Meidän ei-tapaamisessa, ja tapaamisessa paukkuu todennäköisyyslukemat rikki. Lähes koko elämämme pyörimme omissa maailmoissamme jotka kietoutuivat samoihin paikkoihin, samoihin ihmisiin ja kiinnostuksen aiheisiin. Tapasimme sattumalta, ja hyvin nopeasti kun rakastuin ja kun tapasimme toisen kerran oli sekin järjetön sattuma, ja homma oli myös sillä selvä. viikonlopun jälkeen elimme yhdessä, muutaman viikon sisään päätimme mennä naimisiin ja muutaman kuukauden jälkeen olimme naimisissa. That's it.
Yhdessä olemme melkolailla toimiva pari. Olemme samaa mieltä kaikesta, tai ainakin päädymme samaan lopputulokseen jos eriäväisyyksiä ilmenee. Rakastamme samoja asioita; hyvää ruoaa, viiniä, pilveä, musiikkia, elokuvia, luontoa jne.
Meillä on kaksi lasta, joiden kanssa arki on aikamoista tarpomista useinkin. Ja toki väsymys ja stressi tekee tehtävänsä ja olemme varsinkin viimeisen puolenvuoden aikana alkaneet riidellä enemmän.
Minä. Olen melko laiska. Minun on hyvin vaikea toteuttaa asioita joita kohtaan en tunne minkäänlaista intohimoa. Kodinhoitajana olen kaukana erinomaisesta ja pitkäjänteisyys on ominaisuus joka uupuu lähes kokonaan.
Olen taiteellinen, käsillä oppiva ja tekevä. Numerot pakenevat päästäni ja keskittyminen heikkoa kun jotain pitäisi tehdä.
Toisaalta tykkään tehdä asioita joista mieheni tulee iloiseksi- ongelma onkin ehkä siinä ettei Karhu vaadi. Päätin juuri nyt kutsua miestä Karhuksi tässä blogissa. Se luo kiva värinää ;)
Pidän itseäni melko kauniina, ja kun pääsen tästä vielä vähän laihtumaan lasten pykäämisen jälkeen niin en näe mitään syytä miksei minua huvittaisi nussia.
Minulla on pari tatuointia, ja lävistyksistä jäljellä yksi.
Toivon että elämme joskus omavaraisesti maalla, ja että tämä rakkaus ei koskaan lakastu, niinkuin on jo meinannut välillä käydä. Toivon että pääsemme tilanteeseen missä Karhu saa sisukseni kuumenemaan yhdellä eleellä tai sanalla.
Karhu. Rauhallinen, rakastava mieheni. Kuten sanottua, olemme hyvin samanlaisia. Karhun taustaan kuuluu enemmän rokkimeininkiä, kun minun enemmän reggaeta. Karhu on seurustellut paljon, "juhlinut" paljon ja pettänyt tyttöystäviään. Kun tapasimme jätti hän juuri juopon naisen joka oli piinannut sitä yhteiselämää jo hyvän aikaa. Toisaalta Karhu on aina tehnyt töitä. Mitä tahansa töitä ja sen mitä pitää, ja onkin aivan selvää että halu pitää huolta perheestä ja vaimosta on siellä, ja hyvin pinnallakin. Ehkäpä opimme yhdessä että ainoa tapa tehdä niin on pitää vaimo kurissa.
Olen ehdottanut Karhulle että tekisimme kokeilumielessä sopimuksen, vaikka pariksi viikoksi, missä määrittelisimme mitä odotamme ja haluamme. Ja sitten vain kokeilemme, ikäänkuin roolipelinä, miltä mikäkin tuntuu.
Seksin suhteen toivoisin että etenisimme hiukan nopeammin. Perä kaipaa piiskaa ja olenkin hypistellyt Karhun vanhaa nahkavyötä kutina kupeissani jo monta kertaa.
Haasteena onkin määrittää se mikä on molemmille mukavaa. Siinä kun minä kaipaisin jo kyyneliä tirisemään silmäkulmasta, ja tiukkaa otetta kun pyristelen karkuun, on Karhu selkeästi varovaisempi. Toivon että mitä selkeämmin asia puidaan, sen lähemmäksi tavoitetta päästään. Ehkä sopimuksen tekeminen selkeyttää miehellekin sitä roolia mihin pitäisi astua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti