torstai 30. toukokuuta 2013

ei lisättävää

Viikonloppuna kun meille oli tulossa vieraita, olin ahkeroinut keittiössä jo tunteja ja Karhu oli suihkun jälkeen valinnut vaatteeni. Näin tällä kertaa, ei mikään pysyvä käytäntö.
Kun odottelimme vieraita ja laitoimme viimeisiä juttuja paikoilleen, Karhu katseli minua ja vitsaili että tekisi kyllä mieli nussia vielä. Naureskelin vain, lapsetkin olivat kotona ja kaikki valmista syöminkeihin. Kuitenkin viisitoista minuuttia ennen kuin kaverit astelivat ovesta sisään, talutti Karhu minut vessaan, komensi kädet seinää vasten ja pylly nätisti ulospäin. Onneksi kostuin nopeasti tilanteen "vaarallisuudesta", joten ei haitannut vaikkei liukkari ollut etsiskelystä huolimatta käsillä. Karhu tuli sisääni, nussi minua rajusti ja ilmeisen tyydyttävästi, koska tulikin nopeasti. Sitten jäin siistimään itseni, kun Karhu menikin jo vastaanottamaan vieraitamme.

Ilta oli erittäin leppoisa.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

plaaplaaplaa

Tetris se taas kirjoitteli, ja osui asiaan. (no joo, toi taas meni joskus huhtikuussa, mut mä nyt olen vähän pihalla)
Meillä kun on nimenomaan tämän arkialistumisen, arkisääntöjen, käytöksen ja kaiken kanssa tilanne sotkunen ku tortilla ja mietin että varmasti myös meillä iso osa ongelmista johtuu nimenomaan epämääräisyydestä, epätietoisuus siitä mitä oikeastaan pitäisi tehdä johtaa siihen ettei kukaan tee mitään. Olen pitänyt itsestäänselvästi suurinta osaa kotitöistä minun hommanani. Minä olen kotiäiti ja vaimo, ja minun tehtäväni on katsoa että kotona kaikki rullaa kivasti.
Silti meille on molemmille selvää etten mitenkään selviä koko taloudenhoidosta yksinäni, tai lastenhoidosta ja Karhun on tarkoitus tehdä oma osansa, oli se nyt sitten mikä oli. Sepä se!
Listan tekeminen tähänkin asiaan voisi tuoda selkyyttä ja intoa selvitä päivän läpi. Meillä on jo lista johon minun pitäisi merkata päivän syömiset, sekä lista joka kertoo mitä lihaskuntoharjoituksia minun viikkooni kuuluu. Lista kotitöistä sopisi vallan hienosti siihen rivin jatkoksi. Periaatteessa Karhu kyllä on tietoinen niistä muutamista asioista mitä hänen iltaansa kuuluu. Se että toteutuuko ne kovin hyvin, onkin eri asia.

Niin paljon kuin aina välillä kadehdin herra Huun ottamaa asennetta ja aloitteellisuutta rangaistus- ja kurinpitoasioissa, niin samalla hiukan jännitän sitä päivää kun nämä kaikki asiat asettuvat Karhuun. Miten suhtaudun jos Karhu keksii joku päivä laittaa minut tekemään rangaistukseksi ikäviä töitä tai vastaavaa.. Ymmärrän täysin miten se voisi toimia, mutta pelkään ettei minun luontoni annakaan periksi. Se että Karhu itse on melko lepsu kotitöissä, ja itse unohtelee omia velvollisuuksiaan, ei tietysti auta tässä mitenkään. Miten minun voi odottaa kunnioittavan kaveria joka vaatii minulta kaikenlaista, mutta hoitaa omat hommansa vasemmalla kädellä, jos muistaa?
Iso ongelma vallan luovuttamisessa on myös se, että minun on vaikea välillä hyväksyä Karhun toimintatapoja. Tämä tulee esiin varsinkin lastenkasvatusasioissa, joissa pidän täysin selvänä että minulla on sanani sanottavana, oli suhteemme minkälainen hyvänsä. Karhun täystyisi kuunnella, hyväksyä ja ottaa huomioon minun mielipiteeni, kuitenkaan "menettämättä kasvojaan", ja Karhu ei ole tässä vielä kovin hyvä. Toisaalta, asia saattaa joskus olla myös niin että Karhu todella on oikeassa, vaikken minä sitä näe ja tämän epävarman valtatilanteen takia minun turvan tukkiminen vaatisi hyvin varman ja tiukan otteen, mihin ei siis olla päästy. Päädymme siis toimimaan miten sattuu, ja riitelemään vielä siitäkin. Sellainen täytyy lopettaa, ja muutaman illan mutinan ja kiertelyn jälkeen psyykkaan itseni tänään puhumaan tästä asiasta niin, että toivottavasti päädymme sopimaan kokeeksi määräajan jolloin luovutan kaiken päätäntävallan Karhulle, ja annan luvan taltuttaa puuskani hänen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Myös aikaisemmin pohtimani ylläpitopiiskaus pitäisi ottaa käyttöön, mutta sen käytännön asiat jätän Karhun päätettäväksi ja kerron sitten siitä erikseen.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Uusi on/off- sääntö

Ongelma tämän säännön kanssa on se ettemme kummatkaan ole ihan varmoja toimiiko se minulle. Harrastin ennen aika kovaa liikuntaa, kamppailulajia, mutta ulkomaille muuton jälkeen se jäi, enkä ole kovinkaan paljon kuntoillut. Kuitenkin kun lopetin viljan syömisen (joo, lopetin ja lopetin..) olen laihtunut aika hurjasti ja olisi aika vähän tehdä jotain, ihan vain kun olisi kiva näyttää vielä vähän paremmalta ja terveemmältä.
Karhu päätti että teemme joka aamu yhden lihasharjoituksen, yleensä punnerruksia tai vatsalihaksia. Aluksi minua joutui muistuttelemaan, mutta lopulta Karhu sai tarpeekseen ja päätti toteuttaa rangaistuksen vaikka kuinka kitisin että minua piti vielä muistutella.
Tässä kohtaan sain maisiaiset hampunvarresta. Huolellisen läpsimisen jälkeen sain muutaman iskun nylonvyöstä ja sitten hirvittävät sivallukset pitkällä ohuella oksalla! AU!
Se oli ensimmäinen kerta kun olin kyynelissä, ja todella valitin. Me olemme kuitenkin sopineet turvasanan, Karhu omaksi varmuudekseen, minä siksi että Karhu tietäisi että kestän kyllä, vaikka valitan.

Pian tulin kuitenkin kipeäksi, ja kuntoilu oli tietysti pois laskuista. Sen jälkeen on terveys ollut vähän sitä sun tätä, ja kaikki tuollainen on unohtunut, kunnes asiasta taas keskusteltiin eräs ilta. Esitin että minulle tuollainen joka-aamuinen tapa ei ehkä sovi ja jäimme miettimään miten asia ratkaistaan. Nyt päätin että ehdotan jonkinlaista viikottaista ohjelmaa, jolloin sovittuna päivänä Karhu tarkastaisi että tietty määrä lihaskuntoilua on tullut täyteen viikon aikana. Ehkä sitä kannattaisi kokeilla.

Odotan kovasti valtasuhteen kehittymistä, vaikka nykyään tiedostan paremmin ettei kaikki voi tapahtua niin nopeasti, ja olen maltillisempikin. Karhu on vahvistanut valtaansa, ja itsevarmuuttaan hurjasti pienillä asioilla, joista ehdottomasti paras on se tieto, että hänellä on lupa kajota vaimoonsa milloin vain, ja miten vain. Voin pyytää että jos nyt ei, mutta se on vain pyyntö joka otetaan huomioon mutta yleensä ohitetaan.
Siinä missä tuo tieto vahvistaa Karhun miehisyyttä, se myös tekee kutaa minun itsetunnolleni. Seksiä harrastetaan aivan valtavasti enemmän kuin ennen, ja nyt tiedän että Karhu haluaa minua. Haluaa minut, ja kovasti. Mies joka joutuu vonkaamaan, ei ole itsevarma, ei hymyile ja kehu vaimoaan tätä katsellessa, eikä tartu omistavasti naiseensa ihan vain koska nyt tekee mieli vähän puristella tissejä. Mutta koska Karhu tietää että olen käytettävissä, hän voi hekumoida ajatuksesta kaikessa rauhassa ja jättää asian vaikka siihen, tietäen että jos kohta tekeekin mieli, niin siinä se leikkikalu on.
Leikkikalu.. yksi asia minkä Karhu on laittanut minut sanomaan kun olen sidottu, piiskattu ja nussittu "kenen leikkikalu sä olet?" ja minun kuuluu vastata "sun kulta, oon sun leikkikalu" se saa Karhun murisemaan villisti ja nussimaan niin kovaa että jos en olisi kiinni sidottu lentäisin sängyltä!

Wohoo!

Voisi muutaman kuukauden odotuksen jälkeen kuvitella että netti tosiaan toimii. Mutta ei. Se ei toimi edelleenkään. Nyt tutun lähdettyä matkoille, minulla on kuitenkin mahdollisuus istua omassa rauhassani kun käyn kukkia kastelemassa.

Kaikenlaista on tapahtunut. Kuten taisin mainita, itse matkalta tullessani heräsin lyödäkseni silmäni katosta riippuvaan ketjuun. Tässä ketjussa olen pariin kertaan riippunut, noin testimielessä kun Karhu innostui opettelemaan erilaisia sidontoja, ja on siinä tullut saatua vähän piiskaakin.
Karhu yllätti minut muutamaan kertaan töistä tullessaan punomillaan kahleilla. Sain kaulapannan, ja oikein kätevät käsi/nilkkakahleet, jotka voi pikalukolla kiinnittää muihin naruihin tai koukkuihin. Askartelipa tuo myös floggerin, mutta niin pehmeästä narusta, että se toimii lähinnä lämmittelynä ennen sitä kämmentä!

Varsinainen arkipäivään kuuluva DD on todella hakusessa vielä. Minun mielialat kimpoilee, Karhu on edelleen hiukan epävarma ja koko elämäntilanne hiukan sotii sellaista ajatusta vastaan että se mies alkaisi todenteolla kurittamaan. Kun minä kiukuttelen, aistin liiankin selkeästi Karhun mietteet. "onko tämä nyt tilanne kun voi napata niskatukasta kiinni ja tukkia muijan suu..?" En ole itsekään varman kannattaisiko se, siinä mielentilassa kun yleensä noissa epämääräisissä kiukku/ahdistuspuuskissani olen, voi hyvin olla että tempaisisin turpaan jos minuun kajoaisi. Toisaalta minua kiukuttaa lisää se, ettei Karhu tee sitä kertakaikkista stoppia touhulle, koska se ahdistaa minuakin, vaikka silloin ajattelen tietysti että haluan vain olla kiukkuinen, aina ja ikuisesti, eikä muu edes kiinnosta.
Ehdotinkin Karhulle, että voisimme unohtaa paineet sellaisista "oikeista" tilanteista vielä, ja Karhu voisi alkaa harjoitella vähän turhemmilla, leikkimielisemmillä asioilla. Pienillä määräyksillä, muuten vain kovistelulla.. Jälleen kerran yhdessä huomasimme, että kumpikin odotti starttia juoksuun, ennen  kuin edes harkitsi kävelemistä!

Seksin puolella voisi sanoa että ongelmat ovat lähes kaikonneet. Karhu ottaa tarpeensa mukaan, kiinnosti minua tai ei. Pariin kertaan olen vetoamalla ja kerjäämällä saanut pidettyä rauhani, mutta yleensä päädyn vähintään tekemään käsityön Karhun puolesta.
Viljakiellosta pidetään kiinni, vaikka minä ihmeenkin itsepäisesti sorrun vähän väliä sämpylälle, tai johonkin muuhun typerään. Salaisuutena olen pitänyt vain pari ihan pikkuruista juttua, ja muuten kiltisti tunnustanut retkahdukseni. Karhu on pitänyt kiinni siitä, että kun minä syön viljaa, niin se nussii mua pyllyyn. Ja todella tekee sen niin että minä en siitä juuri kostu. Yksi näistä kerroista oli, kun äitini vei lapset mukanaan ja jäimme kaksin kotiin. Tiesin että Karhu muisti muutaman päivän takaisen herkutteluretkeni, mutta ajattelin olevani vielä turvassa kuukautisteni takia. Sepä oli väärin ajateltu. Hyvin pian sen jälkeen kun ovi lasten perässä sulkeutui, olin keittiön pöydän päällä ja edellämainittu floggeri lämmitteli pakaroita. En kuitenkaan saanut kovin pahasti piiskaa, ja sitä ihmetellessä alkoi Karhu laskea housujani vielä alemmas! "kulta ei.." käsi yritti pitää pikkareista kiinni, mutta vangittiin hyvin pikaisesta pöytää vasten.
"mitä mä teen, kun sä syöt viljaa?" "nussit mua pyllyyn.." ja olin varmaan niin alistettu kuin tähän asti olen ollut.

En kuitenkaan niin alistettu, ettenkö olisi ihan pian ottanut ja kapinoinut oikei urakalla lisää. Olemme käyneet tapaksilla yhdessäkin, ja tietystikään silloin en vilkaisekkaan patonkiin päin, jos sitä pöytään tuodaan. Pari kertaa himo on ollut kuitenkin valtava, ja olen alkanut näkertää leivänpalaa. Ensimmäisellä kerralla pari tiukkaa katsetta Karhulta sai minut jättämään puuhani kesken, mutta toisella kerralla pienessä huppelissa nappasin patonginpalan, ja söin sen leveästi hymyillen ihan Karhun edessä. Olisittepa nähneet sen ilmeen!
Sen kerran jälkeen oli peppupano sen verran totinen, että taitaa jäädä luvattomat sämpylät vähäksi aikaa.
Ehkä.

Olen kirjoitellut koneelle päiväkirjaa, joten laitan niitä tässä vaihtelevaan tahtiin, eli päivämäärät tulee olemaan mitä sattuu.. se ei häiritse ehkä muita kuin minua, mutta voinhan merkitä ne tekstit jotenkin. Toivon kyllä todella että kotinetti alkaisi toimia. Olen harkinnut postaavani kuvan tai pari Karhun hienoista sidonnoista, kunhan saan erityistuntomerkkini niistä tyydyttävästi häivytettyä.

Nyt mulla on tunti aikaa kahlata läpi kaikkia blogitekstejä joita en ole kolmeen kuukauteen lukenut! Heissan!