Hyvä kysymys

Tetris kyseli tuossa kommenteissa että nautinko DD suhteesta, ja alistumisesta. Hyvä kysymys.

Vastaus on monimuotoinen, enkä nyt todella ehdi syventyä asiaan sen enempää, mutta koen että olisi hyvä itse kullekin, joka tätä lukee, selvittää että kyllä. Minä halusin DD suhteen, ja haluan. Nautin niistä osista mitkä meillä toimi. Mutta se, että asiassa on niin monia epäselviä kohtia, epäselviä tilanteita ja ei tilanteita lainkaan, ei tee nautittavaa suhdetta. Haluan alistua. Minun tarvitsee alistua. Se että kuinka paljon nautin siitä, vaihtelee varmasti aivan hirveästi, tilanteesta riippuen mutta minun mielestäni se kuuluu asiaan. Kun haluaa jotain hyvää, saa väkisin jotain ikävää kylkiäisenä, ok.

Uskoisin että alamme toden teolla keskustella asiasta vasta tässä pian.. kun rauhoitumme. Karhu tarvitsi aikaa koota itsensä, ja ajatuksensa. Mutta molemmat kaipaavat DDtä elämään, se on selvä. Se miten homma saadaan, jää nähtäväksi.

Toivottavasti meidän nettikin alkaa pian ihan oikeasti toimimaan, jotta pääsen itsekin työstämään asioita enemmän. Minä tarvitsen tietoa, kokemuksia ja höpinää oman pääni jäsentämiseen ja tällä hetkellä sitä ei ole, koska netti ei ole toiminut.

Onneksi tuli kesä, ja perheen kesken on helppo tehdä kivoja asioita, jotka rentouttavat ilmapiiriä. Keskitytään siihen nyt, ja jatketaan niinkuin parhaalta tuntuu.

Sekaisin suhteesta

Meillä on ollut rankkaa. Meidän viimeinen vuosi, puolitoista vuotta on ollut älytöntä taistelua, jopa ihan elämisestä. Elämisestä täällä, yhdessä, lasten kanssa... Jossain vaiheessa, vuodenvaihteen aikoihin kaikki otti veronsa todella rankimman kautta. Kaikki hajosi, riitoja oli jatkuvasti ja minä ajattelin että olisi helpompaa olla yksin, kolmistaan, ilman Karhua. Kuitenkin ajatuskin siitä että Karhu olisi poissa, ei tässä, on niin pelottava, ja järkyttävä etten oikeastaan edes kykene menemään siinä skeemassa kovin pitkälle. Se sattuu.

DD, D/s ja tämä pelleily toi pelastuksen tilanteeseen, josta tuskin olisi meidän "perinteisillä" keinoilla kovin hienosti selvitty. Joo, olemme erityisen hyviä kommunikoimaan, ja hoitamaan suhdettamme mutta joskus asiat vaan ovat niin perseellään että tavan keinot ei riitä.
Nyt tämä on vaan todella mennyt niin pelleilyksi, etten tiedä onnistuuko tämä sittenkään, tämäkään? Hoidimme hommat viimeviikolla aivan todella huolellisesti päin helvettiä. Tilanne oli naurettaava, kyse siitä suunnilleen sanoinko puhelimessa sitä ja tätä, vai kuuliko Karhu väärin.. Eikä itse asia ollut edes mihinkään suuntaan tärkeä, mutta siitä saatiin aikaan kinastelu. Oikein todella ärsyttävä nahistelu jonka päätteksi painelin koiran kanssa ulos. Palatessani olin rauhoittunut, ja halusin pyytää anteeksi omasta puolestani, halusin että Karhukin olisi huomannut että tilannne on älytön, tullut vastaan ja olisimme jatkaneet iltaa mukavissa merkeissä. Karhu ei kuitenkaan ollut mukana tilanteessa, ja ilmeisesti miehetkin voivat tuntea typeriä, pikkumaisia "mutta kun minä haluan että minulta pyydetään anteeksi sillai toisella tavalla" tunteita. Niimpä Karhu kävi mykkäkouluun, ja minä tietysti olin pettynyt ja vihainen. Aloin ihmetellä hiljaisuutta, ja rehellisesti sanoien todella odotin että Karhu tulisi istumaan, ja asia todella selvitettäisiin vielä, mutta Karhupa oli kömpinyt marttyyrina sänkyyn ja jopa nukahtanut sinne, mikä aiheutti minussa niin suuren kuohauksen että minun itsehillintäni katosi jäljettömiin. Karhu oli herätetty ja nyt ikäänkuin vihainen minulle jostakin, mitä en tajunnut ja alkoi ärisemään mm. siitä että herätin hänet. Tämä kaikki johti siihen että makuuhuoneen pukeutumistuoli lensi seinää päin, jonka jälkeen poistuin parvekkeelle itkemään.

(tiedoksi tässä kohtaa, että tällainen toiminta meillä ei ole todellakaan tavallista, vaan tässä meni kaikki tunteet ja olotilat hyvin pahasti yli. Tämä EI ole kotikuria, eikä mitään muutakaan missä olisi mitään järkeä)
Unisessa hätääntyneessä tilassaan Karhu tempaisi parvekkeen oven auki ja kävi kimppuuni. Siis todella kävi kimppuuni. Tarkoitus oli käyttää niitä keinoja, mistä on puhuttu; ottaa tukasta kiinni ja lopettaa kiukkuilu, mutta tällä kertaa meni moni asia pahasti vinoon. Ensinnäkin, empä usko että MITÄÄN näistä asioista pitäisi tehdä vihaisena. Varsinkaan unisen sekaisena vihaisena. Toisekseen kävi juuri niinkuin olen pelännyt, että minun kohdallani tilanne oli mennyt jo ohi sen pisteen kun DD keinoja voi vielä käyttää, ja kun Karhu otti tukastani kiinni, sekosin totaalisesti.

Pari hetkeä tässä on liian sekavaa ja älytöntä kuvailtavaksi. Sanon vain että meteli oli aivan kamala, ja mikä hirveintä siihen heräsi isompi lapsi joka tietysti pelkäsi aivan järkyttävästi. Seuraavaksi Karhu jollain omituisella järjellään  ajatteli että hänen pitäisi lähteä pois. Sekosin siitä vain lisää, ja sitten kimpussa olikin naapurit ja poliisi. Voi luoja mikä häpeä, suru ja vitutus! Miten VOI mennä kaikki niin pieleen??

No, hommat tietysti rauhottui, poliisit lähti, naapuri toivotti parempaa illan jatkoa ja koska minä en vaan lakannut itkemästä, Karhu antoi minulle rauhottavat ja katsoi että alan nukkumaan. Pari seuraavaa päivää elin sumussa, välillä itkien, välillä raivoten.. Koko elämä tuntui menneen palasiksi hetkessä. Riidan aikana, tai lopussa todettiin vihaisena ja katkerana että tämä oli sitten tässä. DD ei ole tässä perheessä ja se teki minut vielä surullisemmaksi ja itkin vain lisää. Entä jos en halua muunlaista suhdetta? Oliko tämä silloin tässä koko liitto?

Nyt kaikki on hyllyllä. Tuntuu että jopa minun tunteet ovat jäähyllä, jossain säilössä odottamassa että pääsen johonkin lopputulokseen... Riita on jokseenkin unohdettu, ja rakastamme toisiamme niinkuin ennen. Tavallinen arki jatkuu, mutta suhteen laatu on yksi iso kysymysmerkki. Puhuimme lyhyesti parin illan jälkeen aiheesta, ja myös Karhu väittää edelleen haluavansa sitä, mihin olemme pyrkineet, mutta minua pelottaa ajatus siitä että jatkamme epämääräistä eloamme "vähän niinkuin" DD pari, mutta ei kuitenkaan...
Pahinta on, että nyt olen jo nähnyt, että alan pyristelemään Karhun käsistä, heti kun se jonkinlaisen otteen saa. Karhu on takuulla hämmentynyt, koska minä en tee sitä tahallani, en selkeästi kapinoiden tai mitään muuta konkreettista, vaan minun kapinointi on kiertelevää, manipuloivaa ja epämääräistä. Pyristelin jo viljansyöntirangaistuksesta, jonka MINÄ halusin. MINÄ en halua syödä viljaa ja MINÄ halusin rangaistuksen joka todella pistäisi minut ajattelemaan haluanko syödä sitä pirun sämpylää. Tiedän että jonkun korvaan peppupanorangaistus, jonka aikana saatan itkeä tms. voi kuulostaa pahalta. Ja ehkä asiaa pitäisi vielä miettiä. Mutta todellisuudessa kyse on vain siitä, että minä tajusin että rangaistus todella tulee joka kerta, ja minäpä en siitä tykkääkään. Tapahtui juuri se, mikä pitikin, mutta minä aloin vaikeaksi, koska en saakaan sitä mitä haluan. Aina.

Jälleen kerran olemme selvitystilanteessa ja pakostikin mietin, että todellako minä haluan DD suhteen? Miksi? Entä jos Karhu vain ei ole sellainen? Jos se ei onnistu, onnistuuko koko suhde?

Helvetti. Ei oikein muuta osaa sanoa.

Hetkiä

Hajottaa, hajottaa. Päässä sinkoilee kaikki mahdolliset ajatukset yhtäaikaa, eikä mitään. Rintaa puristaa ja pitäisi alkaa huokailemaan, hengittämään enemmän. Paniikki, ahdistus.
Silloin toivon että kaikki vaan menisi pois. Olisin pehmeässä, lämpimässä eikä minulla olisi mitään ajateltavaa, huolehdittavaa tai tehtävää.

Yleensä mietin, ennen kuin päädyn kuvailtuun tilaan, että tämä pitäisi pysäyttää nyt. Jonkun pitäisi sanoa, että kiukuttelu loppu tähän, mene tekemään asiaa x.  Sillä selvä.
Harmi vaan, luulen ettei se Karhun mielestä ole niin yksinkertaista. Raja on niin hienon hieno, milloin putoan siihen hysteeriseen tilaan, että ei enää kannata.

---

Se hiton patongin pala! Se oli vain pieni pala, enkä aikonut tunnustaa, mutta tunnustin kuitenkin. halusin rangaistuksen, koska itseänikin alkaa ottamaan pannuun kyvyttömyyteni vastustaa yhtä hiton leipää!
Me ei vaan tiedetty vielä miten pahasti mun pää oli ehtinyt vinksahtaa, ja kun aika tuli, mutristelin ja mökötin.
"käypä hakemassa liukkari sieltä makkarista ja tule tähän istumaan" Karhu tokaisi ja osoitteli eteensä lattialle. Marisin, ja vääntäydyin paikalle. Karhun ideana oli, niinkuin joskus aikaisemminkin, että joudun itse hoitamana isoimman osan rangaistuksesta. Levittelin liukkaria Karhun kalulle, enkä vielä aavistanut ollenkaan, että kun saan käskyn kiivetä syliin, ja Karhu työntyy sisääni repeäisin itkemään holtittomasti. Tällä kertaa turvasana tuli noin viiteen kertaan heti. Tajusin etten kestä nyt. Karhu nosti minut viereensä, kainaloon ja silitteli  ja suuteli rauhan takaisin. Hitto että tuntui kurjalta vielä sauraavana päivänäkin. Asiasta tullaan vielä käymään syvällisempi keskustelu.

---

Parin päivän sekoilun jälkeen palautimme lääkitykseni entiselleen, ja totesimme että olisi parasta kokeilla toisenlaista lähestymistapaa niiden alasajamiseen. Kuten aina, kun elimistöni on saanut lääkkeensä, ei minussa näy merkkiäkään mistään hulluudesta tai ongelmista.
Melkoinen väsymys kuitenkin piinasi viikonlopun yli, edellisviikon huonot yöunet, ylimääräiset työt ja lääkesekoilu otti veronsa ja Karhu onnistui loukkaantumaan minulle. En tiedä oikein mitä tapahtui, mutta siitä olosta ei nalle päässyt eroon millään. Olisin ollut iltasella halukas vähän leikkimään, mutta Karhu nappasikin käteni pois "ei onnistu enää" (Karhu oli käskenyt itseasiassa minun valmistautua iltaan)
Yritin niellä sen että minut torjuttiin, sen että Karhu on loukkaantunut minulle, ilman järjellistä syytä vieläpä.. no, hetken patoamisen ja järkeilyn jälkeen laskeuduin sohvalta lattialle, painoin pääni Karhun syliin ja jatkoin television katselua silitellen kättä tai jalkaa. Meni pari minuuttia kun oikeasti tunsin Karhun sulavan ja lämpenevän.
Niin katselimme telkkaria, Karhu silitellen minun päätäni ja minä nauttien mieheni jaloissa, turvassa.

Päätöksiä

PMS jyllää taas. (itseasiassa voisin blogista katsella kiertoni vaiheita, kun itse olen joka kerta yhtä järkyttynyt tajutessani että minulla alkaa pian kuukautiset)
Mies on tehnyt päätöksiä. Ilmeisesti sai nyt tarpeekseen kaikesta epävakaudesta. Kaikki toimii aina minun mielialojeni mukaan, eikä se nyt loppujen lopuksi oikein käy.

Saan selkeämmät ohjeet, säännöt ja käskyt. Karhu pitää tarkemmin silmällä tekemisiäni, ja päättää puolestani että pystyn johonkin, vaikka minun pitääkin keräillä itseni että voin edes ajatella jonkin jutun tekemistä, tai jonnekin menemistä. Näin kävi jo tänään. Minun oli tarkoitus tavata tuttu aamupäivällä kirjastossa, ja hoitaa muitakin asioita. Kun minä ryvin itsesäälissä ja vaikeroin elämää, Karhu päätti että kirjastoon menen, ja sillä selvä. Aivan sama saanko muuta tehtyä.
Se oli hyvä päätös. Taivas ei tippunut, seinät ei kaatunut ja kaikki pyörii radallaan edelleen. Sen lisäksi minulla oli oikein mukava päivä.

Päätin itse että sain leikisti ohjeistuksen viettää netissä 15min. ei enempää. Muuten jään tähän naurettavan pitkäksi aikaa lueskelemaan, tai pelaamaan jotain typeriä pelejä.
Että se oli sit siinä!

Ai, ystävällinen nettiväki ilmoitti, että nyt ei onnaa. Meille on nyt sovittu asennus jollekin syyskuun päivälle... voi olla että ollaan vaihdettu firmaa siihen mennessä.

ihmetys

Tapahtui sinä iltana, kun Karhu sanoi että tänään ehdottomasti ei sitten puuhailla mitään. Sänkyyn mars, ja unta palloon.
Ihan oikeasti minä en tällä kertaa tehnyt mitään! En muista miten hommat sai alkunsa, mutta jostain syystä Karhu oli kovin innoissaan alapääni kimpussa. Olin saanut jo pari pientä orgasmia siinä vaiheessa kun Karhu alkoi tyydyttää itseään, minulla siis. Ensin Karhu istui päälläni, niin että saattoi leikkiä rinnoillani ja laittaa kalunsa suuhuni, kun mieli teki.
Jossan vaiheessa luulen että Karhu nussi minua myös. Pani takaapäin, ja jatkoi leikkiään. Päädyimme niinkutsuttuun kuusysiin, minun suuni tukevasti tukittuna Karhun kalulla. Olin melko tukalassa tilanteessa, kädet Karhun jalkojen alla jumissa, ja todella väsynyt. Lisäksi alapääni uusi eheämpi tuntoaisti sai minut jatkuvasti roikkumaan orgasmin laidalla kun Karhu piti hauskaa, kielellä ja sormilla.
En ole ihan varma kauan kaikki kesti, mutta ensimmäiset kyyneleet vierähtivät poskilta, kun sain toisen läpsäyksen poskelle. Ensin Karhu vain lopetti minun käsittelyn kun unohdin imeä, tai työstää, mutta sitten sain läimäyksen, jos kalu luiskahti suustani tai lakkasin tekemästä mitään. Sain varmaan orgasmin, tai kaksi. Pilluni oli todella käytetty, tiesin että jos kohta ei hellitetä, on mulla seuraavana päivänä oltava tosi pehmoiset pöksyt.
Ihme että sen imemisen sitten voi unohtaa niin helposti, että niitä läpsyjä sateli, ja jossain vaiheessa aloin käydä hitusen epätoivoiseksi.. en tykkää tästä enää, ei tää olekaan hauskaa.. 
Pidin kuitenkin suuni kiinni, tai siis auki, mutta en sanonut mitään vaikka turvasana pyöri aivan kielen päällä pitkän aikaa. Loppujen lopuksi, kun sain läimäyksen, itkin jo kuin pieni lapsi, mutta vieläkään en sanonut sitä sanaa joka olisi lopettanut koko touhun siihen paikkaan. Oli jokin muukin asia mistä aloin itkemään, mutta en muista mitä tapahtui.. Ikuisuuden jälkeen Karhu oli taas päälläni niin että saattoi naida minua rintojen väliin, ja käskeä imemään. Sitten tuli käsky pitää suu auki, kieli ulkona. Ou nou... Niin Karhu tuli kasvoilleni, ja vaikka hän selkeästi ainakin vähän väisteli tulemasta suoraan suuhuni, ei siltä tietysti voinut välttyä.
Makasin siinä silmät puristettuna tiukasti kiinni, suu auki kunnes Karhu ystävällisesti heitti pyyhkeen kasvoilleni.

Ja kun sain vapauden kääntyä, valita asentoni, käperryin vielä nyyhkyttävänä myttynä sängyn laitaan. Tiesin että olisi ehdottoman tärkeää, että Karhu hoitaa minua, hellii ja lämmittää, mutta olisin halunnut työntää hänet vain pois ja itkeä. Tajusin kuitenkin pyytää että jos Karhu voisi vain kutitella ja silitellä selkääni vähän aikaa, ja sain sen. Ilmeisesti se riitti koska en myöhemmin, tai seuraavana aamuna tuntenut mitään huonoja fiiliksiä mistään, päin vastoin. Vähän pistää ihmettelemään välillä, että olenkohan aivan terve.. mutta no. Ketä kiinnostaa, kun hommat toimii vai mitä?

Pakkorako

Meillä oli oikein mukava viikonloppu. Matkasimme perheen kera toiseen kylään, kävimme rannalla ja jäätelöllä. Illalla lapset saivat valvoa pitkään ja nautimme vihdoinkin lämpimistä öistä terassilla.
Miksi, oi miksi s itten sunnuntai aamuna minä herään valmiiksi masentuneena, ahdistuneena, kiukkuisena ja itkuisena? En tiedä.
Kaikki oli vaikeaa, ja toivoin tietysti Karhulta sitä oikeanlaista huomiota, mutta ihana Karhu on niin juurtunut tapoihin, ajatukseen että vaimolle pitää olla kiltti, ettei se oikein ottanut tuulta alleen koko juttu. Sain halauksia, lämpöä ja luvan lepäillä. Mutta mikään ei auta silloin kun tuollainen kenkkuilu iskee päälle. Salaa toivoin että Karhu olisi kiskonut minut tukasta vaikka vessaan, ja käskenyt siivota sen, sillä aikaa kun hän käy lasten kanssa jätskillä ja kaupassa.
Mutta ei, lähdimme ulos kahville, juuri sillä tuntemuksella että piristetään nyt vaimoa, tehdään jotain kivaa.. mutta koko homma repesi totaalisesti käsistä siinä vaiheessa kun istuimme kahvilassa. Ihan mikä tahansa syy kelpasi itkun aiheeksi, ja kiukunpuuskaan, enkä oikein enää kyennyt tekemään mitään. Lopulta minä kävelin itkuisin silmin kotiin, ja Karhu lähti kauppaan.

Kotona pyörin, ahdistuin ja koitin pähkäillä miksi hitossa minulla on näin vaikea pää! Karhu oli kotiin tullessaan edelleen kiltti ja välittävä, mutta onneksi antoi minulle käskyn levätä. "tämä on sitten käsky, nyt et stressaa vaan teet mitä ikinä saa olon tuntumaan paremmalta". Selvä. Se helpotti aivan mielettömästi. Vain se että Karhu käski. Myöhemmin puhuminen onnistui tas paremmin ja minä yritin ilmaista tunteitani. Karhu ei ihan oikeasti ollut huomannut, ettei kiltti ja lämpöinen lähestymistapa tällä kertaa oikein toiminut, vaan päinvastoin, vain buustasi minun kenkkuiluani. Yritin mutista tukkaotteista, ja käskyistä. Selitin että tarvitsen sitä tiukemmat rajat ja ohjeet, mitä enempi levällään oma pääni on. Karhu ymmärtää kyllä, mutta on se varmasti ihan kauhean vaikeaa..
Sovimme kuitenkin että heti maanantaina hoidetaan hommat kuntoon niin, etten huku töihin heti. Ja sen jälkeen Karhu tekee minulle aikataulun, ja ohjeet miten toimin päivät kun hän on poissa.

Illalla, kun olimme menossa nukkumaan, Karhu oli tehnyt selväksi ettei tänään olisi luvassa mitään kivoja leikkejä. Kuitenkin, kun minä keksin peilata tissejäni puhelimella, sain Karhun pian seurakseni ja molemmat kävivät kierroksilla kun isot kädet leipoivat rintojani. Pian sainkin käskyn pyörähtää vatsalleni, ja pitää kädet selän takana. Sain kunnon läimäyksiä, ja välillä sormet sisääni. Tässä vaiheessa jo minulla vain humisi päässä, niin erityisen hyvältä se tuntui.
Kun Karhu alkoi nussia minua tajusin viimeistään että tämä ihan oikeasti tuntuu paljon paremmalta kuin ennen, olin lähestulkoon laukeamassa ihan koko ajan. Toki Karhu huomasi myös tilani ja kiihottui itse entistä enemmän, ja ajan päästä kun Karhu tuli sisääni, jäin roikkumaan taas/edelleen aivan orgasmin reunalle, ja henkäilin hädissäni "kulta saanko kädellä, kädellä kulta!" Karhu vapautti käteni, ja hyväilin itseäni samalla kun Karhu vielä oli sisälläni. Tajusin kuitenkin pian että enhän minä kykene tyydyttämään itseäni toisen katsellessa, ja melkein itkien totesin, että en pysty.

Karhu nappasi minua niskasta yhdellä kädellä, toinen jalka toisen käden päällä ja toinen toisen jalkani päällä ja alkoi työstää minua sormillaan. Sain puhuttelun siitä, ettei ole minun asiani itkeä pystynkö vai en, vaan Karhu puuhaa leikkikalunsa kanssa niin kuin huvittaa ja niin kauan kuin huvittaa, ja antaa minulle orgasmini jos antaa. Ei mennyt kauan kun sain mielettömän ison, ja mahtavan orgasmin.

Tilanne oli niin mukava, etten viitsinyt korjata, että oikeastaan tarkoitin etten pysty käsittelemään itseäni orgasmiin, toisen katsellessa.
Karhu tietää että laukeaminen on minulle joskus stressin aihe, ja olen sitä mieltä ettei tämä kerta olisi paremmin voinut mennä.
Jälkeenpäin tulimme siihen tulokseen, että mielialalääkitys todella vaikuttaa rankasti seksuaaliseen halukkuuteen, ja orgasmin saamiseen. Luultavasti minusta tuntuu kaikki paremmalta nyt, kun lääkitystä ollaan ajamassa alas. Ei huono. Toivotaan että pääkin kestää!

Aidan toisel puolen

Olemme vitsailleet joskus hiukan siitä että kenen kanssa haluaisimme harrastaa seksiä, joku tutuista on yleensä sääntö. Bongailemme myös monesti kauniita, seksikkäitä ihmisiä. Olen huomannut että useammin miehiä kuin naisia.
Viimeaikoina olen saanut nauttia entistä enemmän miesten katseista, maireista tervehdyksistä ja sen sellaisesta, ja olen itsekin alkanut kiinnittää huomiota missä kuljen ja keneen saatan törmätä. Kylällä on pari sellaista miestä, jotka saavat minut hyrräämään vain sillä että tiedän heidän katseleva perääni, ja yksi mieletön  Nallekarhu jonka perään itse jätän haikeita katseita. Vanhempi komea mies, harmaantuneine partoineen ja ponihäntineen ajaa customprätkällä.. HUH!
Fantasioin monesti siitä että Karhu päättää lainata, tai vuokrata minua. Päiväunissani Karhu taluttaa minut hiuksista näytille, sidottuna ja silmät peitettynä ja alkaa esitellä leikkikaluaan kuumana käyvälle miesvieraalle. Välillä fantasioin kiihkeästä vaniljaseksistä nuorempien kalskeiden rantapoikien kanssa...
Toisissa, yhtälailla kosteissa, haaveissani minulla on seuranani toinen nainen,  myös subi. Ehkä toinen master mukana, ja he Karhun kanssa leikkivät meillä, ja laittavat meidät leikkimään toisillamme.

Osasta fantasioistani olemme vitsailleet, jutelleetkin, mutta en tiedä laisinkaan mikä Karhun todellinen asenne asiaan on. Ennen kuin menimme naimisiin, minä myin itseäni suomessa, Karhu tietää sen, ja välillä se jopa kiihottaa häntä. Voisin kuvitella että Karhu voisi nopeammin hyväksyä toisen naisen kanssa pelehtimisen kuin toisen miehen, ja tavallaan ymmärränkin sen.
Olen väläytellyt näitä fantasia-asioita viimeaikoina enemmän Karhulle, ja ehkä hakenut tavallaan lupaa niihin. Nimittäin minun fantasioissani minulla pitää olla aina Karhun lupa, että saan tehdä mitään toisen ihmisen kanssa ja se vähän pilaa tunnelmaa. En yksinkertaisesti kykene kuvittelemaan itseäni ihan vaan pettämässä Karhua, selän takana ilman lupaa! Vaikka ajatus spontaanisti tapahtuvasta himon purkauksesta vaikka ravintolan tarjoilijan kanssa saa minut märäksi välittömästi, en kykene viemään skeemaa loppuun.

Ylilojaali? Karhun mielestä se on söpöä.
Hauskaa että se on söpöä, ja hauskaa että asiasta edes jotenkin kyetään puhumaan, mutta missä vaiheessa vitsi voisi muuttua totisemmaksi? Ja miten ihmeessä me ikinä löydetään täältä ihminen joka leikkiin lähtee? Miten ihmeessä kukaan mies antaa vaimonsa käydä nussimassa toista miestä?

Näillä mietteilleillä perrheretkelle! Mukavaa viikonloppua!