vaan kaivelemaan sen verran että käännyin pätevämmän tiedonlähteen puoleen, eli nettiin.
Katselin kuvia, videoita ja luin luin luin. Aloin lukemaan DD asioista, Taken in hand kiinnosti. Ja sattuihan se vielä niin että aloin tutkimaan asioita juuri kun kuukautiset olivat loppumaisillaan. Siinä vaiheessa kun sain suuni auki, ja kerrottua miehelleni tästä tarpeesta, oli se jo ihan sietämätön!
Onneksi mies ei ollenkaan pahastunut ajatuksesta, ja samana iltana jo sain maistiaiset persuksilleni. Vaikka sanoin miehelle, että haluan kyllä oikein piiskaa, kunnolla, niin jäi tietysti ensimmäinen kerta hyvin varovaiseksi. Tosin mies kiihottui tilanteesta niin että otti minut rajusti takaapäin, mikä oli loistavaa! Eikä kielen tarvinnut monesti pyörähtää klitoriksen ympärillä kun sain upean orgasmin.
Kuukautisten jälkeen olin tietysti kyltymätön, ja koska mies oli sairastellut jo jonkin aikaa, eikä näin ollut kovin innokas millään saralla, sain minä kärsiä hirvittävästä kiimasta, jota yritin helpottaa tutkimalla lisää ja katsomalla lisää kuvia ja videoita.

Meidän puuhastelu ei vielä todellakaan tyydytä minua. Vaikka mies tykkää kovin sitoa käteni, ja kohdella minua rajustikin, niin minä haluan sen rajan yli. Haluan tulla alistetuksi, satutetuksi. Haluan ehdottoman auktoriteetin suojelukseen, edes välillä.

Tästä se lähtee. Toivottavasti.