Wohoo!

Voisi muutaman kuukauden odotuksen jälkeen kuvitella että netti tosiaan toimii. Mutta ei. Se ei toimi edelleenkään. Nyt tutun lähdettyä matkoille, minulla on kuitenkin mahdollisuus istua omassa rauhassani kun käyn kukkia kastelemassa.

Kaikenlaista on tapahtunut. Kuten taisin mainita, itse matkalta tullessani heräsin lyödäkseni silmäni katosta riippuvaan ketjuun. Tässä ketjussa olen pariin kertaan riippunut, noin testimielessä kun Karhu innostui opettelemaan erilaisia sidontoja, ja on siinä tullut saatua vähän piiskaakin.
Karhu yllätti minut muutamaan kertaan töistä tullessaan punomillaan kahleilla. Sain kaulapannan, ja oikein kätevät käsi/nilkkakahleet, jotka voi pikalukolla kiinnittää muihin naruihin tai koukkuihin. Askartelipa tuo myös floggerin, mutta niin pehmeästä narusta, että se toimii lähinnä lämmittelynä ennen sitä kämmentä!

Varsinainen arkipäivään kuuluva DD on todella hakusessa vielä. Minun mielialat kimpoilee, Karhu on edelleen hiukan epävarma ja koko elämäntilanne hiukan sotii sellaista ajatusta vastaan että se mies alkaisi todenteolla kurittamaan. Kun minä kiukuttelen, aistin liiankin selkeästi Karhun mietteet. "onko tämä nyt tilanne kun voi napata niskatukasta kiinni ja tukkia muijan suu..?" En ole itsekään varman kannattaisiko se, siinä mielentilassa kun yleensä noissa epämääräisissä kiukku/ahdistuspuuskissani olen, voi hyvin olla että tempaisisin turpaan jos minuun kajoaisi. Toisaalta minua kiukuttaa lisää se, ettei Karhu tee sitä kertakaikkista stoppia touhulle, koska se ahdistaa minuakin, vaikka silloin ajattelen tietysti että haluan vain olla kiukkuinen, aina ja ikuisesti, eikä muu edes kiinnosta.
Ehdotinkin Karhulle, että voisimme unohtaa paineet sellaisista "oikeista" tilanteista vielä, ja Karhu voisi alkaa harjoitella vähän turhemmilla, leikkimielisemmillä asioilla. Pienillä määräyksillä, muuten vain kovistelulla.. Jälleen kerran yhdessä huomasimme, että kumpikin odotti starttia juoksuun, ennen  kuin edes harkitsi kävelemistä!

Seksin puolella voisi sanoa että ongelmat ovat lähes kaikonneet. Karhu ottaa tarpeensa mukaan, kiinnosti minua tai ei. Pariin kertaan olen vetoamalla ja kerjäämällä saanut pidettyä rauhani, mutta yleensä päädyn vähintään tekemään käsityön Karhun puolesta.
Viljakiellosta pidetään kiinni, vaikka minä ihmeenkin itsepäisesti sorrun vähän väliä sämpylälle, tai johonkin muuhun typerään. Salaisuutena olen pitänyt vain pari ihan pikkuruista juttua, ja muuten kiltisti tunnustanut retkahdukseni. Karhu on pitänyt kiinni siitä, että kun minä syön viljaa, niin se nussii mua pyllyyn. Ja todella tekee sen niin että minä en siitä juuri kostu. Yksi näistä kerroista oli, kun äitini vei lapset mukanaan ja jäimme kaksin kotiin. Tiesin että Karhu muisti muutaman päivän takaisen herkutteluretkeni, mutta ajattelin olevani vielä turvassa kuukautisteni takia. Sepä oli väärin ajateltu. Hyvin pian sen jälkeen kun ovi lasten perässä sulkeutui, olin keittiön pöydän päällä ja edellämainittu floggeri lämmitteli pakaroita. En kuitenkaan saanut kovin pahasti piiskaa, ja sitä ihmetellessä alkoi Karhu laskea housujani vielä alemmas! "kulta ei.." käsi yritti pitää pikkareista kiinni, mutta vangittiin hyvin pikaisesta pöytää vasten.
"mitä mä teen, kun sä syöt viljaa?" "nussit mua pyllyyn.." ja olin varmaan niin alistettu kuin tähän asti olen ollut.

En kuitenkaan niin alistettu, ettenkö olisi ihan pian ottanut ja kapinoinut oikei urakalla lisää. Olemme käyneet tapaksilla yhdessäkin, ja tietystikään silloin en vilkaisekkaan patonkiin päin, jos sitä pöytään tuodaan. Pari kertaa himo on ollut kuitenkin valtava, ja olen alkanut näkertää leivänpalaa. Ensimmäisellä kerralla pari tiukkaa katsetta Karhulta sai minut jättämään puuhani kesken, mutta toisella kerralla pienessä huppelissa nappasin patonginpalan, ja söin sen leveästi hymyillen ihan Karhun edessä. Olisittepa nähneet sen ilmeen!
Sen kerran jälkeen oli peppupano sen verran totinen, että taitaa jäädä luvattomat sämpylät vähäksi aikaa.
Ehkä.

Olen kirjoitellut koneelle päiväkirjaa, joten laitan niitä tässä vaihtelevaan tahtiin, eli päivämäärät tulee olemaan mitä sattuu.. se ei häiritse ehkä muita kuin minua, mutta voinhan merkitä ne tekstit jotenkin. Toivon kyllä todella että kotinetti alkaisi toimia. Olen harkinnut postaavani kuvan tai pari Karhun hienoista sidonnoista, kunhan saan erityistuntomerkkini niistä tyydyttävästi häivytettyä.

Nyt mulla on tunti aikaa kahlata läpi kaikkia blogitekstejä joita en ole kolmeen kuukauteen lukenut! Heissan!