Pakkorako

Meillä oli oikein mukava viikonloppu. Matkasimme perheen kera toiseen kylään, kävimme rannalla ja jäätelöllä. Illalla lapset saivat valvoa pitkään ja nautimme vihdoinkin lämpimistä öistä terassilla.
Miksi, oi miksi s itten sunnuntai aamuna minä herään valmiiksi masentuneena, ahdistuneena, kiukkuisena ja itkuisena? En tiedä.
Kaikki oli vaikeaa, ja toivoin tietysti Karhulta sitä oikeanlaista huomiota, mutta ihana Karhu on niin juurtunut tapoihin, ajatukseen että vaimolle pitää olla kiltti, ettei se oikein ottanut tuulta alleen koko juttu. Sain halauksia, lämpöä ja luvan lepäillä. Mutta mikään ei auta silloin kun tuollainen kenkkuilu iskee päälle. Salaa toivoin että Karhu olisi kiskonut minut tukasta vaikka vessaan, ja käskenyt siivota sen, sillä aikaa kun hän käy lasten kanssa jätskillä ja kaupassa.
Mutta ei, lähdimme ulos kahville, juuri sillä tuntemuksella että piristetään nyt vaimoa, tehdään jotain kivaa.. mutta koko homma repesi totaalisesti käsistä siinä vaiheessa kun istuimme kahvilassa. Ihan mikä tahansa syy kelpasi itkun aiheeksi, ja kiukunpuuskaan, enkä oikein enää kyennyt tekemään mitään. Lopulta minä kävelin itkuisin silmin kotiin, ja Karhu lähti kauppaan.

Kotona pyörin, ahdistuin ja koitin pähkäillä miksi hitossa minulla on näin vaikea pää! Karhu oli kotiin tullessaan edelleen kiltti ja välittävä, mutta onneksi antoi minulle käskyn levätä. "tämä on sitten käsky, nyt et stressaa vaan teet mitä ikinä saa olon tuntumaan paremmalta". Selvä. Se helpotti aivan mielettömästi. Vain se että Karhu käski. Myöhemmin puhuminen onnistui tas paremmin ja minä yritin ilmaista tunteitani. Karhu ei ihan oikeasti ollut huomannut, ettei kiltti ja lämpöinen lähestymistapa tällä kertaa oikein toiminut, vaan päinvastoin, vain buustasi minun kenkkuiluani. Yritin mutista tukkaotteista, ja käskyistä. Selitin että tarvitsen sitä tiukemmat rajat ja ohjeet, mitä enempi levällään oma pääni on. Karhu ymmärtää kyllä, mutta on se varmasti ihan kauhean vaikeaa..
Sovimme kuitenkin että heti maanantaina hoidetaan hommat kuntoon niin, etten huku töihin heti. Ja sen jälkeen Karhu tekee minulle aikataulun, ja ohjeet miten toimin päivät kun hän on poissa.

Illalla, kun olimme menossa nukkumaan, Karhu oli tehnyt selväksi ettei tänään olisi luvassa mitään kivoja leikkejä. Kuitenkin, kun minä keksin peilata tissejäni puhelimella, sain Karhun pian seurakseni ja molemmat kävivät kierroksilla kun isot kädet leipoivat rintojani. Pian sainkin käskyn pyörähtää vatsalleni, ja pitää kädet selän takana. Sain kunnon läimäyksiä, ja välillä sormet sisääni. Tässä vaiheessa jo minulla vain humisi päässä, niin erityisen hyvältä se tuntui.
Kun Karhu alkoi nussia minua tajusin viimeistään että tämä ihan oikeasti tuntuu paljon paremmalta kuin ennen, olin lähestulkoon laukeamassa ihan koko ajan. Toki Karhu huomasi myös tilani ja kiihottui itse entistä enemmän, ja ajan päästä kun Karhu tuli sisääni, jäin roikkumaan taas/edelleen aivan orgasmin reunalle, ja henkäilin hädissäni "kulta saanko kädellä, kädellä kulta!" Karhu vapautti käteni, ja hyväilin itseäni samalla kun Karhu vielä oli sisälläni. Tajusin kuitenkin pian että enhän minä kykene tyydyttämään itseäni toisen katsellessa, ja melkein itkien totesin, että en pysty.

Karhu nappasi minua niskasta yhdellä kädellä, toinen jalka toisen käden päällä ja toinen toisen jalkani päällä ja alkoi työstää minua sormillaan. Sain puhuttelun siitä, ettei ole minun asiani itkeä pystynkö vai en, vaan Karhu puuhaa leikkikalunsa kanssa niin kuin huvittaa ja niin kauan kuin huvittaa, ja antaa minulle orgasmini jos antaa. Ei mennyt kauan kun sain mielettömän ison, ja mahtavan orgasmin.

Tilanne oli niin mukava, etten viitsinyt korjata, että oikeastaan tarkoitin etten pysty käsittelemään itseäni orgasmiin, toisen katsellessa.
Karhu tietää että laukeaminen on minulle joskus stressin aihe, ja olen sitä mieltä ettei tämä kerta olisi paremmin voinut mennä.
Jälkeenpäin tulimme siihen tulokseen, että mielialalääkitys todella vaikuttaa rankasti seksuaaliseen halukkuuteen, ja orgasmin saamiseen. Luultavasti minusta tuntuu kaikki paremmalta nyt, kun lääkitystä ollaan ajamassa alas. Ei huono. Toivotaan että pääkin kestää!