Tyytyväinen

Parin päivän järjettömän väsymyksen jälkeen alkaa vähitellen tuntua siltä, ettei ihan kuole kun yrittää jotain tehdä.
Onneksi mieli jaksaa pauhata ja tehdä outoja temppujaan, vaikka ruumis vetelisikin viimeisiään.

Hiukan jo pirteämpänä odotin Karhua kotiin, malttamattomana, koska tiesin että olin ansainnut vähän huomiota. Karhu oli tietysti taas kovin väsynyt, ja jossain vaiheessa aloin tajuamaan, ettei taida olla tulossa minkäänlaista actionia tänään.
Lojuimme sohvalla, minä puolittain Karhun sylissä. Olin jo maininnut että tosiaan alkaisi olla tarvetta pienelle kurinpalautukselle, tai muistutukselle, kun ei noita tilanteita meillä vielä luonnostaan niin ole päivien mittaan. Karhu kaappasi minut syleilyynsä ja totesi, että niinhän hän ajatteli, että jos kutittelisi selkää, ja halisi ohjelmia katsoessa. En vain voinut sille reaktiolle mitään, mutta minä ponkaisin pystyyn naama norsun sillä, ja olin jo itkun partaalla.
"mä en halua mitään vitun kutitusta!" Pienen hämmentyneen hetken jälkeen Karhu otti minua kaulasta, vetäisi pääni vatsansa yli, kylkeään vasten ja katseli minua hetken. Sitten se alkoi hipelöidä rintoja, nännejä ja vaikka olin kiihottunut, olin hiukan pettyneen varuillani. REALLY? hipelöintiä?
Karhu alkoi sitten jutella

"eikös me olla puhuttu tästä, ettei tarvitsisi marista ja vinkua?"
"no en mä nyt niin ole marissut"  Karhun sormet puristivat nänniä kipeästi.
"etkö?" ja sormet tekevät työtä paidan alla, valillä hellästi painaen, välillä nipistellen ja pyöritellen. Voin sanoa etten ole koskaan käynyt niin kuumana rintojen koskettelusta.
Sain pientä puhuttelua ja tätä hoitoa, jokainen kova puristus sattui enemmän ja jos yritin estää, Karhu siirsi käteni tiukasti pois.
"muistaisiko sitä nyt olla vähän kärsivällisempi, eikä marista joka käänteessä?" Vastaus: mmmhhmh! Ja rangaistukseksi pari kunnon nipistystä.
Hetken päästä Karhu sanoi ettei ole aivan varma kuuliko vieläkään vastausta, ja jouduin tunnustamaan ettei kysymys oikein enää ollut mielessä. Toistettuaan kysymyksen, en vieläkään oikein saanut ajatuksia kasaan, ja yritin mutista jotain.
Loppujen lopuksi Karhu sai minut sanomaan "muistan, muistan!" ja hetken rintojen hellittelyn jälkeen olin tiukasti Karhun sylissä, kädet kiedottuna ympärilleni.

Olin hiukan ihmeissäni.  Käsittelyn aikana kiemurtelin, ja nytkyin holtittomasti, pää sekaisin kiimasta, mutta kun Karhu lopetti ja otti minut syliin, en tuntenut itseäni enää niin kiihottuneeksi. Ja vaikka olisi tehnyt mieli kinuta enemmän, seksiä, jätin väliin.
Kysyin kyllä Karhulta, eikö sitä yhtään paneta. Panetti sitä, mutta väsymys vei voiton. Ja vaikka mä mutristelin varmuuden vuoksi vielä hetken aikaa, niin sisältä oli lämmin, tyytyväinen olo.

Karhu tykkäää tisseistä. Ne on sen juttu. Sainkin samalla tuossa tehtäväkseni olla rintaliiveittä ainakin kaksi seuraavaa päivää, kun Karhu tulee kotiin. Olen tohkeissani, kun sain tehtävän ja se osui vielä oikeaan kohtaan. En pidä tissejäni mitenkään kovin upeina, ja ilman rintaliivejä olo on melko outo ja epävarma. Teen tietysti niinkuin Karhu haluaa ja heitän tissarit nurkkaan ennen kello kuutta.