Olen hengissä! Kuukautiset tulivat, toivat vatsakrampit ja helpottuneen olon. Kyllä naisena olo vaan on kauheaa välillä!
Tämän viimeisen kriisin tiimoilla ollaan tietysti käyty läpi yhtä jos toista, meidän suhteesta, DDstä, ja erityisesti kaikesta mikä on mennyt pieleen. Harmillista, mutta joskus varsin hyödyllistä. Ja selitys on jälleen melko yksinkertainen; epävarmuus. Mä en ihan tarkalleen tiedä, mikä meiltä/mieheltä on mennyt ohi, mutta huomasin että se kiukku kasaantui taas, ja kohdistui nimenomaan mieheen. Vaikka Karhu koitti hienosti pitää yllä kulissia, oli raukkaparka aivan täysin pihalla minun mielialojeni kanssa, ja minä vaistoan sen. Koska Karhu yrittää olla näyttämättä epävarmuuttaan, ja väsymystään, esiintyy se eri tavoilla ja minä tulkitsen sen välinpitämättömyydeksi, kylmyydeksi ja sen sellaiseksi.
Yksi päivä kirjoitin Karhulle töihin "unohdetaan koko DD paska, aivan turhaa.."
Kun siitä ei avautunut keskustelua muutamaan päivään, oletin tietysti että näin sitten on. Perhana! Kaikkien tunnemylläköiden keskellä yritin hahmottaa elämää eteenpäin, niin kuin se oli tähänkin asti mennyt, ja ajatus kuvotti minua. Viimein uskalsin kysyä Karhulta, näinkö me unohdamme sitten koko jutun? Saimme avattua keskustelun, kerroin luottamusulastani ja Karhu puhui hämmennyksestään kun ei tiedä miten pitäisi milloinkin toimia. Tämähän kertoo vain siitä että minä en kykene heittämään kontrollia pois. Olen pelottava pirttihirmu, ja Karhu toteuttaa niitä minun fantasioitani. YÖK!
Karhu haluaisi kyllä yrittää ja opetella, mutta mihin tämä päätyy, jos se ei vaan tule luonnostaan? Jostain syystä mulla on hirvittävän hyvä ihmistutka, ja mä kyllä haistan pienenkin epävarmuuden, huomaan jokaisen pienen "virheen" ja sitten kasaan kiukkua ja pahaa mieltä ja se taas vääjäämättä johtaa konflikteihin. Minun tämän hetken mielenlaatuni tietäen ne eivät ole toivottavia!
What to do, what to do..?
En tiedä. On ehkä julmaa, ja jotenkin lapsellista sanoa, mutta tämä ei tule onnistumaan ennen kuin Karhu ottaa paikkansa. Mä en selvästikään aio ojentaa ohjaksia kumartaen, enkä ole vakuuttunut siitä että tulen olemaan tyytyväinen, joten ohjakset on otettava ja minut on tehtävä tyytyväiseksi, halusin sitä tai en.
Ajattelen että tarvitsemme selkeämmät säännöt. Rajat. Rajojen rikkomisesta tarvitsemme selkeät rangaistukset, niin ettei niitä tarvitse keksiä ja yrittää pitää mielenkiintoisina, se luo vaan turhia paineita. Piiskaus muuttukoon piiskaukseksi, ja jos ei siitä mulle nautintoa heru, niin sehän on voi voi. Ymmärrän että se on Karhullekin hankalaa, mutta selkeä systeemi helpottaa niin paljon taakkaa että luulisin että homma lähtisi paremmin käyntiin. Ymmärrän myös, että Karhu on ajatellut tämän olevan sellaista "puolivakavaa", kuitenkin vähän kivaa, mutta siitä on nyt luovuttava kokonaan.
Seuraavaksi aion perehtyä "ylläpitopiiskauksiin" (maintenance spanking) joita DD-piirien pariskunnat nayttävät suosivan. Tarvitsen syyn, ja ajatuksen kaiken taakse, ja vaikka olisin tietysti iloinen säännöllisistä piiskauksista, en oikein tiedä niiden varsinaista funktiota. Kyllähän se varmasti on helpompi pitää yllä sitä alistumisen tilaa säännöllisillä muistutuksilla, kuin niin että ukko arpoo, milloin sitä piiskaa pitäisi antaa, ja vaimo ihmettelee että tapahtuukohan tässä joskus jotakin?
4 kommenttia:
Kiva kuulla sinusta ja teistä taas! Olinkin vaistonnut, että jotain tässä on nyt meneillään. Oli hyvä ja mielenkiintoinen tilannekatsaus.
Ihan tuttuja ongelmia sinällään. Keskustelu tietysti auttaa ja molempien (ei vain sinun) hyvänä ja huonona pitämien asioiden kartoitus DD:tä koskien.
Toinen mikä tuli mieleen... En tiedä hittojakaan, mitä maintainance spanking on, mutta jotain vähän vastaavaa tuli mieleen, kun puhuit että Karhun pitäisi ottaa paikkansa ja sinun kyetä alistumaan. Miten teidän piiskaushetkenne tällä hetkellä? Onko siinä mukana todellista alistumisen tuntua vai onko se enemmänkin semmoista sänkyleikkiä? Onko ollut sidontaa, entä silmät peitettynä? Oletko saanut kokea todellista kipua?
Tätä on vähän hankala sanallistaa kauniin kuuloisesti, mutta haen takaa sitä, että joskus fyysinen kontrollointi ja kivun tuottaminen (sinun tapauksessasi vastaanottaminen kiltisti) edesauttaa alistumisen tunteiden syntyä. En tiedä, miten se dominoivan puolella toimii, mutta meillä Isäntä totesi hiljattain, ettei olisi uskonut pari kk sitten tekevänsä minulle juttuja joita tekee nyt. On edettävä vähitellen.
Vinkki: hommatkaa joku raippa, keppi tai risu, josta irtoaa mukava roimaisu kevyelläkin voimalla. Sellaista on helpompi oppia kunnioittamaan kuin lepsuja välineitä.
Juu, tuo maintenance spanking kuvataan juuri sellaiseksi muistutuspiiskaukseksi. Lueskeltiin vähän, ja yllättäen siihen nyt taas kuului järjetön määrä kaikkea turhaa lätinää, mutta pointti on se roolien vahvistaminen ja se riittää mulle :D
Kiitos vinkistä! Hauskaa kyllä juuri illalla mietittiin tuossa satoa korjatessa että aika mojovia keppejä/risuja saa noista. Hamppu on sitten monikäyttöinen kasvi!
Tetriksen vinkkiä jatkaen:Jos Karhusta on ottamaan paikkansa,hän vie sinut metsään ja saat itse valita vitsasi,sen jälkeen et enää saa valita,vain valittaa..Siis JOS Karhu haluaa/osaa ottaa paikkansa.Onnea matkaan:-)
Piiskaa on testattu, huvitusmielessä. Mutta selväksi tuli että en tahtoisi sitä rangaistusmielessä saadakaan! :D
Tästä lisää myöhemmin!
Lähetä kommentti