keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Onnekas kuumana




Uuuh! Käyn koko ajan niin kuumana, etten tiedä miten päin olisin. Loppuisi tämä piina.
Illalla odotin miestä jo aika malttamattomana, koska viimeaikoina Karhulla on ollut melkein joka ilta töiden jälkeen jotain tärkeää hoidettavaa. Olimme molemmat melko väsyneitä, nälkäisiä emmekä jaksaneet edes laittaa ruokaa.
Istuksimme ja juttelimme päivän asioista, ja tapahtumista. Meillä on pieni kasvihuone sisällä, ja koska Karhu joutuu tulemaan ja menemään töiden takia miten sattuu, on minun muistettava valot ja vesien tarkastus aamulla ja illalla. Kerroin ylpeänä miten olin hoitanut kaiken ajallaan, vaikkei Karhu ollut muistanut sanoa mitään myöhäisestä illastaan. Sain tyytyväisen hymyn ja kehut "hyvin tehty". Tällä kertaa kuukautiskivut eivät ole olleet kovia *puun koputus*, mutta ikävä paine ja turvotus eivät missanneet tätäkään kuuta. Kun sain kehut pyörähti koko sisukseni ympäri! Kohtu ja kaikki siitä alaspäin kiemurtelivat, kuin eivät olisi tienneet olisivatko olleet tuskissaan vai värisseet nautinnosta.
Tämä kiimaisuus oli olemassa jo eilen, ja vaikka mun olisi tehnyt kovasti mieli antaa Karhulle taas rentouttava suihinotto, en oikein tiennyt jaksaisinko sitäkään. Päätin ratkaista asian kysymällä Karhulta haluaako hän minulta tänään palveluksia. Hetken mietittyään Karhu totesi että kiitos rakas, ei tarvitse tänään. Se siitä. Olin ikionnellinen kun kävimme sohvalle ja sain käpertyä Karhun kainaloon, lämpimään. Puhuimme hetken siitä miten hassua se on, että vaikka olen lukenut hellyyden ja läheisyyden tärkeydestä D/s suhteissa, en ole osannut kuvitellakaan että se toimisi näin! Aivan kuin taika, minä kehrään Karhun sylissä ja kerjään silittämistä, kehuja ja rakkautta. Karhulle se sopii.
Näin me aloimme katsomaan elokuvaa, kunnes minä tapani mukaan nukahdin kesken, pakotin itseni hereille sen verran että pääsen sänkyyn ja nukuin oikein hyvät unet.

Miksi ihmeessä nyt sitten nukuttaa niin pirusti? Kirjoitin Karhulle ja vihjailin olevani kovin väsynyt, ja laiska. En tiedä itsekään toivonko vastaukseksi melko tavallista "älä stressaa, kyl se siitä" vai ehkäpä patistusta...
Sitten kai se punnitaan miten tässä käy, kun Karhu oikeasti huomaa alkaa käyttää käskyjä ja sääntöjä. Jos huomaa, tai haluaa. Luulen että haluaa, koska kaikki tähän asti tapahtunut, ja edistys saa Karhunkin hyräilemään tyytyväisyydestä.
Eilen päivällä tullut sähköposti kiitteli aktiivisuuttani DD- asian suhteen, ja pahoitteli kun Karhu ei ole ehtinyt syventymään ajatukseen itse. Posti sanoi myös miten uskomattoman kaunista se on että mä kunnioitan miestä näin, ja se on sille tosi iso asia. Onni onni onni!


Ei kommentteja: