lauantai 9. helmikuuta 2013

Seksuaalisuus perheessä

Siis eihän aikuisten välinen seksi, tai seksuaalisuus kuulu lapsille millään lailla. Eikö se ole itsestään selvää? Blondi ja Peikko kirjoittivat kohtaamistaan ongelmista, johon on vedetty heidän henkilökohtiaset seksuaaliset mieltymykset. Mä en oikein ymmärrä, koska eihän vaniljaparinkaan seksi kuulu lapsille. Miksi ihmeessä se olisi toisin minkään muunlaisissa suhteissa?
Minusta Blondi kirjoitti erittäin hyvin, juuri sopivan asiallisesti. Niinkuin Peikkokin. Itsekin kirjoitin siitä taianomaisesta hellyyden ja rakkauden tunteen lisääntymisestä sen jälkeen kun olemme alkaneet kokeilla DD ja M/s puuhasteluja. Mikä tästä kaikesta hehkuttamisesta menee ohi? :D

Enivei, mietin sitten sitä että miten seksuaalisuus vaikuttaa perheeseen, siis näkymättä lapsille epäsopivasti. Jos mun mieliala muuttuu päivissä erilaiseksi, tyytyväiseksi, suorastaan hekumoivaksi, niin eikö ole aika selvää että se vaikuttaa koko perheeseen! Olemme alkaneet hahmottaa arjen toimintatapoja, sääntöjä ja ongelmatilanteiden ratkomista. Mitä syvemmälle eksymme tähän "uuteen suhteeseemme" sitä tasapainoisempi olen, niinkuin myös Karhu.
Viimevuosi oli meille erityisen rankkaa aikaa, kun saimme niskaamme harvinaisen suuren lastin epäonnea, muutoksia ja huolia. Nyt kun asiat ei ole ehkä enää niin huonosti, mutta koko vuoden kiristäminen ja stressaaminen purkautuu olemattomina hermoina ja jatkuvana tappelemisena ja kinaamisena. Mitä väsyneempiä ja kiukkuisempia me olemme, sitä vaikeampaa lasten kanssa on, enkä usko että tämän perheen mielenterveys kestäisi enää kauaa tätä meininkiä.

Kun minä lähdin lasten kanssa sirkukseen, Karhun ollessa töissä sen verran myöhään ettei ehtinyt, minä tietysti oletin ettei mitään ongelmaa ole, kun Karhu saa kerrankin olla rauhassa töiden jälkeen ilman kiirettä. Tarkoitus oli että menemme bussilla ja Karhu hakee meidät, kun sirkus loppuu myöhään. No, niimpä kävi kuitenkin että Karhun päästessä kotiin otti väsymys ja turhautuminen ylivallan, ja kiukku kohosi jälleen pinnalle. Minun olisi pitänyt käydä kaupassa, ja tupakkakaupassa ja sitä sun tätä. Siis mitä mun oikeastaan ei pitänyt tehdä, tietääkseni. Kun sitten soittelin sirkuksen väliajalta ja varmistelin että kaikki on ok, meni homma jo puihin. Minä kuulen todella nopeasti jos Karhua kaivelee jokin, ja lisäksi se ettei se kuunnellut mua ja äksyili tupakista.. se sai minut tilaan josta ei helposti tulla takasin. Kun näytös sitten loppui ja ajo-ohjeista alettiin tappelemaan, olin jo täysin pimeässä, lukossa ja loukattu.
Tilanne ihan oikeasti oli se, että Karhu alkoi huutamaan minulle vähän turhaan, siksi ettemme ymmärtäneet toisiamme ja tietysti, oli tilanne mikä tahansa, olisi hyvä miettiä onko välttis alkaa raivoamaan.. No, Karhulla menee aina aikansa ennenkuin sen ajatukset asettuu oikeisiin uomiin, ja siihen asti mun on vaan puolustettava linnaketta parhaani mukaan, mutta tällä kertaa se ei oikein onnistunut ja olin ihan palasina, itkevä ja hytkyvä romukasa. Ihailtavasti Karhu tuli eteeni, kiersi varmoin käsin sormensa niskaani ja otti tiukan otteen hiuksistani "rauhoitu". Yritin kyllä, mutta tässä tilanteessa se ei enää toiminut. Tunsin että minua on kohdeltu epäreilusti, ja halusin todella kuulla etten ollut toiminut väärin, enkä ansainnut höykytystä, varsinkaan vääränlaista sellaista.
Poistuin, ja ajattelin alkaa nukkumaan. Mutta sitten tuli se valaistumisen hetki, kun Karhu hoksaa ja kaikki loksahtaakin paikoilleen. Suudelma otsalle, "tuu tänne, nouse istumaan" ja mun piti oikeasti harkita toiminko vai jäänkö kylmästi makaamaan. Nousin kuitenkin ja sain halauksia, suudelmia sylissä, mikä olikin juuri sitä mitä kaipasin. Karhu sanoi ettei sen pitäisi hermostua tuolla tavalla, vaikka mä hermostuisinkin. Tästä piti vähän vielä vääntää, mutta sain kuitenkin anteeksipyyntöni ja loppuillan kainalossa, niinkuin pitikin.

Kaikenkaikkiaan koko tilanne hoitui huomattavasti siistimmin kuin se olisi mennyt ihan vaikka muutama viikko sitten. Silloin vielä huudettiin, raivottiin ja heiteltiin suurinpiirtein tavaroita. Jompikumpi olisi saattanut lähteä ulos jäähtymään, ja luultavasti riitelyä olisi jatkettu vielä palatessa ja lapset olisivat käyneet välillä kantamassa kortensa kekoon valittamalla tai huutamalla... Eli jos tämä on se suunta mihin mennään, kun harrastetaan "vääränlaista" seksiä tai mieltymyksiä, niin mä sanon että väärin on uusi oikein.

Mietimme illalla vielä mikä päivässä meni pieleen, ja olimme samaa mieltä siitä ettei Karhu oikeastaan ollut sanonut että minun pitäisi käydä yhtään missään kaupassa, mutta että voisi olla mukava kokeilla käskyjä arjen vauhdittamisessa. Ja tämähän ei sitä tarkoita että minä olisin niin daiju etten osaisi itse kaupassa käydä, vaan sitä että esimerkiksi juuri miehen tupakat ei kuulu minun normaaleihin rutiinihankintoihin. Nih.

Tämmöst tääl. Kuukautiset loppui ja mä alan kitisemääm lapsille hoitajaa!

Ei kommentteja: