Olo on toisaalta vallan mainio. Pyrähdin suomeen tytön kanssa lomalle, ja tietysti on aivan ihanaa nähdä ystäviä ja tuttuja piiiiitkästä aikaa.
Toisaalta olen kaipuussa, ahdistuksessa ja hämmennyksessä.
Ikävöin Karhua, ja perheen pienimpiä. Tietysti. Mutta ikävöin myös blogia ja DD-maailman pohtimista, opettelua ja toteuttamista. Muutto, ja kaikki lieveilmiöt aiheutti jonkinlaisen "tauon" kaikessa. Se ärsyttää hirveästi, vaikkei meiltä voi oikein vielä odottaa, että nämä hommat toimisi luonnostaan, saati sitten erikoisissa tilanteissa ja kriiseissä.
Kärsin myös hyvän aikaa haluttomuudesta seksin suhteen, mikä otti päähän aivan armottomasti. Onneksi Karhu otti kuitenkin nautintonsa sinäkin aikana, ja olen saanut pidettyä jonkinlaisen alistumisen tunteen säilytettyä, vaikka suhteen kaikki muut osat paukkuu liitoksistaan. Tai ei suhde, mutta se suhteen dynamiikka.
Jälleen riideltiin, taas puhuttiin ja sain tokaistua Karhulle että olet kuule ihan vähän liian saamaton kaveri. Karhu myönsi asian muitta mutkitta, ja niimpä pääsemme toivottavasti seuraavaksi työstämään sitäkin asiaa. Edelleen luottamus on hakusessa. Enkä siis missään nimessä tarkoita etten ylipäätänsä luottaisi Karhuun. Luottaisin Karhulle henkeni. Mutta en tiskejä.
maanantai 25. maaliskuuta 2013
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Muuttopuuhissa
Voi voi, ja oi voi. Meille tuli nopea muutto.
Asunto missä asuimme oli aivan kertakaikkisen mätä, ja teki meidät hyvin kipeäksi. Oletamme että homeella oli oma osuutensa myös mielialoissamme, niin aikuisten kuin lastenkin.
Nyt on puhdas ja viihtyisä asunto, ja kun vielä netti ehtii perässä niin kyllä kelpaa!
Tämän blogin aihe on luonnollisesti erityisen lähellä sydäntäni, ja huomasin tässä hetken nettipimennossa todella kaipaavani niin omaa blogiani, kuin myös uusia tuttavuuksia joita olen alkanut seuraamaan niin tiiviisti. Kuten nyt nuo sivussa näkyvät, joista erityisesti Blondin ja Tetriksen kirjoitukset. Eli terveiset täältä, äiteen ruokapäydästä ja koneelta. Palaan innolla heti kun mahdollista!
Pus pus!
Asunto missä asuimme oli aivan kertakaikkisen mätä, ja teki meidät hyvin kipeäksi. Oletamme että homeella oli oma osuutensa myös mielialoissamme, niin aikuisten kuin lastenkin.
Nyt on puhdas ja viihtyisä asunto, ja kun vielä netti ehtii perässä niin kyllä kelpaa!
Tämän blogin aihe on luonnollisesti erityisen lähellä sydäntäni, ja huomasin tässä hetken nettipimennossa todella kaipaavani niin omaa blogiani, kuin myös uusia tuttavuuksia joita olen alkanut seuraamaan niin tiiviisti. Kuten nyt nuo sivussa näkyvät, joista erityisesti Blondin ja Tetriksen kirjoitukset. Eli terveiset täältä, äiteen ruokapäydästä ja koneelta. Palaan innolla heti kun mahdollista!
Pus pus!
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Ehkä tää tästä...
Olen hengissä! Kuukautiset tulivat, toivat vatsakrampit ja helpottuneen olon. Kyllä naisena olo vaan on kauheaa välillä!
Tämän viimeisen kriisin tiimoilla ollaan tietysti käyty läpi yhtä jos toista, meidän suhteesta, DDstä, ja erityisesti kaikesta mikä on mennyt pieleen. Harmillista, mutta joskus varsin hyödyllistä. Ja selitys on jälleen melko yksinkertainen; epävarmuus. Mä en ihan tarkalleen tiedä, mikä meiltä/mieheltä on mennyt ohi, mutta huomasin että se kiukku kasaantui taas, ja kohdistui nimenomaan mieheen. Vaikka Karhu koitti hienosti pitää yllä kulissia, oli raukkaparka aivan täysin pihalla minun mielialojeni kanssa, ja minä vaistoan sen. Koska Karhu yrittää olla näyttämättä epävarmuuttaan, ja väsymystään, esiintyy se eri tavoilla ja minä tulkitsen sen välinpitämättömyydeksi, kylmyydeksi ja sen sellaiseksi.
Yksi päivä kirjoitin Karhulle töihin "unohdetaan koko DD paska, aivan turhaa.."
Kun siitä ei avautunut keskustelua muutamaan päivään, oletin tietysti että näin sitten on. Perhana! Kaikkien tunnemylläköiden keskellä yritin hahmottaa elämää eteenpäin, niin kuin se oli tähänkin asti mennyt, ja ajatus kuvotti minua. Viimein uskalsin kysyä Karhulta, näinkö me unohdamme sitten koko jutun? Saimme avattua keskustelun, kerroin luottamusulastani ja Karhu puhui hämmennyksestään kun ei tiedä miten pitäisi milloinkin toimia. Tämähän kertoo vain siitä että minä en kykene heittämään kontrollia pois. Olen pelottava pirttihirmu, ja Karhu toteuttaa niitä minun fantasioitani. YÖK!
Karhu haluaisi kyllä yrittää ja opetella, mutta mihin tämä päätyy, jos se ei vaan tule luonnostaan? Jostain syystä mulla on hirvittävän hyvä ihmistutka, ja mä kyllä haistan pienenkin epävarmuuden, huomaan jokaisen pienen "virheen" ja sitten kasaan kiukkua ja pahaa mieltä ja se taas vääjäämättä johtaa konflikteihin. Minun tämän hetken mielenlaatuni tietäen ne eivät ole toivottavia!
What to do, what to do..?
En tiedä. On ehkä julmaa, ja jotenkin lapsellista sanoa, mutta tämä ei tule onnistumaan ennen kuin Karhu ottaa paikkansa. Mä en selvästikään aio ojentaa ohjaksia kumartaen, enkä ole vakuuttunut siitä että tulen olemaan tyytyväinen, joten ohjakset on otettava ja minut on tehtävä tyytyväiseksi, halusin sitä tai en.
Ajattelen että tarvitsemme selkeämmät säännöt. Rajat. Rajojen rikkomisesta tarvitsemme selkeät rangaistukset, niin ettei niitä tarvitse keksiä ja yrittää pitää mielenkiintoisina, se luo vaan turhia paineita. Piiskaus muuttukoon piiskaukseksi, ja jos ei siitä mulle nautintoa heru, niin sehän on voi voi. Ymmärrän että se on Karhullekin hankalaa, mutta selkeä systeemi helpottaa niin paljon taakkaa että luulisin että homma lähtisi paremmin käyntiin. Ymmärrän myös, että Karhu on ajatellut tämän olevan sellaista "puolivakavaa", kuitenkin vähän kivaa, mutta siitä on nyt luovuttava kokonaan.
Seuraavaksi aion perehtyä "ylläpitopiiskauksiin" (maintenance spanking) joita DD-piirien pariskunnat nayttävät suosivan. Tarvitsen syyn, ja ajatuksen kaiken taakse, ja vaikka olisin tietysti iloinen säännöllisistä piiskauksista, en oikein tiedä niiden varsinaista funktiota. Kyllähän se varmasti on helpompi pitää yllä sitä alistumisen tilaa säännöllisillä muistutuksilla, kuin niin että ukko arpoo, milloin sitä piiskaa pitäisi antaa, ja vaimo ihmettelee että tapahtuukohan tässä joskus jotakin?
Tämän viimeisen kriisin tiimoilla ollaan tietysti käyty läpi yhtä jos toista, meidän suhteesta, DDstä, ja erityisesti kaikesta mikä on mennyt pieleen. Harmillista, mutta joskus varsin hyödyllistä. Ja selitys on jälleen melko yksinkertainen; epävarmuus. Mä en ihan tarkalleen tiedä, mikä meiltä/mieheltä on mennyt ohi, mutta huomasin että se kiukku kasaantui taas, ja kohdistui nimenomaan mieheen. Vaikka Karhu koitti hienosti pitää yllä kulissia, oli raukkaparka aivan täysin pihalla minun mielialojeni kanssa, ja minä vaistoan sen. Koska Karhu yrittää olla näyttämättä epävarmuuttaan, ja väsymystään, esiintyy se eri tavoilla ja minä tulkitsen sen välinpitämättömyydeksi, kylmyydeksi ja sen sellaiseksi.
Yksi päivä kirjoitin Karhulle töihin "unohdetaan koko DD paska, aivan turhaa.."
Kun siitä ei avautunut keskustelua muutamaan päivään, oletin tietysti että näin sitten on. Perhana! Kaikkien tunnemylläköiden keskellä yritin hahmottaa elämää eteenpäin, niin kuin se oli tähänkin asti mennyt, ja ajatus kuvotti minua. Viimein uskalsin kysyä Karhulta, näinkö me unohdamme sitten koko jutun? Saimme avattua keskustelun, kerroin luottamusulastani ja Karhu puhui hämmennyksestään kun ei tiedä miten pitäisi milloinkin toimia. Tämähän kertoo vain siitä että minä en kykene heittämään kontrollia pois. Olen pelottava pirttihirmu, ja Karhu toteuttaa niitä minun fantasioitani. YÖK!
Karhu haluaisi kyllä yrittää ja opetella, mutta mihin tämä päätyy, jos se ei vaan tule luonnostaan? Jostain syystä mulla on hirvittävän hyvä ihmistutka, ja mä kyllä haistan pienenkin epävarmuuden, huomaan jokaisen pienen "virheen" ja sitten kasaan kiukkua ja pahaa mieltä ja se taas vääjäämättä johtaa konflikteihin. Minun tämän hetken mielenlaatuni tietäen ne eivät ole toivottavia!
What to do, what to do..?
En tiedä. On ehkä julmaa, ja jotenkin lapsellista sanoa, mutta tämä ei tule onnistumaan ennen kuin Karhu ottaa paikkansa. Mä en selvästikään aio ojentaa ohjaksia kumartaen, enkä ole vakuuttunut siitä että tulen olemaan tyytyväinen, joten ohjakset on otettava ja minut on tehtävä tyytyväiseksi, halusin sitä tai en.
Ajattelen että tarvitsemme selkeämmät säännöt. Rajat. Rajojen rikkomisesta tarvitsemme selkeät rangaistukset, niin ettei niitä tarvitse keksiä ja yrittää pitää mielenkiintoisina, se luo vaan turhia paineita. Piiskaus muuttukoon piiskaukseksi, ja jos ei siitä mulle nautintoa heru, niin sehän on voi voi. Ymmärrän että se on Karhullekin hankalaa, mutta selkeä systeemi helpottaa niin paljon taakkaa että luulisin että homma lähtisi paremmin käyntiin. Ymmärrän myös, että Karhu on ajatellut tämän olevan sellaista "puolivakavaa", kuitenkin vähän kivaa, mutta siitä on nyt luovuttava kokonaan.
Seuraavaksi aion perehtyä "ylläpitopiiskauksiin" (maintenance spanking) joita DD-piirien pariskunnat nayttävät suosivan. Tarvitsen syyn, ja ajatuksen kaiken taakse, ja vaikka olisin tietysti iloinen säännöllisistä piiskauksista, en oikein tiedä niiden varsinaista funktiota. Kyllähän se varmasti on helpompi pitää yllä sitä alistumisen tilaa säännöllisillä muistutuksilla, kuin niin että ukko arpoo, milloin sitä piiskaa pitäisi antaa, ja vaimo ihmettelee että tapahtuukohan tässä joskus jotakin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)