Ongelma tämän säännön kanssa on se ettemme kummatkaan ole ihan varmoja toimiiko se minulle. Harrastin ennen aika kovaa liikuntaa, kamppailulajia, mutta ulkomaille muuton jälkeen se jäi, enkä ole kovinkaan paljon kuntoillut. Kuitenkin kun lopetin viljan syömisen (joo, lopetin ja lopetin..) olen laihtunut aika hurjasti ja olisi aika vähän tehdä jotain, ihan vain kun olisi kiva näyttää vielä vähän paremmalta ja terveemmältä.
Karhu päätti että teemme joka aamu yhden lihasharjoituksen, yleensä punnerruksia tai vatsalihaksia. Aluksi minua joutui muistuttelemaan, mutta lopulta Karhu sai tarpeekseen ja päätti toteuttaa rangaistuksen vaikka kuinka kitisin että minua piti vielä muistutella.
Tässä kohtaan sain maisiaiset hampunvarresta. Huolellisen läpsimisen jälkeen sain muutaman iskun nylonvyöstä ja sitten hirvittävät sivallukset pitkällä ohuella oksalla! AU!
Se oli ensimmäinen kerta kun olin kyynelissä, ja todella valitin. Me olemme kuitenkin sopineet turvasanan, Karhu omaksi varmuudekseen, minä siksi että Karhu tietäisi että kestän kyllä, vaikka valitan.
Pian tulin kuitenkin kipeäksi, ja kuntoilu oli tietysti pois laskuista. Sen jälkeen on terveys ollut vähän sitä sun tätä, ja kaikki tuollainen on unohtunut, kunnes asiasta taas keskusteltiin eräs ilta. Esitin että minulle tuollainen joka-aamuinen tapa ei ehkä sovi ja jäimme miettimään miten asia ratkaistaan. Nyt päätin että ehdotan jonkinlaista viikottaista ohjelmaa, jolloin sovittuna päivänä Karhu tarkastaisi että tietty määrä lihaskuntoilua on tullut täyteen viikon aikana. Ehkä sitä kannattaisi kokeilla.
Odotan kovasti valtasuhteen kehittymistä, vaikka nykyään tiedostan paremmin ettei kaikki voi tapahtua niin nopeasti, ja olen maltillisempikin. Karhu on vahvistanut valtaansa, ja itsevarmuuttaan hurjasti pienillä asioilla, joista ehdottomasti paras on se tieto, että hänellä on lupa kajota vaimoonsa milloin vain, ja miten vain. Voin pyytää että jos nyt ei, mutta se on vain pyyntö joka otetaan huomioon mutta yleensä ohitetaan.
Siinä missä tuo tieto vahvistaa Karhun miehisyyttä, se myös tekee kutaa minun itsetunnolleni. Seksiä harrastetaan aivan valtavasti enemmän kuin ennen, ja nyt tiedän että Karhu haluaa minua. Haluaa minut, ja kovasti. Mies joka joutuu vonkaamaan, ei ole itsevarma, ei hymyile ja kehu vaimoaan tätä katsellessa, eikä tartu omistavasti naiseensa ihan vain koska nyt tekee mieli vähän puristella tissejä. Mutta koska Karhu tietää että olen käytettävissä, hän voi hekumoida ajatuksesta kaikessa rauhassa ja jättää asian vaikka siihen, tietäen että jos kohta tekeekin mieli, niin siinä se leikkikalu on.
Leikkikalu.. yksi asia minkä Karhu on laittanut minut sanomaan kun olen sidottu, piiskattu ja nussittu "kenen leikkikalu sä olet?" ja minun kuuluu vastata "sun kulta, oon sun leikkikalu" se saa Karhun murisemaan villisti ja nussimaan niin kovaa että jos en olisi kiinni sidottu lentäisin sängyltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti